Asiallista keskustelua seksin vähyydestä

Jos haluat pitää suhteesi ehjänä niin pitäisi kyllä tehdä jotain. Kerran kuukaudessa on todella harvoin.



Alkakaa purkamaan siitä miksi olet niin väsynyt ja mitä asialle voi tehdä. Eräässä seksiasioita käsittelevässä ohjelmassa neuvottiin ajattelemaan seksiä usein näin pikkuhiljaa libidokin nousee. Laittakaa vaikka jääkaapinoveen magneetit näyttämään partnerille missä mennään halukkudessa. Jääkaapin yläreuna tarkoittaa että halut ovat tapissa ja alareuna ettei seksi huvita ollenkaan. Näin asia on koko ajan pöydällä eikä sitä paineta villasella ja yritetä unohtaa.



Lapsiperheessä sen oman ajan löytäminen on haastellista. Minä ainakin yllättäisin miehen pikaisella suihinotolla vaikka wc;ssä. Oikeasti en usko että saaat siitä mitään traumoja jos ilman lämmittelyä vain annat miehellesi, kai hänkin nyt ymmärtää ettei aina tarvitse olla tuntien sessiota vaan otatte sitä yhteistä aikaa muutaman minuutin kerrallaan.

Löytyisiköhän neuvoja samanlaisessa tilanteessa olevilta ihmisiltä? Paras tietysti olisi, että alkaisin haluamaan useammin, mutta miten tämä sitten saadaan aikaan?

Ensimmäisenä tekisi mieli kysyä, kuinka pieniä lapset ovat? Alle 3-vuotiaat väsyttää paljon enemmän kuin isommat lapset. Siihen tietty aika auttaa parhaiten. Toinen mikä tulee mieleen on kotitöiden jakaminen. Onko miehesi iltaisin väsynyt vai vain sinä? Tietääkö mies, että väsymys on se, mikä latistaa sun seksihaluja? Voisitteko sopia "treffipäiviä", jolloin mies huolehtisi normaalia enemmän kotitöistä? Ei niin, että mies voisi kotitöitä tekemällä ostaa seksiä, vaan että se olisi yhteinen sopimus ja molemmille kivaa.

Sitten toisaalta, jos lasten nukahtaessa olet jo liian väsynyt seksiin - voisiko seksiin johdattelevia ajatuksia viljellä pitkin iltaa? Pieniä kosketuksia, jne, jo lasten ollessa hereillä. Sitten olisi jo valmiiksi pitemmällä prosessissa kun lapset nukahtavat.

Minun seksihalut oli melkein nollassa pikkulapsivuodet. Pisin tauko taisi olla yli puoli vuotta. Halut palautuivat vasta kun lapset kasvoivat, lopetin imetyksen, lähdin töihin ja aloin nähdä päivittäin muitakin miehiä kuin oman. En tiedä sitten mikä noista on ollut suurin yksittäinen tekijä.

jos on ollut raskas päivä ja siihen päälle penskojen iltarituaalit nukutusrumbineen. Puhupas miehellesi nyt. Olisko mahdollista että vuorottelette välillä. Saisit rentoutua ja miehesi hoitaisi iltarumbat?

vaatii "täydellistä" seksiä? Se puolivillainenkin voi olla ihan mukava. Ei sen joka kerta tarvitse olla tajunnanräjäyttävää ilotulitusta ja halvauttavaa nautintoa. Kuulostaisi siltä, että seksi on teillä enemmän suorittamista kuin leppoisaa hauskanpitoa ja yhdessä oloa.

Asiaa ei oikeasti edesauta, että muut haluttomat komppaa haluttomuutta ja jopa alkavat piilosyyllistää miestä, että ei hoida tarpeeksi lapsia yms. muuta normaalia>> syyttäköön itseään jos vaimoa ei haluta.



Kerran kk on vähän, jos sitä kestää pidempään. Mieskin joustaa ja ymmärtää äidin haluttomuutta jonkin aikaa, mutta ei ikuisesti. Ongelma nakertaa suhteen henkistä puolta ja miehestä tulee ärtyisä yms. ja miehisestä näkökulmasta tuo on ymmärrettävää.



Teknisessä mielessä miehelle tarjottavan tyydytyseksin lisääminen olisi helpointa. Suuhoidot ja käsihoidot ja naiminen/rakastelu miehen tyytyttämiseksi eivät ole miehelle lähtökohtaisesti epämiellyttäviä. Ne voivat olla suuren tyydytyksen ja nautinnon lähteitä, mutta myös "ahdistavia" kokemuksia.



Olen kokenut suurta hellyyttä/rakkautta vaimoa kohtaan kun hän luonnollisesti ja pyytettömästi on tyydyttänyt seksitarpeitani. Olen kokenut sen suurena rakkaudenosoituksena itseäni kohtaan.



Toisaalta jos nainen tekee homman virkamiesmäisesti ja haluttomuus huokuu tilanteeseen suoraan tai epäsuoraan, niin rakastelutilanne muuttuu teknisesti ja jopa nöyryyttäväksi fyysiseksi pakkotoiminnoksi.



Naiselliseksi selitykseksi yleensä tarjotaan väsymystä ja arjen raskautta. Lääke on periaatteessa yksinkertainen. Lepoa enemmän ja arjen rikkomista.



En tiedä miten yleensä, mutta itsellä kokemuksia, että nainen painaa pitkän päivän veren maku suussa arkea ja sitten illalla on "omaa" aikaa joka käytetään tiiviiseen naistenlehtien lukemiseen ja tv:n katseluun. Sitten kello onkin niin paljon, että voi väsymyspatterit ladattuina mennä nukkumaan ja "torjua" miehen viimeisetkin yritykset ja toiveet hellyyteen/seksiin. Kärjistys, mutta vähintään 50 % totta. Kaikki nämä vuodet on ihmetellyt, että jos vaimo haluaa seksiä ja väsymys esteenä, niin miksi sitten lepoa ei preferoida.



Onko teillä mahdollisuutta ja ap:lla TODELLISTA halua irtiottoihin perheestä. Muutaman päivän breikki perheestä, nukkumista ja rakastastelua ja hellimistä.



sp44

Yksi iso syy eroon oli juuri tuo, seksin vähyys tai puolivillainen seksi, en ole niin vahva kuin miehesi:)



Mutta sen voin kertoa että miehesi ei tule koskaan tuota antamaan sen enempää anteeksi kuin sinäkään tulet antamaan anteeksi hänen syrjähyppyjään. Niin se vaan menee.



Mene salille, jätä lapset miehelle, treenaa itsesi ja päänuppisi kuntoon, sitten lapset hoitoon yhä useammin. Meikkaa, menkää ulos syömään, tehkää asioita yhdessä, nauttikaa läheisyydestä ja seksistä.



Tai erotkaa. No vaikka ette eroaisi, niin ei noin vähäinen seksi missään nimessä paranna suhdettanne.



Kirjoita onnellisesti ihan oikein isolla, miten itsekäs ihminen voi olla oikeasti onnellinen kun rakastamansa kumppani kärsii?

Mutta mielestäni keskustelu on ollut koko ajan asiallista ja sen takia tämä mua vähän ihmetyttää:

Asiallista kaivattiin. Asiaa ei oikeasti edesauta, että muut haluttomat komppaa haluttomuutta ja jopa alkavat piilosyyllistää miestä, että ei hoida tarpeeksi lapsia yms. muuta normaalia>> syyttäköön itseään jos vaimoa ei haluta.

Ei minusta kukaan ole syyttänyt miestä, vaan koittanut ihan aidosti etsiä ratkaisuja. Jos todellisuus on se, että nainen on väsynyt ja sen takia ei tee mieli seksiä, niin siihen väsymykseen kai pitää puuttua? Ja vaikka kotityöt olisi kyseisen pariskunnan kesken jaettu heidän mielestään oikeudenmukaisesti, voi väsymystä silti helpottaa sillä, että puoliso auttaa toista aikaisempaa enemmän. Ainakin satunnaisesti. Eikö? Se on ainakin minun arkitodellisuudessani helpompi toteuttaa alkuun kuin se, että annetaan lapset vieraalle hoitoon että päästään vaikka viikonlopuksi kahdestaan - vaikka tämäkin olisi erittäin tarpeellista ja hyväksi.

Ja haluttomuuden komppaaminen. No, kun on kokemusta haluttomuudesta ja siitä eroon pääsemisestä, niin ymmärtää kyllä sen haluttoman osapuolen tunteita. Ei sen ääneen sanominen pitäisi olla kiellettyä. En tiedä onko siitä mitään apuakaan (muuten kuin vertaistukena), mutta ei haluttomuuden sanomatta jättäminen tee sitä vähemmän todelliseksi. Ei ole tarpeen syyllistää sen enempää miestä kuin naistakaan.

Nro. 6 kirjoittaa täyttä asiaa monessakin suhteessa.

Kerran kk on vähän, jos sitä kestää pidempään.

Sekin tuntuu jo hyvältä pitemmän tauon jälkeen, täällä oli äskettäin 3 kk väliä ennen kuin noustiin takaisin edes tuohon kerran kuussa tasoon. Käsitöillä ja pornolla siitä selviää. Olisihan se kiva jos kerran viikossa, mutta...

Toisaalta jos nainen tekee homman virkamiesmäisesti ja haluttomuus huokuu tilanteeseen suoraan tai epäsuoraan, niin rakastelutilanne muuttuu teknisesti ja jopa nöyryyttäväksi fyysiseksi pakkotoiminnoksi.

Laatu kyllä helposti korvaa määrän, pakkoantamisesta kun ei ilahdu kumpikaan osapuoli.

Ja vaikka kotityöt olisi kyseisen pariskunnan kesken jaettu heidän mielestään oikeudenmukaisesti, voi väsymystä silti helpottaa sillä, että puoliso auttaa toista aikaisempaa enemmän. Ainakin satunnaisesti. Eikö? Se on ainakin minun arkitodellisuudessani helpompi toteuttaa alkuun kuin se, että annetaan lapset vieraalle hoitoon että päästään vaikka viikonlopuksi kahdestaan - vaikka tämäkin olisi erittäin tarpeellista ja hyväksi.

Eli asioissa on puolensa. Tuli vähän kärkevästi laitettua, mutta tarkoitus vaan oli herättää ap., ettei mies ole ONNELLINEN, korkeintaan onnellinen eikä ole kovin pitkään edes onnellinen jos tuo kehitys jatkuu. Mutta tulihan tuohon muutama miesnäkökulma lisää, ettei ihan itsekseen noiden näkemyksien kanssa ole.

Miehisesti ajattelee, että nopein ja helpoin tapa saada rauhallista yhteistä aikaa on pieni breikki perheestä. Mutta monet naiset katsovat, että se on "mahdotonta" tai ainakin liian vaivalloista. Vai onko todellinen ongelma siinä, että on vaara, että mies olisi tämmöisellä breikillä seksuaalisesti kiinnostunut vaimostaan.

Useamman vuoden katkeruudella voin todeta, että riippumatta vaimojen hyvistäkin motiiveista ja pahaa tarkoittamattomista tunteista miehelle tunnepuolelle jää (katkera) muistijälki siitä, ettei vaimo halua luopua edes päiväksi tai viikonlopuksi arjen painamisesta ja väsymyksestään.

Tuota tarkoitin, että onko ap:lla todellista halua breikkiin. Halua pitäisi löytyä a) itsensä b)puolisonsa c) parisuhteen takia. Eikä tämä mielestäni ole pelkästään miesnäkökulma.

sp44

Kaikki nämä vuodet on ihmetellyt, että jos vaimo haluaa seksiä ja väsymys esteenä, niin miksi sitten lepoa ei preferoida.

Niin, kyse ei kai olekaan siitä että vaimo haluaa seksiä. Vaan nimen omaan siitä, että ei halua, on haluton. Vaikka haluaisi haluta. Ja se kai sen arjessa kääntää siihen tilanteeseen, että naistenlehdet ja telkkari (=lepo) menee seksin edelle. Koska oma keho ei kerta kaikkiaan kaipaa seksiä, vaan vaateetonta olemista. Sitä, ettei kukaan nyi lahkeesta, vaan antaa olla rauhassa. Vaikka tietää, että miehelle seksi olisi tärkeää. Vaikka tietää että parisuhteelle se olisi tärkeää. Millä siitä sitten pääsee eroon ei varmaan kenellekään ole helppoa tai yksinkertaista. Aika auttaa, kun lapset kasvaa. Ja puolison osallistuminen arkeen auttaa - kunhan nainen antaa toisen osallistua ja osaa pyytää sitä.

Aika monesti naiset ovat varmaan väsyneitä senkin takia, että yrittävät olla liian tädellisiä (ja tämän sanominen varmaan saa haluttomien naisten miehet joko huvittuneiksi tai kiristelemään hampaitaan). Kun yrittä hoitaa kodin ja lapset ja työn viimeisen päälle, ja sitten se ehkä tärkein eli parisuhde jääkin vähimmälle huomiolla, kun ei enää paukut riitä. Näin ainakin kävi minulle. Mutta en silti osaisi ehkä tehdä toisinkaan - nautin suuresti siitä, että sain uppoutua vauvamaailmaan täysin ja olla väsynyt ja maidonhajuinen... Ei varmaan mikään unelmavaimo. ;) Mutta onneksi nyt kun lapset ovat kasvaneet tilanne seksin suhteen on jopa parempi kuin ennen lapsia. Eikä mies onneksi ehtinyt luovuttaa ennen tilanteen kääntymistä parempaan.

niin anna palaa vaan. Mitä pitempi tauko, sitä suurempi kynnys antautua nautinnon kuljettavaksi.

Meillä vastaava tilanne johtui ihan yksinkertaisesti siitä, että sen jälkeen kun palasin töihin, päävastuu kodinhoidosta jäi edelleen mulle ja mies jäi auttelijan rooliin. Se ei ollut tarkoitus, niin vaan kävi kummankaan tajuamatta, koska siihen oli jo totuttu, että mulla on vetovastuu kotioven sisäpuolella ja mies tekee työpäivänsä sen ulkopuolella + auttelee kotona. Siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt syttyä, väsytti vaan niin julmetusti, että mielummin otti rennosti kuin ryhtyi petipuuhiin. Ei vaan jaksanut.



Asia ratkesi sillä, että tapeltiin jonkin verran suunilleen näin: seksin vähyys -> mun väsymys ("ei sua aina voi väsyttää") -> kotitöiden ja lastenhoidon jako -> mustaa valkoiselle. Kumpikin listasi parin viikon ajan kaikki päivän aikana tekemänsä kotihommat lapsen ulkoiluttamisesta toisen sukkien korjaamiseen pyykkikoriin.



Mun listani oli sen verran pidempi, että mies totesi suurin piirtein, että "ilmankos sua väsyttää" ja asiat lähtivät ratkaemaan ihan hyvin. Koska ei tarvitse olla koko päivää kättä ja jalkaa, mun ei tarvitse pitää päivän ainoaa hengähdys/lepohetkeä siinä vaiheessa, kun olisi sauma harrastaa seksiä. Kun on päivällä aikaa istua ja tuumia eikä tarvitse stressata miljoonaa tekemätöntä asiaa, illalla voi keskittyä olennaiseen. Seksiä on siis enemmän, mihin molemmat ovat tyytyväisiä. :)



Ilkein osa riidasta ja tyytymättömyydestä oli just siinä, että mies oletti, että meillä ei ole seksiä, koska minä en halua, vaikka minusta meillä ei ollut juurikaan seksiä, koska minä en jaksa. Kun oli mustaa valkoisella siitä, että mulla on oikeasti syy olla väsyneempi kuin mies, ei ollut syytä olla loukkaantunut siitä, että minä en halua miestä ja seksielämä ei kukoista, koska kävi ilmeiseksi, että ongelma ei ole seksi, mun halut eikä miehen haluttavuus. Kai se oli sitten helpotus, koska mies ei tajunnut erikseen vittuuntua siitä, että oli vähän niinkuin väärässä. ;)



Tilannetta oli vaan hankala tajuta, koska kun mä olin kotona, miehen kotivelvollisuuksiin käyttämä aika väheni ja kun mä palasin töihin, mies aloi taas käyttää kotijuttuihin suurinpiirtein saman verran aikaa kuin ennen. Lapsen, sen yhdenkin, kanssa kotiaikaa kuluu kuitenkin paljon enemmän kuin ilman, joten se ylijäämä jäi mulle, mikä oli aika kuluttavaa etenkin kun lapsen saamisen tuoma elämänmuutos oli mulle muutenkin isompi, koska olin kotona sen, minkä olin. Mies taas luuli tekevänsä taas sitä tutun tuntuista omaa osuuttaan, koska vertailukohta oli ajalta enne lapsia. Sinänsä onni, että tämä kuvio saatiin käsiteltyä nyt, kun on vielä vain yksi lapsi. Kuvittelisi, että isommassa perheessä se ongelmakin olisi isompi, tavat pinttyneempiä ja kaunat hautunempia. Ehkä ei sitten tarvitse tehdä samaa mokaan toisen lapsen tuomien elämänmuutosten kohdalla...



Meillä onneksi mies ei alkujaankaan ollut mikään passattava, vaan tilanne palautui "normaaliksi" kun se tiedostetiin. Sitä en tiedä, paljonko jaksaisi paneskella miehen kanssa, joka on jo alkujaan pitänyt erityisenä urotyönä sitä, että tiskaa, siivoa, syöttää, pukee, pyykkää, kokkaa, hakee, paijaa, vahtii, vie, käy kaupassa ja hoitaa muutkin asiat vuorollaan eikä odota että ehtoisa emäntä hoitaa.



Muutaman kaverin parisuhteessa tilanne tuntuu olevan just se, että vaikka kummallakin palkkatyö, miehen kodin- ja lastenhoito on palvelus naiselle. Ja siitä sitten pitää saada vastalahjaksi seksiä tai loppuu se vähäkin velvollisuuksien hoito.

Vaikuttaa ihan hirveältä.



Vaikka tietysti kyse voi olla ihan oikeasti siitä, että halut teillä ovat mitä ovat eivätkä vaan kohtaa.

Eli aihepiiriin, josta todellakin on kokemusta!



Neljän pienen lapsen äitinä sen voin sanoa, että väsymystä/haluttomuutta on riittänyt ja seksi ei esikoisen syntymän jälkeen maistunut (paitsi ajoittain, yleensä keväisin kaamosmasennuksen lievittyessä...) Vanhin lapsista on nyt kuusivuotias. Pahimmillaan seksiä oli juuri tuo kerta kuukaudessa, sekin puolivillaista pikapanoa, josta itse en nauttinut pätkääkään. Yhdessä vaiheessa mies oli niin turhautunut seksin puutteeseen ja minä taas jatkuvaan vonkaamiseen, että teimme sopimuksen, jonka mukaan lauantaisin oli lupa odottaa seksiä. Tämä tarkoitti minulle vonkausvapaita päiviä 6kpl/vk ja miehelle seksiä 4-5krt/kk. Käytännössä tietysti toimin vain panopuuna, kun halut olivat täysin kateissa...



Kävimme pari/seksuaaliterapiassakin jokusen kerran, mutta lopputuloksena psykologitäti totesi että minun haluttomuuteni on sitä luokkaa, ettei hän osaa auttaa asiassa :( Olipas rohkaisevaa.



Tätä melkolailla halutonta aikaa kesti siis lähemmäs kuusi vuotta. Nuorin lapsista on nyt 1v2kk, joten meillä vilskettä riittää edelleen tosi paljon ja arki on vauhdikasta. Etenkin nuorimman syntymän jälkeen oman ajan ottaminen on ollut vaikeaa, mutta ONNEKSI mieheni on suorastaan vaatinut minua lähtemään pois kotoa tekemään jotakin kivaa, rentoutumaan, shoppailemaan, ulos lenkille... ihan itsekseni. Ja hän on jäänyt hoitamaan nelikkoa kotiin. Niin että saan etäisyyttä arkirutiineihin. Helposti sitä jurahtaa kotona siihen samaan, eikä todellakaan tajua, että edes voisi olla toisin. Sitä vain kuvittelee olevansa lapsille maailman tärkein ja korvaamaton, luulee että vain äiti osaa hoitaa asiat oikein. Vaikkei niin olekaan.



Tämä oma aika ja arjesta irtautuminen on siis yksi tosi tärkeä voimavara mikä on vaikuttanut mulla siihen, että päänuppi on alkanut "selkiytyä".



Toinen asia on, että helposti seksielämäkin jurahtaa johonkin tiettyyn kaavaan, jota toistetaan kerrasta/viikosta/kuukaudesta/vuodesta toiseen... Varsinkin jos on haluttomuutta, niin ajatus siitä kaavamaisesta "ensin mies alkaa räplätä tissejä, sitten pimppiä, sitten plääplääplää..." on varsinainen turn off. Pitäisi rikkoa siinäkin kaavaa, keksiä jotain ihan muuta.



Meillä kaava rikottiin niinkin hassulla tavalla, kuin, että yllätin mieheni katsomasta nettipornoa. Eipä siinä mitään, tiesin hänen sitä katsovan silloin tällöin, mutta jostain syystä sillä kertaa hermostuin aiheesta. Riitelimme... En edes muista miten keskustelumme ajautui siihen, että mieheni halusi näyttää minulle, minkälaisilla sivustoilla hän on käynyt. Mielestäni kuvat olivat tökeröjä ja rumia ja ihmettelin, että mitä hienoa noissa nyt muka on. Että eikö siellä olekaan mitään KAUNIITA naisia??? Pelkkiä kyrpiä ja pilluja puolen metrin päästä kuvattuna. Olin järkyttynyt ja halusin "sivistää" miestäni ja todistaa, että on olemassa myös esteettisesti kaunista pornoa, joka ei ole noin tökeröä sottaamista, vaan on visuaalisesti paljon kauniimpaa ja silmää miellyttävämpää. Niinpä surffailin tosi pitkään eri seksikauppojen nettisivuilla etsien naisille/pariskunnille suunnattuja pornoleffoja, joista tilasin pari. ;D Niitä sitten miehen kanssa viikonloppuna katsottiin... Alkuun piti mun olla pikku huppelissa, että kehtasin katsoa, koska vaikka filmit olivat keskiverto pornoa kesympiä, olivat ne silti ihan kunnon hardcorea (ja minä höpsö kun olin kuvitellut tilanneeni jotain softcore tyyppistä pehmoilua).



Anyways, uskalsin siis katsoa mieheni kanssa pornoa, mitä en ikinä ennen ollut tehnyt. Sen jälkeen melko pian uskalsin pyytää, josko voitais panna peilin edessä, että minäkin voisin nähdä, miltä se näyttää kun me kaksi naidaan. Siihen astihan se oli ollut oikeestaan vain miehen etuoikeus nauttia "näköalasta" kun naitiin esim. takaapäin. Vaan kyllä se naisenkin silmään näyttää aika sairaan hyvältä! Nykyään meillä on suuri peili sängynpäädyssä.



Jeps. Kolmas ja ehkä tärkein asia on yhteinen aika, koska ilman sitä ei mistään tule mitään! Joten sitä on vain pakko järjestää! Lapset ei mene rikki, jos heidät jättää hoitoon yöksi mummille/kummille/serkuille tms. Meilläkin kun on neljä lasta, niin ymmärrätte varmaan ettei kovin paljoa ole niitä kyläpaikkoja, kun avosylin ilmottais, että "tuokaa tenavat vaan tänne hoitoon ja menkää ite hotelliin yöksi!". Sillon on pakko ripotella muksut eri kyläpaikkoihin, kaksi mummille, kaksi serkuille. Jatkossa tosin on suunnitteilla veljeni perheen kanssa (heillä kolme lasta 1-5vuotiaita) että joka toinen kuukausi heidän lapset tulee viikonlopuksi meille ja veli saa mennä vaimonsa kanssa lomailemaan ja joka toinen kuukausi he ottavat meidän katraan vaivoikseen. Onhan siinä seitsemän kersan vahtimisessa hommaa, mutta pienen lisätyön tekee ilomielin kun tietää, että pääsee 6krt vuodessa miehen kanssa viikonloppulomille kaksistaan!!!



Tuli pitkä sepustus, toivottavasti näistä oli jotain apua ap:lle. Tsemppiä halujen metsästykseen!



:) N30 joka EI pidä persepanosta!

Energiaa riittää netissä roikkumiseen mutta ei parisuhteen hoitamiseen.

Joopa joo.

Väsyttää? Energiaa riittää netissä roikkumiseen mutta ei parisuhteen hoitamiseen.

Joopa joo.

;D Vedettiin just ennen netissäroikkumistani miehen kanssa tunnin seksisessio. Mutta olen luonteeltani yökukkuja: kun uni ei tule niin se ei tule. (Mies veteli tietty hirsiä hyvän seksin päälle) En voi tietenkään muiden puolesta vastata, mutta ei tämä vauva/seksipalstalla hengailu ole minun parisuhteesta poissa. Eikä minun parisuhteessani enää ole haluttomuutta tai väsymystäkään.

Jollekin tämä asioiden purkaminen anonyymisti on tapa "rentoutua".

N30 joka EI pidä persepanosta

Kyllä meinaan repesin tarinaasi. Oli sairaan hauska, vaikka olisikin ollut keksitty. Nyt voikin mennä nukkumaan.

Miksi muuten et sitten vieläkään pidä persepanoista, kun mainostat sitä joka kerta?

"Mutta sen voin kertoa että miehesi ei tule koskaan tuota antamaan sen enempää anteeksi kuin sinäkään tulet antamaan anteeksi hänen syrjähyppyjään. Niin se vaan menee."



"Kirjoita onnellisesti ihan oikein isolla, miten itsekäs ihminen voi olla oikeasti onnellinen kun rakastamansa kumppani kärsii?"



Hei haloo - miltä vuosisadalta kohta 40v mies mahtaa olla? Nykyään liki 50 % parisuhteessa elävien haluttomuusongelmista on MIESTEN ongelma, ei naisten! Ne nuttura tiukalla päätä särkee enkä haluu antaa - naiset kuuluu historiaan, enimmäkseen lienee molempien sukupuolten haluttomuuden taustalla aito väsymys. Etenkin pikkulapsiperheen vanhemmuuden ja nyky-yhteiskunnan kiireisten työurien yhdistäminen tuppaa vetämään mehut pois. Kokeile itse nukkua 5 vuotta putkeen 5-6 tunnin yöunia ja herätä niiden aikana 3-10 kertaa yössä erinäisiin häiriöihin sekä huolehtia pikkuimmeisistä, työ- ja opiskeluvelvoitteista päivät. Ihmettelen fysiologiaasi, jos ei hormonitoimintaan ja sitä kautta haluihin vaikuta unenpuute.



Mutta tosiasiassa: jokaisen pikkulapsiperhe-pariskunnan pitäisi edes kerran kuussa häipyä yöksi-pitkäksi viikonlopuksi kaksistaan nukkumaan ja naimaan ilman huolia ja häiriötekijöitä:) Silläkin elää kummasti jonkun matkaa: ei ne lapset ikuisesti pieniä ole.