Meillä on 3-v poika ja olen 99,9% varma, että hänellä on ADHD

Tunnetko paljon lapsia, että voit vertailla?

5-vuotiaana. Joten siihen saakka anna olla.

Neuvolassa voivat hyvinkin olla oikeassa. Käytä voimavarasi lasesi tukemiseen. Hän voi hyvinkin ollla vilkas ja " kovapäinen " joka vaatii tavanomasita rukturoidumpaa ympäristöä, mutta älä silti vielä häntä väkisin daignisoi.

Käykää yksityisellä lääkärillä, monesti ovat paljon kuuntelevaisempia.

Ja miksei se sinusta kuulu ikään?

Eli siihen saakka lapsen tilannetta ainoastaan seurataan. Lapsen ADHD- piirteet voi hyvinkin olla näkyvissä 3- vuotiaana, mutta diagnoosia ei ennen 5 ikävuotta anneta. Yksityisellä puolellakin toki lasta voidaan tutkia, mutta siinä vaiheessa kun diagnoosi tulee on kuntoutussuositus saatava kunnalliselta puollelta jos kuntoutusta haetaan Kelan kautta. Eli suosittelisin kääntymään vaikka terveyskeskuksen puoleen ja sitä kautta saamaan lähetteen sairaalaan tarkempia tutkimuksia varten. Vaikka diagnoosia ei voitaisi vielä antaa niin arjen jaksamiseen voit saada ohjeita yms.

Käväisehän myös perheklubin sivuilla katsomassa sieltä saat vertaistukea ja vinkkejä arkeen.

yksityinen neurologi maksaa malaita-tutkimus siis-ellei kattavaa vakuutusta-varmista vakuutuskattavuus ennen käyntiä

Itsekin epäilen kovasti yhden lapsemme kärsivän jonkinlaisista neurologisista ongelmista, aistiyliherkkyydestä, ADHD:stä tai epilepsiasta. Kaikki ei tunnu olevan hyvin ja normaalia muihin lapsiimme verrattuna, mutta neuvola vaan kohauttelee hartioitaa ja hokee iänikuisiä fraasejaan miten jokainen o yksilö, toisilla uhma kestää kauemmin, toiset ovat helpommin ärtyäviä, saattaa rauhoittua iän myötä jne jne. Mitä jos tilanne ei rauhoitukaa? Väsyttää ja huolettaa!

yksityinen neurologi maksaa malaita-tutkimus siis-ellei kattavaa vakuutusta-varmista vakuutuskattavuus ennen käyntiä

pyydä neuvolalääkäriltä lähete sairaalan neurologin tutkimukseen-hinta 22e/i]

t.nro 10-asiantuntija

Itkin vauva-aikoina jo neuvolassa, ettei tämä elämä voi olla normaalia. Kun lapseni 2-vuotiaana aloitti päiväkodin, sanoin asiasta sielläkin. Nyt, oli kolmevuotiaana, päiväkoti on huomannut saman huolenaiheen. Lähetettyä psykologeille ja muille on laitettu, onneksi. Tätä ennen olen itse käynyt psykiatrisella sairaanhoitajalla, koska lääkärissä oltiin sitä mieltä (kävin puhumassa väsymyksestä ja tuntemuksista muutenkin lasta kohtaan), että olen masentunut. Kukaan muu ei ota puheitani tosissaan, paitsi päiväkoti - jotka ovatkin ainoat, jotka ovat lapsen nähneet. Neuvolassa oli samat neuvot, "sellaista se on lasten kanssa", "kaikilla lapsilla on erilainen temperamentti" jne moskaa.

Itselläni on vankka kokemus lapsista, elämässäni tavannut eittämättä tuhansia lapsia, ymmärrän erilaisuuden ja sen, että lapset kiukuttelevat varsinkin vanhemmilleen, mutta tämä on jotain ihan muuta. En tiedä koska saamme apua, mutta toivon että pian. Toivottavasti teidätkin otetaan todesta ja pääset huolestasi - tai ainakin saat apua lapsellesi (ja itsellesi myös samalla).

neuvolasta hienovaraisesti vihjailla, että kasvatuksessanne ja rajojen asettamisessa on vikaa!