Kun ei ikinä miehen kanssa saa...

Juuri tuossa oli ketju ihan samasta ongelmasta, mutta päätin aloittaa ikioman vuodatusketjun. Ongelma on se, etten ikinä saa orgasmia mieheni kanssa. Ikinä, ja me ollaan oltu yhdessä vuosia, on jo lapsetkin jne.

Katkerin osa tätä tilannetta on se, että aiemmin pidemmissä suhteissa sain käytännössä ihan aina, yleensä ennen varsinaista yhdyntää, ja jos en saanut niin sitten minut hoideltiin sen jälkeen. Saan orgasmin kyllä itsetyydyttäessä joka kerta, ja melkein aina seksin jälkeen jatkankin yksinäni kun mies alkaa nukkua, muuten varmaan menisi maku hiljalleen koko touhuun. Tai kyllähän se alkaa jo mennä muutenkin, ja usein valitsen mieluummin suoraan oman kivan seksialoitteen sijasta (lähes päivittäin). Kiihottuminen on vaikeaa, kun etukäteen tietää, että taas jää kesken ja taas saa jäädä itsensä hoitelemaan joten useimmiten se meneekin niin, että saatan itse mennä tekemään aloitteen, jos olen itse jo itseni hoidellut ja vielä haluttaa ja olen valmiiksi kiihottunut. Kun on välillä vaikeaa edes kiihottua tarpeeksi ennen yhdyntää, en edes kerkeä mukaan.

Asiasta ei ikinä puhuta. En edes tiedä, miten ottaa se esille suututtamatta miestä, ainakaan en voi vaan tölväistä, että ei mulla ikinä ennen ole tälläisiä ongelmia ollut.

Mies on muutenkin niin estoinen, että puhuminen tuntuu turhalta, mitään ei saa irti. En edes tiedä, onko sille väliä, tulenko vai en, todennäköisesti on, sen verran vaivautunutta tämä touhu kaikkineen on, jälkeenpäinkin. Ja aina on niin saatanan kiire, esileikki kestää muutaman minuutin, jolloin otan yleensä suihin ja sitten pitäisi olla valmis parin minuutin panoon ja siinä se. Tilanne on niin pitkällä että selvästi itsekin jo kiirehdin naimaan jos mies vähän jaksaisikin tsempata, kun en jaksa tyhjää hinkuttaa, kun ei se mihinkään kuitenkaan johda. Into mulla lopahtelee kesken koko ajan. Tuskin enää tulisinkaan, kun tämä tilanne on näin pitkällä.

Perimmäinen ongelma on varmaan ne tokaisut, miten kädet puutuu tai jalat kramppaa tai eikö me jo naida, tai että otetaan tänään vaan pikaiset kun ei jaksa mitään pitkää sessiota. Meillähän ei siis oikeasti ole ikinä mitään pitkää tuokiota edes ollut. Enkä osaa enää ajatella muuta kuin sitä, että mun nautinto nyt vaan on ihan toissijainen juttu. Kuka haluaa ikinä kuulla, että mulla puutuu sormet, eikö voitas jo nussia? Se vaan jää kiertelemään päässä, että mulla kestää liian kauan ja olen vaan tiellä tarpeineni ja sitten ei vaan onnistu. Se alkanut kiihottuminenkin katoaa. Nuo edellämainitut olisi ihan normaalia ja ok sanoa välillä silloin, kun edes joskus mäkin saisin. Mutta ei ikinä.

Usein itkettää ja vituttaa, kun seksi on tälläistä paskaa, kun on liian hyvälle aiemmin oppinut. Mutta olen vuosikausia saanut aina olla se kakkonen joka ei ikinä koskaan milloinkaan pääse loppuun. Tätäkö tää nyt on loppuelämä?!

Miehellä on vielä niin hemmetin huono itsetunto, että asioiden esille ottaminen edes vähäisissä määrin saa sen aina loukkaantumaan.

Teen ongelmaksi myös miehen nettikuvien katsomisen, vaikka aiemmissa suhteissa sekään ei ole tuntunut ongelmalta ollenkaan. Tuntuu vaan niin surkealta, että se käyttää enemmän aikaa ihailemalla muiden naisten kuvia, ja mä en saa edes seksistä juuri mitään. Joka ikinen päivä se niitä katselee, seksiä on melko harvoin. Koen väistämättä, että pallotissien tuijottelu menee aina mun tarpeiden edelle.

Onko tästä nyt mitään tietä enää ulos? Jos suhde ei muuten olisi oikein hyvä niin tämä saattaisi jo olla tässä.