Onko pakko mennä kotiin
Tuota kysymystä mietin useasti töistä lähtiessä. Kotiin kun pääsee, sohvalla makaa eloton olento, jota myöskin lapseni äidiksi sanotaan. Ja jos se ei vielä siellä ole niin pian ovesta tulee sellainen ja siirtyy sohvalle voivottamaan. Minun tehtäväni on pyörittää yksin koko huushollia. Laittaa ruoka, laittaa astiat koneeseen, olla lapsen kanssa jne. Aina ei työ päivän jälkeen energia riitä. Ja mikä on palkka siitä että yrittää ehtia/jaksaa? Yleinen purnaus siitä miksi täällä on näin epäsiistiä ja miksi hommat on kesken. Mietin tässä milloin viimeksi olen saanut lukea rauhassa päivän lehden tai katsoa uutiset. Edellisenä iltana käydään keskustelu, mitä pitää seuraavana päivänä tehdä. Tai siis oikeammin mitä minun pitää ehtiä tehdä.
Hän on raskaana ja ymmärrän kyllä, että välistä on kipeä ja väsyttää yms. Mutta kun valistus liittyy siihen että " miksi minun vatsani kasvaa" tai " minun painoni on taas noussut" . Tyhmänä, yhden lapsen isänä, mielestäni on aika normaalia että maha kasvaa ja paino nousee raskauden kehittyessä.
Hänellä on myös kipuja, mutta hän ei " halua" ottaa (lääkärin määrämiä) särkylääkkeitä. Eli hänen mielestään on parempi saada muu perhe hulluuden partaalle kivun valittamisella.
Joskus, tai aika useinkin, on mieleen tullut että jos pitäisi päivän lomaa ja ei menisi kotiin. Mutta olen mennyt ja menen jatkossakin vain ja ainoastaan lapsemme ja tulevan lapsemme tähden. Puolison takia sinne en ole mennyt enään moneen kuukauteen.
Loman jälkeen töihin palatessa on aina hieman huono fiilis. Minulla oli oikeastaan aika hyvä fiilis töihin palatessa. Pääsi olemaan edes kahdeksan tuntia pois tuosta helvetistä.
Sorry, tää oli hieman katkeraa tekstiä. Mutta sain päästää edes hieman höyryjä. Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Kommentit (22)
Niin ja en pahalla tarkoittanu tuota kommenttia. Lähinnä sitä että katsot päivä kerrallaan ja yrität kestää. Missään nimessä et saa luovuttaa sillä sen jälkee vasta tajuat mitä oot tehny ja menettäny.
Ei muutako tsemppistä hirveenä ja koita jaksaa siellä.
Keskustele asiasta rauhallisesti ja vaimoa syyllistämättä, kerro miltä sinusta tuntuu.
mutta voisitko hommata lastenhoito- tai siivousapua?? Lähetä vaimo kaverille kylään/ kaupungille/ mammajumppaan/ johonkin kerhoon/ kävelylle. Lähde itse myös kotiympyröistä välillä pois, yksin tai lapsen kanssa. Oletko vaikkapa käynyt kaverillasi lapsen kanssa? Se onnistuu ihan hyvin, ja tulee lyötyä monta kärpästä yhdellä iskulla!!
...ja yksin hoidan kaikki kotityöt. ei tulisi mieleenkään pyytää miestäni enää pitkän työpäivän jälkeen ruveta kotihommia tekemään. Raskuksien aikanakin ajoin nurmikot jne...pientä selkäkipua oli...tai välillä aika kovaakin ja lääkäri määräsi välillä lepoon,jolloin mies teki kaikkista raskaimmat työt...muuten hoidin kodin kuten ennen.
Ja mieheni tulee muutenkin vasta klo20-21 kotiin,jolloin teen hänelle ateriankin valmiiksi vasta silloin. joidenkin mielestä olen ehkä tyhmä,mutta mies sentään tienaa rahat tähän perheeseen ja on kyllä lastenkin kanssa. Joten en halua että miehen aika menee kotitöihin kun hän voi sen ajan viettää omien rakkaiden lastensa kanssa. Kannattaisikohan puhella vaimosi kanssa oikein kunnolla....ja sori kun tungin naisen mielipiteen tänne isukkien palstalle....
raskauden aikana. Meillä vaimo jäi kuukautta ennen äitiyslomaa sairaslomalle raskauden ja kipujen vuoksi. Kyllähän se silloin toisen on huusholli vaan hoidettava.
Näin meillä nykyään:
Nyt poika on 8 kk, vaimo hoitaa lapsen lähes kokonaan, laittaa ruoat, yhdessä teemme kauppareissut. Pyykin pesu ja vaatteiden viikkaus/kaappiin laitto, kämpän siistinä pitäminen, rahaasiat,keittiön siistinä pitäminen/astiat, sängyn petaus ja siivous jää aikalailla sitten mun harteille.
Ei sitä perheen kanssa pääse vaan yhtä helpolla kuin sinkkuna.
Vaimosi kaipaa tukeasi eniten juuri nyt.
taitaa pelottaa/ahdistaa tuleva aika paljon. sellainen helposti purkautuu yleisenä tyytymättömyytenä kaikkeen. kun vaimosi on tämän lisäksi masentunut ja/tai lamaantunut niin voin helposti kuvitella että kotiinmeno tuntuu raskaalle. lisäksi jos vaimostasi tuntuu ettei hän saa tarpeeksi huomiota/hänestä ei välitetä voi vaimosi testata kiintymyksesi rajoja pistämällä esteitä eteesi ja katsoa välitätkö hänestä tarpeeksi jotta jaksat hypätä niiden yli.
hyvä olisi jos saisit hämättyä vaimoasi kohdistamalla tämän huomion johonkin muuhun asiaan parina päivänä jotta hänen jokainen päivänsä ei menisi sohvan pohjalla ajatusten pyöriessä samaa rataa. pistä lapsi hoitoon ja vaikka sovi jonkun vaimosi kaverin kanssa että tämä pitää tälle seuraa ja keksii tälle ohjelmaa päiväksi. vaikka jotain hemmottelua kuten niskahieronta tms. jonka maksat omasta pussistasi.
ja ellet pysty vaimosi tilannetta muuttamaan niin silloin sinun pitää se kestää. ei tuo tilanne millääntavalla reilu ole mutta sinun täytyy tällaisessa tilanteessa olla isompi ihminen, kyllä sitä muutaman kuukauden jaksaa päällänsäkin seistä.
Ja toisaalta taas niin tutulta. Odotan viidettä lasta. Välillä on niitä päiviä kun mitkään hommat ei huvita, välillä taas saan paljonkin aikaiseksi. Mutta jos en itse tee mitään, en myöskään vaadi silloin toiseltakaan mitään.
Jos vaimosi on huomannut miten hyvää palvelua saa ja osaa käyttää sitä hyväksi. Sinulle ei yksin kuulu kakki kotityöt. Raskaus ei ole mikään sairaus vaikka siihen liittyy paljon sivu oireita, pahoinvointia, selkäkipuja ym...
Sano vaimollesi suoraan , että et jaksa enää töiden jälkeen tehdä kaikkia hommia, jospa tajuaa tilanteen. ja saa siitä itsekkin pontta tehdä jotain.
Voimia sinulle.
Anteeksi, että tunkeudun tänne miesten palstalle... mutta haluaisin kuitenkin kertoa sulle mun näkemyksen...
Ensinnäkin viestistäsi ei selviä käykö vaimosi työssä vai onko kotona hoitamassa esikoistanne.
Joka tapauksessa myös kotiäitinä olo on työtä, mistä väsymys voi olla aivan yhtä suurta kuin palkkatyön teossa, kuitenkin kotiäiti harvoin saa samallaista arvostusta.
Voisiko vaimosi valittaminen johtua osittain siitä, että hän ei tunne arvostusta tekemästään työstä? siis kotiäitinä olemisesta.
Sanoit, että hän valittaa sellaisista asioista kuin painon nouseminen ja vatsan kasvaminen. Tuo kuulostaa kovasti siltä, että vaimosi ei ole sinut raskautensa kanssa. Tulee siis heti mieleen, että onko vaimollasi ollut joskus ongelmia oman ulkonäön suhteen tai painon hallinnan suhteen? Henkilö, joka on ollut aina tarkka painonsa ja ulkonäkönsä suhteen voi hyvin helposti masentua raskauden tuomista muutoksista.
Valittiko vaimosi samoista asioista myös esikoistanne odottaessa?
Se, että sinä joudut tekemään kaikki kotityöt kuulostaa kyllä kohtuuttomalta.
Toki mies joutuu tekemään paljon enemmän kuin vaimo on raskaana. Niin kävi meilläkin. Itselläni kun selkää piinasi issias, joten esim. imuroiminen ja koira-lenkit eivät tulleet kysymykseenkään.
Moni täällä on sanonut, ettei raskaus ole sairaus. Olen samaa mieltä, mutta joskus raskauden sivuoireet voivat olla niin suuria, että se on LÄHES kuin olisi sairas.
Onko vaimosi kertonut miksi hän ei osallistu kotitöihin? Miksi hän olettaa että sinun tarvitsee tehdä kaikki?
Mun neuvoni sulle on, että keskustele vaimosi kanssa, kerro hänelle ettet jaksa tehdä kaikkea yksin. Kerro asiat avoimesti mitkä sinun mielestä teidän suhteessa/elämässä tökkii ja kannusta sun vaimoa tekemään samoin.
Muista myös, että naiset toimivat monissa asioissa eri tavoin kuin miehet.
Esim. jos vaimosi marmattaa kaikenmaailman pienistä asioista, niin ongelma ei välttämättä ole ne " pienet asiat" . Vaan kyse voi olla, siitä, että vaimosi kaipaa sinulta hellyyttä, huomiota ja arvostusta, mutta monet meistä kuvittelevat että miehet lukevat meidän ajatukset ja kun niin ei tapahdu niin sitten alkaa valitusvirsi soida kaikenmaailman pikku jutuista :)
Tsemppiä sulle ja jaksamista. Ja älä missään nimessä luovuta liian helposti... rakkaus on välillä tahdon asia ja niin on jaksaminenkin!
Näin raskaana ollessa(vko 21) tunnistin itseni kirjoituksestasi.
Tasan ei käy onnen lahjat, oma mieheni ei tee vaikka sohvalta käsin voivottelenkin..
Väsymys ja 4kk oksentelu ovat niin kamalaa ajanvietettä odottavalle äidille lapsen kanssa, että tässä sinulle pari vinkkiä millä ainaskin minut saisi edes hetkeksi nousemaan sohvalta.(Toiveajatteluni)
" Lähen lapsen kanssa huomenna ulos retkelle, menisitkö itse vaikka kaupungille ja tapaisit ystäväsi pitkästä aikaa?"
" Huomenna on vapaapäivä ja ajattelin, että nyt on sinun vuorosi nukkua pitkään!!"
" Hommasin lastenhoitajan viikonlopuksi, nyt lähdetään rentoutumaan kaksin hotelliin" .
Siinäpä muutamia toiveunia, mitkä ainaskin tähän sohvaperunaan saisivat liikettä vaikka sitten pää kainalossa ottaisin ne vastaan, enkä ihan heti mäkättäisi.
Muistutan vielä, että itsehän en omista kodinhoitomiestä. Eli jos vaimosi käytös ei muutu, pistä vaihtoon :)
Näin raskaana ollessa(vko 21) tunnistin itseni kirjoituksestasi.
Tasan ei käy onnen lahjat, oma mieheni ei tee vaikka sohvalta käsin voivottelenkin..
Väsymys ja 4kk oksentelu ovat niin kamalaa ajanvietettä odottavalle äidille lapsen kanssa, että tässä sinulle pari vinkkiä millä ainaskin minut saisi edes hetkeksi nousemaan sohvalta.(Toiveajatteluni)
" Lähen lapsen kanssa huomenna ulos retkelle, menisitkö itse vaikka kaupungille ja tapaisit ystäväsi pitkästä aikaa?"
" Huomenna on vapaapäivä ja ajattelin, että nyt on sinun vuorosi nukkua pitkään!!"
" Hommasin lastenhoitajan viikonlopuksi, nyt lähdetään rentoutumaan kaksin hotelliin" .
Siinäpä muutamia toiveunia, mitkä ainaskin tähän sohvaperunaan saisivat liikettä vaikka sitten pää kainalossa ottaisin ne vastaan, enkä ihan heti mäkättäisi.
Muistutan vielä, että itsehän en omista kodinhoitomiestä. Eli jos vaimosi käytös ei noiden jälkeen muutu, pistä vaihtoon :)
Itselläni on lapsia useampi. Eli kokemusta raskaana olemisesta on. Ja on ollut joskus kipujakin, mutta ei se kyllä koskaan ole tuohon jamaan vetänyt.
Minusta kuulostaa siltä, että myös sinä olet jotenkin väynyt ja alakuloinen...
Eikä se ainakaan yhtään helpota jos jatkat puurtamista. Sinullakin on oikeus työpäivän päätteeksi oikaista. Rentoutua.
Jos ette keskenään saa langan päästä kiinni sikäli, että asiat alkaisivat sujumaan siten että molemmat ottavat vastuuta ja voivat kokea hyvää mieltä suhteessa, suosittelen perheterapiaa. Tuttavapariskunta kävi hyvällä menestyksellä perheterapiassa.
Siellä ulkopuolinen, ammatikseen ko asioita pohtiva henkilö pystyy varmasti auttamaan...
Tsemppiä ja älä kuluta itseäsi ihan loppuun. Kuulostat kyllä yltiöahkeralta mieheltä. Arvostan sitä, mutta kaikella rajansa! En pidä feminismistä ja yliampuvasta naisten jalustalle nostamisesta vaikka nainen olenkin. Kohtuu kaikessa ;)
Et kertonut makaako vaimosi sohvalla siksi ettei oikeasti jaksa vai käyttääkö hän raskautta tekosyynä ettei tarvitsisi mitään tehdä. Itse raskauden kokeneena tiedän että se voi olla tosi rankkaa. Se miten raskaus sujuu on myös hyvin yksilöllistä.
Toiset ovat hyvässä kunnossa ja energisiä, jotkut määrätään vuodelepoon viikkokausiksi. Tulevan lapsenne takia olisi tärkeää että vaimosi vointi olisi hyvä ja hän huolehtisi itsestään mahdollisimman hyvin. Ymmärrän sen että hän kieltäytyy särkylääkkeistä. Niiden vaikutuksista sikiöön kun ei tiedetä tarpeeksi. Ymmärrät varmasti että tulevan vauvan terveys on vaarassa jos vaimo rehkii liikaa.
Puhu vaimollesi että hän tekisi kotitöitä sen verran kuin jaksaa.
Sinulla on myös oikeus välillä levätä, rentoutua ja saada omaa aikaa.
Tehkää vain välttämättömät kotityöt. Pyydä rohkeasti ulkopuolista siivous- ja lastenhoitoapua. Koittakaa saada parisuhteenne kuntoon. Vietä joskus kahdenkeskistä aikaa vaimosi kanssa.
Toivon kovasti voimia sinulle ja perheellesi!
Meinaan, että kun odotin tätä meidän esikoistamme, jaksoin kyllä käydä töissä, mutta siihen se sitten jäikin. Ja töissäkin piti välistä vetäytyä kahvihuoneen sohvalle pidättämään oksennusta. Isäntä hoiti kodin. Ja minut.
Olisikohan ap:n kanssa noin, että päivä lapsen kanssa kotona käy voimille ja isännän kotiuduttua ei enää jakseta mitään? Vai makaako vaimo päivänkin sillä sohvalla? Sitten en enää ymmärrä...
Ihan älytöntä toi " itse olet alulle pannut,kanttia" kommentti. Ei kai sen miehenkään tarvi kaikkea niellä vaikka lastansa rakastaisikin. kotityöt voi hetkellisesti odottaa ja ei se raskaus estä lasten hoitoa. Vaimo on varmaan väsynyt ja kipeä, mutta selvästi ei kanna vastuuta parisuhteesta. Koita jaksaa ja juttele rauhassa vaimolle tilanteesta. olet itsekkin äärirajoilla ja kohta teille on syntymässä uusi vauva. Itse odotin kolmatta, myös väsytti ja kolotti. En ollut mikään super yksilö ,ja remontin keskellä välillä jaksoin vaan istua ja itkeä. Mikään ei tuntunut niin hyvältä kuin se että tiesin että mies kannattelee jos en jaksa ja päinvastoin.. enkä todellakaan voinut vaatia täysihoitoa työssäkäyvältä mieheltäni. Ei se ole oikein. Sano että et ole itsekkään kone.
... vaimosi voi tuntea (alitajuisesti?) itsensä hyödyttömäksi. meillä tämän tajuaminen avasi monta solmua. jos sinä teet kaiken ja vaimosta tuntuu, että haluaisi olla avuksi vaan kun ei jaksa. se tuntuu pahalta ja lamauttaa entisestään. olette kuitenkin molemmat töissä ja siinä asiassa " tasoissa" . raskaus ei ole sairaus, mutta muuttaa olemusta ja toimintakykyä joskus paljonkin. jos vaimosi tekee edes jonkun pienen homman (vie roskiksen, pyyhkii pöydän tms) niin muista kiittää ja sanoa, että se helpottaa sinun jaksamistasi. saattaa olla, että jonkun ajan päästä hän jaksaa enemmänkin ja lopulta kiittää sinuakin kun olet niin jaksanut ja hoitanut.
kuvailemasi tilanne taitaa olla paljon yleisempi toisinpäin, mutta ihan yhtä rankka molemmille. paljon jaksamista ja uskoa parempaan tulevaan!
Raskaus ei ole mikään sairaus ja siinä voi tehä samanlailla kotitöitä kuin muutenkin. En kyllä, jos olisin mies kestäis tollasta naista ollenkaan. Minulla itsellä on kuusi lasta kaikista olen selvinnyt itsekseen. Enemmän vain väsyttänyt
Jos sinulla on käytettävissä mökkiä tms " kakkosasuntoa" , niin käytä sitä.
Minulla on aika huonotuulinen vaimo, ja olen oppinut lähtemään pakoon lasten kanssa kun en kestä enää. Kehitin tämän tekniikan jo kun esikoinen oli alle vuoden ikäinen, ja se toimii edelleen yhtä hyvin, vaikka aikaa on kulunut jo useampi vuosi.
Eli minun kohdallani homma menee jotenkin näin, että jos/kun vaimo saa kiukkukohtauksen niin minä en jaksa kuunnella häntä, enkä halua jättää lapsiakaan hänen kanssaan, koska hekin saavat osansa tästä. Eli pakkaan lapset autoon ja lähden viikonlopuksi mökille (meillä on onneksi käytettävissä ihan hyvin varusteltu ja talviasuttavakin sellainen). Toki silloinkin on hoidettava kotiaskareet siellä mökillä, mutta se menee paljon helpommin ja on kaikin puolin mukavampaa kun ei ole toista nurkissa haastamassa riitaa. Mökkiviikonloppu lasten kanssa on sitä parasta laatuaikaa. Josku vaimokin on lähtenyt yksin, mutta meille sopii paremmin että minä lähden lasten kanssa (viihdyn siellä paremmin).
Jos teillä siis on mökkiä tms käytössä, kokeile!
Tämä arkielämämme nyt saattaa ehkä kuullostaa vähän dramaattiselta jonkun korvissa, ei sitä oikeasti ole. Joskus vain vaimolle tulee näitä kuikkuisia jaksoja, ja silloin on kaikille helpompaa että hän saa rauhoittua rauahssa. Mutta mukavampaa tietenkin olisi jos tällaista ei ollenkaan olisi...
Mutta siis, vastaus kysymykseesi. Ei ole pakko lähteä kotiin, tai ehkä kotona pitää käydä, mutta sieltä voi lähteä taas. " Lomaa" se ei ole siinä mielessä että voisi maata sohvalla koko viikonlopun, mutta ainakin minulle on toiminut hyvin.
Niin elikkä minkä takia ootta laittanu toisen alulle jos et kestä sitä.. Omasta kokemuksesta en voi viellä sanoo mitää mutta eikös sitä pitäis miehen kantti kestää vaikka on vaikeaa tai mitä ymmärsin tuota lukiessa.
Niinkuin mua neuvotaa toisessa palstassa niin samat vois laittaa tännekkin että mies ei taivu ja se on luotu kestämään.. jos haluaa kaks tai useamman lapsen niin täytyy olla sillon kanttia kans hoitaa asiat.