Lue keskustelun säännöt.
Kuinka tärkeää seksi on parisuhteessa?
02.08.2011 |
Voi olla, että tästä aiheesta on palstalla keskusteltu aiemminkin, mutta haluan silti ottaa asian uudelleen esiin. Niin paljon se vaivaa.
Kysymykseni kuuluu: Kuinka tärkeää seksi on parisuhteessa? Voiko miehen ja lapsensa isän jättää pelkästään siksi, että seksi on luokattoman huonoa?
Olen 27-vuotias ja mieheni vähän yli kolmekymppinen. Meillä on 1,5-vuotias tytär. Olemme olleet yhdessä muutaman vuoden. Tulin siis raskaaksi aika nopeasti. Raskaus oli yllätys, emme todellakaan olleet suunnitelleet asiaa. Olimme eronneet hiukan ennen positiivista raskaustestiä, mutta päätimme palata yhteen tyttäremme ilmoittaessa tulostaan. Ajattelin tuolloin, että tyttäreni tavallaan "päätti" asian meidän puolestamme. Siis sen, että nyt kuuluu sitoutua ja ryhtyä elämään onnellista perhe-elämää. No, 1,5 vuotta sitä on yritetty elää ja pitää yllä, mutta... Seksielämämme on aivan luokattoman huonoa! Pidän itse seksistä paljon, olen avoin ja halukas kokeilemaan kaikkea uutta. Mieheni taas on aivan päinvastainen. Vaikka muuten onkin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, seksin suhteen hänellä on aivan uskomattomia lukkoja. Hän on sängyssä todella epävarma ja haluton kokeilemaan mitään uutta. Seksimme - silloin harvoin kuin sitä on - menee aina samaa kaavaa ja kestääkin tasan saman ajan.
Olemme yrittäneet keskustella asiasta niin hyvällä kuin pahallakin. Olen yrittänyt ehdottaa rakastelua eri paikoissa ja eri asennoissa, mutta arvatkaapa mitä saan vastaukseksi? Se on niin HANKALAA!!! Mies siis haluaa suorittaa aktin vain tutussa ja turvallisessa sängyssämme. Esileikkiä ei varsinaisesti ole. Hätäinen hutaisu rinnoilta alapäähän ja ehkä hetki nuolemista. Sitten kalu sisään ja pumppaamista niin kauan, että hän laukeaa. Minua on alusta saakka häirinnyt se, ettei mieheni osaa rentoutua sängyssä. Hänen erektionsa on aina ollut heikko, ja se heijastuu tietenkin kaikkeen. Kun pääsemme rakasteluvaiheeseen, hän jännittää sitä, pysyykö seisokki yllä. Ja kun hän jännittää, ei laukeaminen aina onnistu. Koska mies jännittää, siirtyy stressaaminen myös minuun, enkä välttämättä itsekään saa. Jotta kalu seisoisi kunnolla, mies on alkanut käyttää Viagraa. Se taas sulkee täysin spontaanin seksin, sillä nappi pitää ottaa ajoissa ennen aktia, jotta vaikutus on taattu! On äärettömän romanttista kun mies ehdottaa, että tekisikö tänään mieli, pitäisi tietää että voin ottaa pillerin!
Mieheni on muuten ns. "hyvä mies". Käy töissä, hoitaa lasta, osallistuu (ainakin pyydettäessä) kotitöihin. Meillä on samanlainen huumorintaju ja keskimäärin aika hauskaa yhdessä. Pelkään kuitenkin, että epätyydyttävä seksielämämme ajaa meidät lopulta eroon. Eikö seksi nimenomaan ole se asia, joka erottaa parisuhteen ystävyyssuhteesta? Toki ystävyys on tärkeää, mutta en osaa kuvitella että pystyisin elämään seuraavat 40 vuotta mieheni kanssa ilman seksiä. Halut miestäni kohtaan ovat hiljalleen hiipuneet, enkä enää edes halua tehdä aloitetta. Mieheni joskus varovasti ehdottelee, mutta vetoan väsymykseen, menkkoihin, päänsärkyyn tms. Viime kerrasta on ainakin 2kk aikaa.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä? Onko muita samassa tilanteessa olevia?
Kommentit (8)
Mulle seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen on tärkeä osa parisuhdetta. Jos en sais kotona pillua niin sitä olisi pakko hakea muualta ja sitä suhteemme ei kestäisi.
Seksi on keskeinen osa meidän parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sen vaikeammaksi se tulee.
Itsekin huomasin joskus että kun meni riittävän kauan aikaa ilman seksiä, siihen ryhtymisen kynnys nousi hurjasti, mutta kun aloitti siitä huolimatta niin halut kasvoi ja minusta tuli pariksi päiväksi ihan kyltymätön.
Edelliseen lisäys :
runsas laukeaminen (vaikka omin käsin jos ei muuta) ja erotiikka auttaa erektiohäiriöön eikä yleensä niin päin kuin luullaan, että pari vuotta ilman pillua niin jo seisoo. Erektion muodostuminen esim. aamuisin on kehon jumppaa ereketiohäiriötä vastaan.
Kyseessä voi olla libidon aka seksihalujen luonnollista vähäisyyttä mutta suureksi osaksi luultavasti huonoa fiilistä ja jännitystä erektiosta. Siihen voisi hommata Cialista joka on pitkävaikutteinen (kallis) ja harrastaa seksiä kaikissa muodoissa useammin jotta siitä tulee positiivisella tavalla sanottuna elämän rutiini.
ap, jos haluat seksiä, älä kieltäydy siitä tekosyillä. Kuukausien tauko tekee tilanteen aina vaan huonommaksi ja lopulta aletaan etsiä rakkautta ja hellyyttä muualta, ollaan illat poissa kotoa ja riitelette enemmän ja lopulta eroatte.
Jos miehesi vielä (kieltäytymisestäsi huolimatta, ehkä on optimistinen) ehdottaa seksiä, ehdota vaikka, että kokeilette joka kerta jotain uutta asentoa alussa ainakin jonkin aikaa, sillä Viagran (ja halpojen rinnakkaislääkkeiden ja kuten sanottu, Cialis toki tässä parempi pidemmällä vaikutusajalla) kanssa sen pitäisi onnistua tarvitsematta miehen jännittää liikaa onnistumista ja seksin harrastamisen lisääntyminen vähentää jännittämistä entistä enemmän. Ja voitte ottaa seksileluja mukaan leikkeihin (=uutta). Ja uusia paikkoja. Ja moittimisen sijaan kerro, mistä pidät ja kehu kun menee hyvin tai ollaan jäljillä.
seksi on tärkeää MUTTA se ei ole se ainoa tärkeä asia suhteessa. Tärkeintä on pysyvyys ja uskollisuus ja se, että vanhempien onnellinen avioliitto on lapsille se kaikkein paras koti, ja sen eteen pitää tehdä työtä ja sietää myös puutteita ja epämukavuutta. Ja seksielämääkin voi kehittää. Yksi parhaista tavoista on puhuminen (mikä sinusta olisi mukavaa, minä tykkäisin tällaisesta jne...) Miehesi on kuitenkin rohkea, kun sentään on kertonut sinulle viagran käytöstä. kaikki eivät uskaltaisi. Ja vielä niitä parempia seksiaikojakin varmasti teille tulee ja pillerit saa jättää unholaan! Ja kannattaa kysellä lämpimässä ilmapiirissä, mitä toiveita odotuksia miehellä on seksin suhteen, kaipaisiko jotain uutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähäseksisyys toimii, jos on kaksi samalla tavalla ajattelevaa ja vähemmän haluttavaa osunut yhteen.
Mutta jos toinen haluaa ja toinen ei, niin kyllähän sellaisen parisuhteen ennuste on huono.
Vaikka yhteinen lapsi olisi miten ihana, niin ei se pidemmän päälle korvaa tunnetasolla sitä, että on seksuaalisia tarpeita, joita pitäisi puolison kanssa hoidella.
Pakko olla taas ilonpilaaja, mutta oli samaan aloitukseen saatu niin paljon kliseitä yhteen, että on taas ihan pakko heittaa provoajatuskin mukaan.
kumppaneita tai kämppiksiä!
Sivusta tällaista avioliittoa seuranneena ihmettelen miten pihtaava puoliso kuvittelee kuitenkin sitovansa toisen itseensä, vetoaa velvollisuudentuntoon ja perheen koossapysymiseen! Vaikkei itsellä tee mieli ei myöskään suo elämän parhaita iloja puolisolleen (kodin ulkopuolella siis) ??
Juttelin oman mieheni kanssa asiasta ja hän sanoi että jos minä lopettaisin seksin hänen kanssaan siihen olisi vain kaksi syytä - joko toinen mies tai se etten rakasta. Ja kummassakaan tapauksessa meidän liitto ei jatkuisi. Hän on oikeassa!
Tietenkään ei aina tee mieli, meidänkin liitto perustuu enemmän ystävyyteen ja toisen arvostamiseen kuin intohimoon mutta kyllä me kerran pari viikossa nautiskellaan toisistamme ihan mielellään:)