Olen nyt 42 vuotiaana haudannut vauvahaaveeni : (

Varmasti ihan hyvä päätös jos sinusta siltä tuntuu.

Itse tänään kuulin että reilu 40v pariskunta odottaaa esikoistaan. Minusta oli ihana uutinen.

Täällä missä itse asun (keski-euroopassa), on hyvin yleistä että lapsia "tehdään" vasta 40 vuoden ikäisenä ja jopa vanhempina. Minulla on pari täkäläistä ystävää, kumpikin yli 45, ja ovat hoidoissa. Välillä tietty tulee mieleen, että ajatellaanko siinä lapsen parasta, mutta toisaalta ikähän on vain numeroita ja vanhakin äiti voi olla hyvä ja jaksava äiti.



Toivottavasti sinulla tulisi lähipiiriin vauvoja, joita voit tuoksutella, sylitellä ja antaa sitten takaisin vauvan vanhemmille, jotka saavat kantaa vastuun itkuista, yöheräämisistä, syöttämisistä jne.

Mitään ei saa jollei uskalla edes yrittää, se vain on varmaa.

Nyt nelivitosena on hyvä olo, kaikki lapset tehtynä ja kiitollisuus siitä, että uskalsin sen vimpankin tehdä päiviemme iloksi :)

Vaikka 42 vuotias nainen on loistokunnossa ja jaksaa hoitaa vauvaa, se on vain murto- osa lapsen hoidosta.

Useimmat naiset ovat vaihdevuosissa 50 ikävuoden jälkeen, ja silloin se elämä lapsen koulu- ja harrastushärdelleineen vasta kiireistä on.

Puhumattakaan murrosikää...vahnempien lähetessä kuuttakymppiä.

mutta itse en jaksaisi. Sain kaksoset 37-vuotiaana ja nyt nelikymppisenä olen aivan poikki, vaikkei lapset olekaan enää vauvaiässä. Pikkulapset vaatii silti niin hirveesti energiaa ja väsyttää jo ajatella ettei tää rumba hiljene vielä vuosiin. Ehkää onkin totta että nuorena jaksaa, jaksaahan sitä näin vanhempanakin mutta joskus on työlästä.

niin ainakin sen, että elämä on tässä ja nyt, TÄNÄÄN.

Huomenna on sitten huomisen murheet ja en viitsi tuhlaata aikaani murehtimalla sellaista mikä ei mahdollisesti koskaan tulekaan?



Terv. nelonen joka on aivan liian onnellinen kuopuksestaan,että edes viitsisi vaivata päätään sillä mitä edssä on. Yhden lapsen jo maailmalle saanut ja muutama murkkukin kotona, joten uskoisin kyllä että tämän pienimmänkin kasvua jaksetaan aikuiseksi saakka tukea.

ja oon 44

Vaikka 42 vuotias nainen on loistokunnossa ja jaksaa hoitaa vauvaa, se on vain murto- osa lapsen hoidosta.

Useimmat naiset ovat vaihdevuosissa 50 ikävuoden jälkeen, ja silloin se elämä lapsen koulu- ja harrastushärdelleineen vasta kiireistä on.

Puhumattakaan murrosikää...vahnempien lähetessä kuuttakymppiä.

ja me kaikki muut tehdään lapset JUST niissä elämän ruuhkavuosissa, kun mies tekee hulluna uraa ikä ole koskaan kotona, ja naisenkin pitäisi päästä työuralla eteenpäin... ja taloa rakennetaan... eikö teillä pässeillä käy koskaan mielessä, että sillä nelikymppisellä pariskunnalla on itse asiassa ENEMMÄN aikaa lapselleen, kun tämä on pieni?

että on sitten silloin ja silloin niin ja niin vanha.



Oma äitini on nyt vasta 60 v (itse olen 32), ja on erittäin sairas, täysin huollettavissa. Isäni kuoli jo viisi vuotta sitten syöpään, 54 vuotiaana.



Eli ei ikä ihmistä tee, vaan se että pysytkö terveenä tms, ja siihen ei itse valitettavasti aina voi vaikuttaa.

Itsellä on neljä lasta, joista pari pahassa murkkuiässä ja kuopus 3v. Itsellä ikää 44v ja työkseni hoidan kahtakymmentä alle viisivuotiasta. Enkä muuten ole valitellut väsymystä, kun en ole väsynyt enkä kyllästynyt.

Tyytyväinen olen elämääni, samoja juttuja harrastetaan kun ensimmäisten kanssa, mistään ei ole tämä viimeinen jäänyt paitsi ja virtaa tuntuu riittävän.

Ihmisten keski-ikä nousee ja lääketiede paranee kuten tieto terveellisemmän elämän puolesta.

Eikö just tolla taustalla tule mieleen, että olisi aika kohtuutonta, jos tuossa tilanteessa sulla olisi vaikka n. 15-v pienempi sisarus, joka jo olisi puoliorpo ja menettämässä toisenkin vanhempansa? siis jos äitisi olisi saanut lapsen vielä 40+ iässä?

Ja siis kohtuutonta sille teinille, jolla pitäisi olla vähän muut murheet, kuin se, että vanhemmat kuolee käsiin. On aika eri juttu menettää vanhempansa jo reippaasti aikuisena, kuin lapsena/ teininä.

että on sitten silloin ja silloin niin ja niin vanha.

Oma äitini on nyt vasta 60 v (itse olen 32), ja on erittäin sairas, täysin huollettavissa. Isäni kuoli jo viisi vuotta sitten syöpään, 54 vuotiaana.

Eli ei ikä ihmistä tee, vaan se että pysytkö terveenä tms, ja siihen ei itse valitettavasti aina voi vaikuttaa.

siihen asti kunnes on lähes nelikymppinen, koska mies on niin itsekäs? Ja kun sitä miehen suostumusta pitää vain odottaa ja odottaa vaikka biologinen kello tikittää viimeisillään. Ja sitten nainen saa muilta syyttelyjä miksi ei ole aiemmin tehnyt lapsia.

jopa lapsi voi kuolla