Lue keskustelun säännöt.
Te, joilla on 3 tai enemmän lasta...
05.11.2008 |
Tuleeko koskaan sellaista tunnetta, että tuli "saatua/hankittua" vähän liikaa lapsia jaksamiseen nähden? Minulle vain tuli sellainen tunne tänä iltana kun olin yksin kaikkien kolmen kanssa. Emme olisi edes välttämättä hankkineet tuota kolmatta jos olisin sillon tiennyt että toinen kaksosista on kehitysviiveinen / autistinen. Toki kolmas on_aivan_ihana, normaali vilkas poika ja tuo tähän perheeseen niin paljon. Mutta silti. Joskus kun olen täysin rehellinen itselleni, niin myönnän että kahteen lapseen meidänkin olisi pitänyt tyytyä. Olisin ehtinyt antaa enemmän aikaani tälle erityislapsellenikin.
Kun vielä kaiken lisäksi vaadin itseltäni niin paljon niin eihän se helpota tilannetta yhtään!
Kommentit (7)
ihan putkeen, esikoisen ja kuopuksen ikäero on vain 2 vuotta. Kyllä välillä herää kysymys että miksi ihmeessä näin piti tehdä. Ihania ovat kaikki mutta ei tämä järin helppoa hommaa ole, pieniä vielä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut joskus just jos mies on töissä ja itse on paljon yksin lasten kanssa "taistelemassa". Yleensäkin riittämättömyyden tunne on lisääntynyt paljon kun lapsia on kolme, verrattuna kahteen. Tuntuu että kahdelle vielä riitti jotenkuten, mutta kolmelle yksi ei riitä millään! Ei ainakaan jos haluaa tarjota jonkinlaista "laatua". No onneksi mieskin on paljon kotona välillä...
Ap
Aina olen neljää toivonut ja nyt ne on ikähaitari vajaasta kahdesta reiluun yhdeksään.
Lapset ovat jo isoja. Heidän ollessa pieniä en koskaan ajatellut, että heitä olisi liikaa. Nyt kun murheet ovat isompia niin tulee toisinaan mieleen, etten haluaisi olla äiti lainkaan. Huolehdin ja murehdin ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihanilla lapsukaisilla, vaikka tiukkaa se alussa tekikin, kun kärsimme esikoisen jälkeen sekundäärisestä lapsettomuudesta 8 vuotta. Sitten alkoikin tapahtua... :-)
Meillä myös yhdet kaksoset näiden neljän joukossa.
Joskus kun kotona on vain kaksi lasta, tuntuu kuin olisi lomalla :-)
Mutta joo, onhan tää elämä aika hässäkkää välillä, siksipä niistä hiljaisemmista hetkistä osaakin nauttia sitäkin enemmän. Tsemppiä vaan ap sulle, koeta jaksaa katraasi kanssa! t. Neljän äiti
tai että ois ehkä kuitenkin pitäny odottaa vähän pitempään et ois kaks vanhempaa hieman kasvaneet. (5v,3v ja 9kk). Mutta ei onneksi mitenkään jatkuvasti näin ajattele, joskus vaan kun on huono päivä