Ekaluokkaainen poikani oli kirjoittanut isäinpäiväkorttiin, että

isukki ymmärtää, että tullut suoraan lapsen suusta. Ettei ala epäilemään, että äiti käskenyt kijroittaa niin...

sensuroimaan?

Korttiakaan antaa, kun ei isäkään lasta halua nähdä...

Tai pystytkö keskustelemaan isän kanssa asiallisesti, että ikävä antaa sellaista korttia, mutta tosiaan tullut pojan kynästä.

minä olisi käskenyt kirjoittaa sellaista. Sanoinkin pojalle että asioita voi kaunistella ja jos joku kysee milloin näet isääsi, voi sanoa epäämääräisesti että joskus. Asumme alueella jossa kaikki muut perheet ydinperheita ja lapsi voi erottua ikävällä tavalla joukusta. Mistä sen tietää vaikka vaikuttaisi arvosanoihinkin jne. ap

jos isä ei tapaa lastaan.

Meillä menee niin,e ttei isä kykene edes ottamaan vastuuta tapaamisista saati elareista. Poika tekee isänpäivälahjan äidille, sillä minulla on juuri isänpäivän aikaan syntymäpäivä, eli poika on kääntänyt asian niin, ettei tule paha mieli siitä, että isä uupuu elmästä kokonaan. Minä sitten saan kortit ja lahjat.. Eikä niissä onneksi lue mitään isään viittaavaa. Hän on itse tämän keksinyt jo eskarissa.

se, että mielestäni olisi hyvä opettajankanssa keskustella asia, ettei poika ja isä tapaile säännöllisesti, tällöin pitäisi jo opettajan taholta tulla ymmärrystä, ettei lapsi koe itseään eriarvoiseksi muiden "normiperheiden" vuoksi.

ja nykypäivänä pitäisi mielestäni olla jo itsestäänselvyys. Omassa lapsuudessani 80-luvulla oli kyllä vielä OUTOA, että perheessä ei ollut isää. Itse en ole ollut isäni kanssa juurikaan tekemisissä ja muista ikuisesti miten pahalta tuntui tehdä isänpäiväkortteja ja -lahjoja vuodesta toiseen... Annoin ne kyllä sitten aina enolleni tain isäni isälle. Mutta joka vuosi joku älypää luokkakaveri muisti laukoa jotain "kivaa", kuten "eihän sulla ole isää" tai "kenelle teet ton" tai muuta yhtä kaunista..

se, että mielestäni olisi hyvä opettajankanssa keskustella asia, ettei poika ja isä tapaile säännöllisesti, tällöin pitäisi jo opettajan taholta tulla ymmärrystä, ettei lapsi koe itseään eriarvoiseksi muiden "normiperheiden" vuoksi.

tyyliin Pekkaa ei saa kiusata vaikka hänellä ei olekkaan isää. En oikein ymmärrä miksi pitäisi keskustella open kanssa asiasta, eihän hän voi asialle mitään. ap.

miten nuo isänpäiväjutut oikein toteutetaan. Tyyliin ei laiteta lapsia väkisin piirtämään sitä isän autoa, jossa isä kuljettaa hymyileviä lapsia jalkistreeneihin ja kirjoittamaan korttiin "hyvää isänpävää rakas isä" joka helkatin vuosi. Kun oikeasti taatusti joka luokassa on PALJON lapsia, jotka eivät asu onnellisessa ydinperheessä ja/tai edes tapaa isäänsä tai omista isäpuolta.

Iskä on kuin kiuas, kun siihen heittää vettä se sihisee. ja iskä tykkää xxxx-tyttöystävästä.



iskä siis asuu muualla ja minä lasten kanssa. Sellaisia ne on muksut, rehellisiä..

Opettaja oli siis käskenyt kirjoittaa kaikkea isästä.

Nykypäivänä laitetaan avioerolapset väkisin tekemään isänpäiväkortteja ja "kirjoittamaan kaikkea isästä"... On lapsen sitten kiva kirjoittaa ainoa, mitä isästään tietää: Isä ei asu meidän kotona.