Miksi menitte naimisiin (pitkän) avoliiton jälkeen? Muuttuiko joku asia suhteessanne avioliiton myötä?

Siksi naimisiin mentiinkin, että sama tilanne jatkuisi.

jollain tavalla se kuitenkin vahvisti sitoutumista ja loi " turvallisen" olon (olin tästä tunteesta ihan itsekin yllättänyt, en osannut sellaista odottaa, ei nimittäin ollut mitenkään " turvaton" olo).

Suhteessamme ei konkreettisesti muuttunut mitään, mutta silti sitä tuntee oikeasti kuuluvansa toiselle (hyvässä mielessä). Enää ei ole takaportteja, joita pidetään varmuuden vuoksi auki. Toki avioliitostakin voi erota, mutta ehkä ei ihan niin herkästi.

Tosin nykyäänhän tuntuu, että avioliittoon mennään mitä ihmeellisimmin/kevein perustein ja erotaan lyhyen ajan jälkeen, joten ehkä omat ajatukseni eivät päde näissä tapauksissa lainkaan.



Ja onhan toki käytännössäkin selvempää, että nyt koko perheellä on sama sukunimi. Eräällä kaverilla on esim. ovessa jo 4 eri sukunimeä...

Mikään asia ei ole muuttunut,ei siis yhtään mikään. Meillä on ihan tämä perus-setti:lapset,talo ja velat. Hyvin menee!!!

oltiin oltu yhdessä jo toistakymmentä vuotta. Ihan siksi, että jos toinen kuolee on helpompaa esim. omaisuuden jako etc

alkoi vähitellen kertyä omaisuutta. Olimme olleet yhdessä kouluiästä asti, elättäneet ja kouluttaneet toisiamme vuorotellen ja kun omaisuutta ja velkoja alkoi kertyä, totesimme että niiden omistuksen järjestelyistä ja kuiteista ja kaikesta muusta oli loputon vaiva. Päätimme mennä naimisiin ja luottaa siihen, että avioliiton mahdollisesti loppuessa avio-oikeus tasaa omaisuuden ja velat. Siihen asti ei tarvi sählätä.

olemme menossa nyt naimisiin pitkälle päälle 10 vuoden yhdessäolon jälkeen. Lapsia on kaksi ja tarkoituksena on yhdistää perhe samalle sukunimelle.



Omaisuutta on kummallakin omissa nimissään ja omat velat, joten taloudelliset syyt eivät oikeastaan paina naimisiinmenossa vaan halu olla edelleen yhdessä. Minkäään en usko varsinaisesti suhteessamma muuttuvan. Tietty lopullinen pysyvyys, mutta sitähän meillä ovat jo lapset suhteeseemme tuoneet.



Toisaalta pakko sanoa, että hienoa mennä näin 14 vuoden tuntemisen jälkeenkin naimisiin ja todeta, että kaikista vastoinkäymisistä huolimatta olemme pitkään eläneet sellaista hyvää arkea, jossa on edelleen halua olla yhdessä ja rakastaa toista niin, että haluamme suhteemme nyt näin virallistaa.



Ehkä häissämme ei ole sellaista romantiikkaa ja ruusunpunaisia unelmia kuin nuorien lapsettomien parien häissä, mutta toisaalta ei taida meillä olla enää niin suurta todennäköisyyttä avioeroon kuin nuorilla parikymppisillä vastanaineilla, kun arki on jo tullut monesti vastaan:)

avioliitto turvaa minulle avio-oikeuden esim. yhteiseen kotiimme jota yhdessä maksamme.

nimeä ja pidin miehen sukunimestä enemmän kuin omasta tyttönimestäni.



t:12

Niin se vain menee.



Tästähän voi väitellä vaikka hamaan hautaan, mutta yhteiskunnan silmissä vain avioliitolla on se tietty status; naimisissa oleva pari on toistaan elatusvelvolliset (ihan siis lain edessä avioliiton aikana), omaisuudesta puolet jää leskelle, jos puoliso kuolee, ei tarvita testamentteja ja erikoisjärjestelyitä, lasten tunnustamisia, monia sukunimiä... Helppoa. Yhdellä sanalla " tahdon" hoituu monta sellaista asiaa, jotka avoliitossa pitää hoitaa erikseen ja moneen kertaan.