Tässä surmaajalle " vastamanifesti"

Suomi24lta, kirjoitettu silloin kun ampuja oli vielä elossa:



Sinä Pekka-Eric Auvinen, huippukitaristin vuonna 1989 syntynyt jumalapoika. Kirjoitan tämän sinulle nyt, kun vielä muistan, mitä ajattelin ja ajattelen sinusta ja tekemisistäsi ja erityisesti siksi, koska olet vielä " elossa" , vaikket enää mistään mitään tajuakaan.



Sinä tyhjän Nietzsche-paskan jauhaja. Olet varmaankin lukenut herramoraalia ja muuta jännää ja nyt 18-vuotiailla räkänokan aivoillasi luulit julistavasi suurena maailmankaikkeuden tuntijana totuuksia sinua rutkasti viisaammille ja kaikkeutta kokeneemmille yksilöille. Sinä olet elävä esimerkki siitä, millaisia varjopuolia on sillä tosiasialla, että Internetin kautta kaikenlaisten " ääriliikkeiden" ajatukset leviävät mieliin, jotka niitä eivät ole soveliaat vastaanottamaan.



Sinä " luonnollinen valitsija" . Mikä arroganssi! Mikä röyhkeys! Sinä alaikäinen nöösipoika, jonka karvatkaan eivät vielä kunnolla olleet lähteneet kasvamaan. Hyvä jos poikuuttasikaan olit menettänyt, mikäli koskaan olit edes saanut maistaa pillua. Millä lihaksilla tai tietoisuudella tai viisaudella sinä vähä-älyinen luulit voivasi päättää, kenellä on oikeus elää ja kenellä ei?



Sinä halusit olla kuningas. Ja kuitenkaan sinä et ollut kuin täysi tavis, joka oli " kilahtanut" ja " saanut tarpeekseen" ja väy-väy väkä-vää, itku parku poks: valmiissa yhteiskunnassa, jossa sinun, lapsi Pekka-Erkki, ei tarvinnut tehdä elatukseksesi yhtikäs mitään ja hampurilaiset tulivat kioskista suoraan suuhun sosiaalitoimiston rahoilla, oli niin hankala asustaa. Pökerryttävän naurettavaa - muutakaan ilmaisua en keksi.



Oma lukunsa tietysti on kaikki se hörhellys, suru, säätäminen ja sosiaalipornoksi muuttuva detaljisto, joka seuraa tästä tekosestasi. Ns. iltapäivälehdet " uutisointeineen" : skandaaliuutisia, shokkiuutisia, extra-uutisia. Pelkkiä turruttavia uutisia eli pelkkää paskaa.



Minä en milloinkaan voi ymmärtää, mitä sinä (ja kaltaisesi taulapäät ympäri maailmaa samoin ajatuksin) kuvittelit saavasi aikaan. Niin sanottu " ahdistuksesi" , jonka olit oppinut ja itse kutonut sinua viisaampien kirjoituksista, ja silmitön väkivallan purkauksesi, jonka yritit kytkeä " ahdistukseesi" , ovat toisistaan täysin erillisiä ja irrallisia asioita. Vääpeli Hartmanin sanoin: " What is your major malfunction, numbnuts?"



Vaikka yksilö- ja yhteiskuntafilosofisilla tasoilla voin ollakin samaa mieltä monista asioista, jotka olit ominut " ajatuksiksesi" " manifestissasi" , et voi mitenkään oikeuttaa tekoasi. Oikeastaan sillä ei tässä kohtaa ole väliäkään, koska luultavasti kuolet. " Oikeudenmukaisempaa" tosin olisi, että jäisit vaikeasti vammautuneeksi. Silloin sinä Pekka-Erkki saisit kokea todellista jälkeenjääneisyyttä ja vammaisuutta, jonka olisit täysin itse itsellesi tuottanut. Jokaiselle se, minkä hän ansaitsee, vai kuinka itse pöyhkeästi saarnasitkaan?



Yksi A4 alkaa täyttyä ja enempää sinä et missään tapauksessa ansaitse. Tämäkin on jo liikaa pois ¿ ajastani ja elämästäni, joka on miljoonin verroin arvokkaampaa kuin sinun, sinä tyhjä tynnyri, mitättömyys, merkityksetön massateini. Sinä ja sinun " taistelusi" . Valmiutesi " kuolla taistelusi puolesta" . Kaikki megalomaanisuus ja melodramaattisuus muuttui pikkupojan paskapuheeksi sillä hetkellä, kun ammuit pikku nallipyssylläsi kuulan päähäsi. Olet pelkkä pelkuri, joka et milloinkaan uskaltanut kohdata muita ihmisiä. Sen sijaan sinä tapoit heidät.



Sinä halusit olla erilainen ja niin sanotusti erottua joukosta. Kuitenkaan minun ei tarvinnut katsoa kuin hetken verran sinua todetakseni, että kaikki " suunnitelmasi" ja tekosesi ovat banaalia, väsyttävää sontaa, joka ei muutu muuksi, vaikka oleileekin lukuisten " iltapäivälehtien" " reportterien" näppäimistöillä luultavasti seuraavat vuorokaudet, kuukaudet ja ehkäpä muutamat vuodetkin tästä päivästä eteenpäin.



Minä en osaa olla sinulle vihainen, koska en onneksi koskaan tuntenut sinua. Mutta olisit tehnyt kaikkeudelle palveluksen, mikäli olisit vain tyytynyt päättämään omat merkityksettömät päiväsi.