Lue keskustelun säännöt.
Olen yh ja mulla on vaikeasti vammainen lapsi.
20.11.2008 |
Silti ei mikään vastoinkäyminen elämässä vastaa aamuheräämisen kauheutta. Siis toki heräisin joka aamu vaikka 4, jos se poistaisi lapseni vamman. Mutta Vamma nyt on ja sen kanssa eletään.
Aamuherääminen taas saa mut joka aamu irtisanoutumisen partaalle (siis aikuistenoikeesti). Aiemmin tein ip/ iltaduunia, mutta nyt kun lapset on koulussa, niin en käytännössä näkisi heitä tuolla systeemillä. Lisäksi se tulis tuhottoman kalliiksi kun vammaista en voi jätää yksin, mutta koulu ja iltapäivähoito järjestetään kunnan puolesta.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Siitä, että maamme pyörii valitettavasti aamuvirkkujen ehdoilla."
Tuosta voimme olla täysin samaa mieltä. Olen opettanut tai lapset ovat äitiltään perineet päivärytmin joka on iltapainotteinen ja kauhulla odotan niitä tulevia aamuja jolloin joudun kyöräämään katraan kodin ulkopuolelle aamuisin (vielä alle kouluikäisiä). Nyt se olen vain minä joka joutuu repimään itseään liikkeelle luonnottoman varhain.
Toisaalta ajattelen niin, että hassaan nämä typerät aamut työhön, joka ei ole mulla tärkeintä maailmassa, ja vietän virkeimmät hetkeni illalla sitten mielekkäämmissä puuhissa.
Vielä se toinen yh. (ny kotio, sinne tärkeitten luo.)
mutten oikein saa kiinni mistä haluat keskustella.
Ja jos nyt oikein ymmärsin tekstisi, niin kovaa elämää, kysyy sinulta jaksamistas. Joten niitä siis.
toinen yh, käyn töissä lepäämässä, vaikkei vammaista lasta kotona olekaan.