Takaisin töihin onko elämä parempaa vai pahempaa jos lapsia kolme?

Kun menet töihin ja lapset menevät päiväkotiin (oletan että menevät), varaudu siihen että alussa ovat sairaina jatkuvalla syötöllä. Joudut ehkä olemaan poissa töistä aika paljon, joten toivon että olet töissä, jossa arvostetaan perheen ja työelämän yhteensovittamista.

ja aloitin työt nyt syksyllä täysin uudella alalla.

Eka kuukausi oli HELVETTIÄ. Itketti joka ilta kun lapsia ehti nähdä sen pari tuntia illassa, kotityöt kaatuivat päälle, oli pakko turvautua eineksiin (olen ennen ollut tarkahko siitä mitä meillä syödään).



Nyt alkaa helpottaa. Iltoihin on tullut rutiini, kaupassa käydään harvemmin ja ruokailut suunnitellaan etukäteen.



Olin töihinmennessäni tosi tosi tosi kypsä kotona oloon. Jo viikon työssäolon jälkeen kuitenkin arvostin ensimmäistä kertaa TODELLA sitä "uhrausta" mikä olen tehnyt, eli ollut pitkään kotona ja antanut lapsille rauhallisen startin elämään.



Suosittelen kyllä töihinmenoa, jos kotona alkaa tuntua liian rankalta.

Mutta varaudu siihen että alku on raskasta!

Työaika normaali ma-pe klo 8-16 ja työnantaja suuri yksityinen firma, tosin erittäin perhemyönteinen. Pakko ollakin, koska suurin osa työntekijöistä naisia :)



Aluksi oli lapsilla sairasteluja paljon (ekat 6kk), kun aloittivat päiväkodin, mutta sitten loppui. Me vuorottelemme lasten sairauden takia tapahtuvat kotihoidot miehen kanssa. Nykyään ovat flunssassa 1 kerta/lukukausi/lapsi ja se ei ole minusta enää paljon. Sukulaisista ei meillä ole hoitoapua.



Mutta....mä olen nauttinut täysin siemauksin! 5 vuotta kotona oli mukavaa aikaa, mutta nyt on aika muullekin. Kahvitauot, ruokatauot ja kukaan ei keskeytä :) En kadu lainkaan ja lapset ovat tosi iloisia päiväkodistaa, menisivät sinne viikonloppuisinkin ja lomilla. Eli tykkäävät kavereistaan kovasti. Eli koko perhe on tyytyväinen ainakin meillä!



Jos sulla on vanha työ mihin palata niin voithan jäädä osittaiselle hoitovapaalle aluksi eli tehdä 4 päivää/ viikko töitä.

Meillä 3 lasta, nuorin täytti 3v ja samalla sanoin itseni irti vakityöpaikasta. Mies tekee reissuhommia ja mulla olis ollu vuorotyö eli mahdoton yhtälö. Aion olla kotona mahdollisimman kauan jos vain pää kestää. Kotona oleminen ja arjen pyörittäminen on kovaa ja huonopalkkaista hommaa, mutta teen sen silti, että lapseni saisivat rauhallisen, turvallisen ja vähemmän stressillisen lapsuuden.



Myös minä olen aika-ajoin kateellinen mieheni reissuista ja hotelliyöistä ja rauhallisista lounaista, mutta se auttaa että on oma harrastus ja lähtee itse vuorostaan vaikka yhdenyön reissulle kavereiden kanssa. Tsemppiä!

Kolme lasta ja kotona olen nyt ollut lähes 3 vuotta. Töihin olisi tarkoitus mennä tammikuussa, mutta osa-aikaisesti näin alkuun. Pelottaa just se hoitorumba miten siitä selviää. Vanhin tosin on jo koulussa, mutta nämä pienimmät aloittaa hoidon..

työpaikaa ei ole. En haluaisi edes palata vanhaan ammattiin, mutta opiskeluun ei varaa vielä. Eli uuden työn etsintä edessä n. vuoden päästä viimeistään. Nuorin olisi silloin 1,5v eli aika pieni. Ainut syy, miksi voisin jäädä pidemmäksi ajaksi vielä kotiin olisi etten luota keneenkään muuhun kuin itseeni lasten hoitamisessa. Sairastelukierteet on meillä olleet ilman päivähoitoja pahoja ja rankkoja. Se ei tulisi uutena, paitsi työnantaja ei tykkäisi, mies taas ei voi olla pois. Välillä ottaa niin päähän tämä kuvio. Nainen hoitaa perheen ja lapset eikä miehen tarvi murhetta kantaa, paitsi vaimon huonosta olosta ja väsymyksestä. Omaa harrastusta ei vielä ole, nuorin on 6kk ja hyvin kiinni minussa. Pitäisi palkata aina lastenvahti jotta pääsisi harrastamaan (lenkkeilemään), koska mies on viikot lähestulkoon reissussa koko ajan.



On niin ristiriitainen olo, kun mies sanoo että ei työelämä ole helppoa ja hän jäisi tosi mielellään kotiin jos minä elättäisin meidät. Helppohan se on sanoa. Minä kun en heti 5.000e kk tienaa edes kadulla ;)



Itseni kohdalla vain mietin, että pakko töihin mennä. Kerran eronneena tiedän ettei herkkua olisi jäädä kolmen lapsen huoltajaksi ilman työpaikkaa. Parisuhde koetuksella oman väsymyksen vuoksi. Olen niin äreä ja kireä ja vee mäinen kun vanne kiristää päätä. Siksi tämä työ käy mielessä yhä useammin.



Lisää kokemuksia lukisin mielelläni, kiitos jo vastanneille!

Paljon raskaammaksi ja stressaavammaksi muuttuu sekä sinun että miehen elämä. Helpotusta tuo, jos mies pystyy käsittämään tilanteen muuttuneen ja ottamaan ihan eritavalla vastuuta lapsista ja kodista kuin sinun ollessa kotona. Kauhea kiire leimaa tätä työssäkäyvän elämää, kun on pieniä lapsia. Mutta kyllä tähän tottuu ja täytyy antaa itselleen anteeksi tiettyä pinnausta kuten ruuanlaiton, siivouksen yms. suhteen. Minä olen aikoja sitten jo tajunnut, että kun tullaan kotiin kello 17, niin lapsilla on niin kova nälkä ja itse niin puhki, ettei tarvi kuvitella tekevänsä mitään gourmet-ateriaa. Joko syödään edellisen päivän ruokaa tai sitten pussimuusi liedelle ja nakit kattilaan. 5-10 minuuttia, niin on ateria valmis.:)

ja esikoinen 5v. Alku oli yhtä kaaosta. Aamut aivan hirveitä kun yritti saada jokaisen ajoissa hoitoon (lapset oli vielä eri paikoissa hoidossa) ja itsensä töihin. Töissä oli ihan kivaa joo, mutta sitten taas kaaos kun nälkäisenä raahauduttiin kotiin ja heti ruokaa laittaan ja leikkiin ja pyykkäämään jne. Kun esikoinen meni kouluun jäinkin sitten osittaisella hoitovapaalle ja pidin perjantait vapaata. Silloin helpotti kummasti ja oli ihanaa kun oli enemmän aikaa lapsille.

Vastauksena kysymykseen, molempi pahempi =)

ettei hän luota kehenkään muuhun kuin itseensä lapsen hoitajana? Kuinka ihmeessä voisi olla niin ettei *kukaan* osaisi hoitaa lasta hyvin?

vastaamaan kysymykseesi...Naapurillamme on kolme lasta ja hän sai suht lähellä olevan osa-aikaisen (20h/viikko) työn lasten ollessa pieniä. Naapurini teki hommia n. kuukauden ja palasi sitten kotiin.

Kotiin en enää jäisi, työssäkäynti tekee minut tyytyväisemmäksi.



Meillä yksityinen hoitaja kotona, se helpottaa paljon kun ei tarvitse raahata lapsia aamulla hoitoon.



Toki iltapäivällä kun tulen töistä klo 15 jälkeen alkaa tavallaan toinen työpäivä. Lapset herännyt just päiväunilta, ja kaikilla kolmella asiaa yhtäaikaa. Ja joku haluaa syliin. Sit pitäis vielä tehdä päivällistä ja seuraavan päivän ruokaa samalla aikaa...

mun työ on henkisesti tosi rankkaa ja siksi on on ihan rehellisesti vaikea arkena enää vapaa-ajalla olla yhtään läsnä, vaikka kuin yrittäisin.. joten olen kuin viikonloppuäiti :'(

työssäkäynti on aivan hirveän raskasta. Ennen oli aikaa kotonaollessa levätä, harrastaa, aikaa lapsille, perheelle ja kotitöille. Nyt ei ole aikaa millekään, aina on kiire ja kellon kanssa juostaan. Aamusta se kiire alkaa, etttä ehtii päiväkodin kautta töihin. illemmalla kiire töistä, että ehtii päiväkotiin. Sitten siinä vähäisessä ilta-ajassa on ehdittävä tehdä kaikki se, mihin ennen oli aikaa koko päivä. Lepoa tai vapaa-aikaa ei ole koskaan.