Mitä vahinkoa lapselle voi tulla siitä,

vielä yli kolmikymppisenä mietin miksei leikkinyt? Oliko päivän Hesari todella aina niin paljon kiinnostavampi kuin minun juttuni? Oliko hän työpäivän jälkeen AINA niin vsynyt, ettei jaksanut leikkiä kanssani?



Jaksan ihmetellä tätä yhä, sillä mieheni vanhemmat osllaistuivat ja leikkivät hänen kanssaan todella paljon. Olenko minä huonompi ihminen kun minun kanssani eivät edes omat vanhemmat halunneet leikkiä? Vai ovatko minun vanhempani niin laiskoja ja välinpitämättöämiä.



Niin siinäpä sitä on tuumailtavaa...

Sitä asiaa varten on yleensä ne sisarukset. Itsekään en osaa lapsen kanssa leikkiä, mies tosin hoitaa sen puolen,.

Itseäni ei leikkiminen kauheasti innosta, se vaan tulee minulta tosi väkisin. Sen sijaan päivittäin piirtelen, askartelen, pelaan ja juttelen tyttöni kanssa. Minusta se riittää. Mieluummin teen sellaista, joka on yleensä minustakin aidosti kivaa.

Ihan vaan siksi ettei mua kiinnosta, musta on aika tylsää päristellä menemään jollain leikkiautolla tai tappeluttaa dinosauruksia :) Sanon aina lapsilleni että lapset leikkivät, minä voin vaikka lukea teille, värittää, pelata tai muuta sellaista. Shoot me.

Tärkeämpää on olla läsnä. Kunhan hauskuuttelette, pelaatte pelejä ja vietätte välitöntä mukavaa aikaa yhdessä. Ei siihen tarvita leikkiä.

Mulla on silti maailman parhaimmat vanhemmat, enkä koe jääneeni mistään paitsi.

kun jos on sisaruksia, niin ne hoitaa sen puolen. Mua ei ole kaivattu leikeihin sen jälkeen kun pikkusisko ehti ymmärtäväiseen ikään

Minunkaan kanssani ei koskaan leikitty, vaikka minulla tosi hyvä lapsuus. Enkä itse ole juurikaan leikkinyt omieni kanssa, vauvoina olen heitä "leikittänyt"...

Mutta oman äidin "puuttuminen" on ollu musta rankkaa. Vaikka meitä on 4 sisarusta. En muista yhtään tapausta että äiti olisi ollut jossain mukana.

Ja äitinä osaan sanoa ettei ruoanvalmistaminen vie koko päivää!



Tuntuu että joku siitä lapsuudesta puuttuu.



Itse koitan leikkiä lapsen kanssa. Mikähän paikka se oli jossa sanottiin että voitko uhrata 6 minsaa lapsen kanssa lukemiseen tai johonkin turhaan.. Se pistää miettiin.

Ei lapsen kanssa tartte päristellä automatolla puoltatuntia tai koko päivää, mutta oma kokemus on että iham pieni viivähtäminen lapsen puuhissa tekee lapselle hyvää.

hennoisi kieltäytyä leikkimästä hänen kanssaan. Lapsi nauttii eniten siitä, kun osallistun leikkiin hänen kanssaan, yksin leikkiminen oli hänestä ainakin ennen 4 vuoden ikää tylsää. Nyt hän - luojan kiitos- leikkii jo mielellään yksinäänkin.



Ajattelen jutun niin, että jos leikkiminen on niin tärkeää, haluan osallistua siihen päivittäin, suoda lapselle sen ilon että osallistun. olisin aika kurja äiti omasta mielestäni jos jättäisin lapsen vaille yhteistä leikkiä.

Leikki on lapsen työtä, aikuisella on taas omat työnsä ja velvollisuutensa.

Aikuinen korkeintaan pystyy pilaamaan lapsen leikit "aikuisella" ajattelullaan.

ja kun ammattina on lastenhoito niin voitte kuvitella miten monta kertaa päivässä ns. tökkii kun pyydetään leikkimään. Minäkin pidän kaikesta muusta puuhailusta ( satujenlukeminen, leipominen, runoilu, laulaminen, pelaaminen jne. ) mutta en pidä leikkimisestä ollenkaan koska se on niin väkinäistä.

Omieni ( niinkuin hoitolapsienkin) kanssa leikin kyllä jonkun verran mutta yleensä sanon niinkuin joku toinenki täällä , että lapset leikkii, minä voin tehdä kanssanne jotain muuta.

Omat vanhempani eivät leikkineet minun kanssani, mutta olivat muuten kyllä läsnä, varsinkin isäni.Veljeni kanssa leikin paljon.

Kyllä lapsi silti saa parhaimman ja onnistuneimman leikin aikaan toisen lapsen kanssa, kuin kenenkään aikuisen joten jätetään vain leikkiminen lapsille :) kunhan muuten ollaan oikeasti läsnä ja yhteistä aikaa ja tekemistä muuten löytyy!!