**Kevät/kesä -05 taaperot huhuu!**

Hienoa Enna että aloitit ketjua, on táinnut tällä poppoolla jäädä kesäloma päälle ; ) Ajattelin itsekin että syyskuussa aloittelen ketjua mutta hyvä nyt.



Me oltiin viisi viikkoa Suomessa lomalla ja sielläpä molemmat tyttöset oppivat kävelemään, Pinja viikko 1-vee synttäreiden jälkeen ja Venla siitä jokusen viikon päästä. Nyt jo harjoitellaan juksemista! Ja kiipeily on huippua ja äidin kauhuksi ollaan tultu sohvaltakin alas niin että kumina vaan käy, mutta ihme kyllä ei ole pahempia sattunut, vielä...



Täällä Hollannissa ei kesä ole ollutkaan niin hieno elokuussa kuin Suomessa ja vettä on käytännössä satanut joka päivä...ja välillä ihan kaatamalla ja tauotta, joten on ollut tällä äipällä silloin aikamoinen viihdytysurakka! Välillä on jopa kiivetty kolmanteen kerrokseen katsomaan pyykinpesukoneen ja kuivausrummun pyörimistä. Mutta muutoin meilläkin päivät kulkevat aika samoilla rutiineilla. Aamupuuron jälkeen leikkipuistoon ja kauppaa, sieltä kotiin syömään, hetki touhua ja sitten päikkärit (meillä on riittänyt jo alle vuosikkaasta yhdet päikkärit kun nukkuvat melkein kellon ympäri yöunta), herättyä välipalaa ja leikkiä, sit tulee iskä töistä, äiti laittaa ruokaa ja sitten vielä pyöräillään tai leikitään takapihalla tai käydään syömässä tai ostoksilla, milloin mitenkin.



Tytöistä kirjojen katselu on hauskaa, molemmat lukevat mielellään, pyöräily on huippujuttu ja tietysti kaikki kielletty... Naapurin pojan kanssa leikit sujuvat hienosti samoin kuin muidenkin ystäväperheiden lasten.



Nyt on varmaankin menossa joku kasvukausi kun molemmat syövät ihan mahdottomasti, kalakeitto, lasagne, kinkkukiusaus...kaikki uppoaa! Mutta kylläpä onkin mukavaa tehdä ruokaa kun ruokailijoille maistuu! Syömistä harjoitellaan nyt jo itsekin ja välillä se lusikka menee suuhun jopa oikein päin, mutta kyllä sitä vielä aikalailla on ympäristössäkin. Hampaita on kahdeksan toisella ja kuusi toisella. 1-vee mitat olivat Pinjalla 81cm 10500g ja Venlalla 77cm ja 10230g. Eli hienosti kasvavat!



Viestitelkäähän kuulumisia!



Marjainka ja pimut 14kk

Missäsä kaikki olette? Huhuu! Olispas kivaa kuulla miten menee.

Meillä poitsu sairasti/sairastaa tosi sitkeää märkärupea. Ensin alkoi muutamalla patilla, jotka eivät helpottaneet viikon Kefeksiini kuurilla vaan jouduttiin aloittamaan toinen antibiootti. Ensimmäisen aikana patit vaan lisääntyi. Lisäksi kehittyi toinen ihottuma ympäri kehoa ja se kutisi todella. Ihotautilääkärilläkin jouduttiin käymään ja tämä toinen ihottuma on kuulemma elimistön puolustusmekanismi mikrobia vastaan! Kyllä kuulostaa hienolta ;). No nyt iho onneksi paremmassa kunnossa...



Enna vielä

Oon kyllä lueskellut teidän kuulumiset jo aikaa sitten, mutta ei vain ole saanut kirjoitettua. Koko ajan on jotain hässäkkää ja jos ei ole, niin haluaa nauttia vain siitä omasta hetkestä. Ymmärrätte varmaan.:)



Jepjep. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Itsesuojeluvaistosta ei vieläkään ole näkynyt merkkiäkään:/ Varsinkin poika on melkoinen rämäpää, joka ei kyllä yhtään mieti, mitä tekee. Tyttö taas on hieman varovaisempi, mutta toisaalta niin intoa täynnä kaikesta, ettei meinaa jaloillaan pysyä. Hänen rämäpäisin juttunsa taitaa olla kuperkeikka, jota pitäisi välttämättä saada tehdä.



Poika juoksee jo melkoista vauhtia, uusin juttu on juosta silmät kiinni. Paikallaan pyöriminen ja ' pään sekoittaminen' on myös ihan huippujuttuja. Joka paikkaan pitää tietysti myös kiivetä ja yleensä tulla pääedeltä alas. Sohvalta tullaan välillä puolivoltein ja kikatetaan kauhistuneellee äidille sitten lattialla. On pari kertaa sydän pompannut kurkkuun tuon riiviön kanssa. Pahemmilta kolhuilta on vielä vältytty *koputtaa puuta*, mutta jatkuvasti tuntuu jommalla kummalla olevan naama mustelmilla tai naarmuilla. Puolistakaan ei ole mulla havaintoakaan, miten ovat tulleet. Ilmeisesti poika on niin tottunut tunarointiinsa, ettei edes viitsi jokaista kolausta ilmoitella.



Molemmat ymmärtävät puhetta melko hyvin, joskin valikoivasti. " syömään" tai " puurolle" ei saa lapsukaisia pöydän luokse, mutta jos hihkaisen " välipalaa" , niin jo on kaksi hobittia tunkemassa syöttötuoleihin.:) Kielloille ollaan myös hetkittäin aika kuuroja, mutta tuokin taitaa kuulua ikään.. Jos äiti suuttuu jostain ja toruu, niin jo on kaksi pientä halipusu-ihmistä kimpussa. Taitavat tietää, että tämä on äidin heikko kohta.



Sanoja tulee jo ihan kivasti. Varsinkin tytöllä. Kukka, hauva, vauva, pupu, pomppii, avaa, ättä, iti, tyttö, napa, kiitti.. ja joitain muita on jo tytöltä bongailtu, mutta osa unohtuu aina välillä. Ja sen verran pitää ujostella, että sanat tulevat pääasiassa mulle. Pojalla on pienempi sanavarasto, mutta tulee sieltäkin jo jotain. Ilmeisesti tällä hetkellä ovat ihan ikäistensä tasolla puheen puolesta.



Nukkumiset ovat olleet melkoista sähläystä viime kuukausina, mutta nyt tilanne on vihdoin tuntunut hieman rauhottuneen. Mäkin olen taas nähnyt jopa jotain unia eli univelka alkaa olla taas kuitattu.-)



Tässä kuussa olisi yhteishaku kouluun ja jos tuo natsaa, niin taitaa olla pikkuisilla tarhaelämä edessä tammikuusta lähtien. Pitää nyt vielä katsoa. Kouluun pääsy ei ole varmaa ja toisaalta homma riippuu siitäkin, raaskinko viedä pikkuiset tarhaan. Tai isoja ihmisiähän nuo jo ovat ja selkeästi nauttivat toisten lasten seurasta, mutta.... Pitäähän näissä jutuissa äidinkin mielenterveyttä ajatella.:)



Mitähän vielä.. Miten muilla syömiset? Joko pikkuiset syövät itse? Mä olen tässä viime aikoina potenut huonoa omatuntoa siitä, etten ole edes yrittänyt opettaa muksuja vielä syömään itse. Se olisi niin hirmuinen sotku ja kun sitä siivoamista on muutenkin.. Varsinkin, kun käteen eksyneet lusikat toimivat rumpukapuloina eivätkä millään tapaa siinä merkityksessä kuin pitäisi. Tuttipullotkin ovat vielä käytössä, mutta rinnalla on opeteltu nokkamukit ja tavallista mukiakin aikuisten avustuksella.



Mutta kirjoitelkaahan muutkin. Olisi kiva kuulla kuulumisia, kun tämä tupla-arki on kuitenkin aika oma juttunsa.



*Dummy + Miko ja Venla (1vee 4kk)



P.S. Naapurissa asuu muutaman kuukauden vanhempi poika ja eilen katsoin häntä hetken omien ohessa. Sen verran rauhallinen pakkaus verrattuna näihin meidän touhuajiin, että tosiaan meni siinä sivussa, mutta silti en voinut mitään ajatukselle, että niin ihanaa kuin onkin, että tuli kaksi kerralla, niin luojan kiitos tuli vain kaksi. Kaikella kunnioituksella triploja kohtaan, mutta en käsitä, miten tämän ikäisten kolmosten kanssa pystyy repeämään, kun kahdenkin kanssa on välillä ihan ihmeissään.

Meillä molemmat syövät periaatteessa itse. Ja aika paljon johtuu siitä, että eivät anna auttaa kuin silloin tällöin, poika vähän useammin. Nälkäisenä ja jos on jotain erityisen hyvää ruokaa sujuu paremmin. Poika vielä silloin tällöin kääntää lusikan nurimperin ennen suuhun laittamista. Olenkin koittanut tehdä sellaisia pöperöitä, että pysyvät hyvin lusikassa....



Sotkuakin kyllä tulee ja välillä lätsätään ruokaa tahalleen pöydälle ja kaadetaan maidot. Meillä tuohon siivouspuoleen auttaa kaksi isoa koiraa, jotka hotkaisevat kaiken tippuvan melkein ennen kuin se ehtii lattialle ;).



Ainoastaan iltamaidot juovat pullosta muutoin on nokkamuki käytössä ja kerran puoli vahingossa, kun saivat itse juoda lasista, olin ihan yllättynyt kuinka hyvin sujui.



Enna

ainakin jotain sinne päin..Mein tyttöset on meinaan syntyneet elokuussa ja täyttivät siis vuoden tossa joku aika sitten.



Meillä ei vielä kävellä joten siinä suhteessa mulla on kai aika rauhallista teidän arkeenne verrattuna,mutta kyllä mun mielestä konttaamallakin aika kovaa pääsee;)(turhankin)

Ja uhkaavasti nyt näyttää siltä että neito B on vakaasti päättänyt oppia sen jalon kävelemisen taidon..huih..



Meillä tytöt siirtyi yksiin päikkäreihin kanssa tossa kesällä.Lopuksi ne toiset päikkärit kyllä olivat lähinnä sellaiset 15-30min torkut.

Ja se hyvä puoli tässä on ollut että nyt pikkuiset menee yö unilleen jo kasilta niin jää illalla itselle vähän aikaa..ja nukkuvat kuitenkin aamulla useimmiten seitsemään joten pitkät yö unet on.



Mitä tossa lueskelin teidän syömis harjoittelu juttuja niin meillä mennään pitkälti samolla linjoilla..äiti syöttää vielä,jotta pääsee itse helpommalla sivouksessa(hyi äitiä..;))Vaikka meilläkin on nuo koirat kyllä auttamassa.Mutta musta se on aika harmistuttavaa kun nuo kaksi veijaria on oppinut että ruoka otetaan pois suusta ja heitetään lattialle ja katsotaan perään kun koira sen syö..arg..ja se muka on huisin hauskaa..hah naurattaa ruoan laittajaakin tosi paljon kun kaikki menee koirin suihin..

Mein tyttöset jätti kesällä myös tuttipullot kokonaan pois,joivat niin reippaasti itse nokkamukeista että mielelläni pistin pullot pois..eipä tarvii niitäkään olla aina tiskailemassa..



Päivärytmi on meillä sellainen aika tavallinen varmaan lapsiperheissä..aamulla herätään ennen kaheksaa ja syödään puurot,aamupäivä leikitää ja touhutaan joko kotosalla,ulkosalla tai perhekahvilassa/-kerhossa.Ennen kahtatoista nuo syövät lounaan ja menevät päikkäreille,sieltä ponnahtavat pystyyn joskus kahen ja kolmen välissä syövät välipalat ja taas touhuillaan..päiväruoka syödään yleensä n16-17 ja iltapala puol kasilta..sit suihkun jälkeen yö unille..ja aah äidin oma hetki alkaa;)



Kyllä tämän ikäisissä lapsissa työtä riittää,kuten luultavasti tiedättekin..=)Ja illalla on välillä sellainen olo,että olen voittaja,survivor..mä tein sen..ne on taas unilla,masut täynnä ja tyytyväisinä..jes..

Terveisin Äipykkä ja neidot

En ole täällä muistanut käydä varmaan koko äitiyslomallani, mut nyt kun olen taas palannut töihin, niin voin täälläkin käydä välillä aina kurkkaamassa...!



Juu, meillä on siis lapset nyt pph:lla olleet pari viikkoa ja on kyllä tosi hienosti mennyt. Vähän sitä unirytmiä vielä haetaan: nyt rytmi on sellainen, että heräävät 6.00 - 6.30, sit ovat ihan sippejä jo ennen kuin pääsevät päiväunille puol kakstoista, mutta eivät silti nuku kuin tunnin tai puolentoista päikkärit. Sit nukkuvat mahdollisesti pienet puolen tunnin tirsat vielä viiden jälkeen ja menevätkin sitten nukkumaan jo puol kasilta. Sikäli kiva, että menevät ajoissa nukkumaan, että ehtii illalla sitten muutakin, mutta soisin kyllä, että he joko nukkuisivat pidemmät päiväunet hoidossa tai sitten vähän pidemmät illalla kotona ja menisivät ehkä vähän myöhemmin yöunille. Noh, kaipa tämä tässä hakee omaa rytmiään vielä hetken... Muuten nukkuvat kyllä hyvin koko yönsä, että sikäli.



Meillä on Sanni kävellyt aika tarkkaan vuoden ikäisestä, Oskari hoksas kävelyn vähän myöhemmin, mutta alko tossa ehkä kk sitten kävelemään pääasiassa hänkin. Kovia ovat menemään jo; sen puolesta on helpottavaa olla päivät töissä jo, kun en mä jaksanut niiden perässä enää juostakaan, kun olivat koko ajan pahojaan tekemässä! ; )



Syövät hyvin, mutta eivät vielä itse kaipaa sitä aktiviteettia, joten syötän vielä. Tiedän esikoisesta, että se oma halu tulee tässä ihan näinä päivinä, joten odotellaan sinne asti, että tulee se, kun pitää itse saada väkisin... Odotan sitä kyllä vähän kauhulla, kun tietää mikä hirveä sotku siitä taas tulee... Tuttipullosta meillä syödään vielä iltavelli, muuten juodaan mukista. Muistaakseni esikoisella luovuttiin tuttipullosta joskus 1v3kk-4kk mailla, joten varmaan kohta voitais mekin luopua, mutta on se vaan niin kätevä sen iltavellin kanssa... Saattaapi olla, että me vähän aikaan vielä siitä nautitaan sen helppouden takia... Tuttia meillä syö lähinnä Oskari, ja hänkin hyvin satunnaisesti. Olin jo valmis luopumaan siitä ennen hoitoon menoa, mut siellä sitä sitten kuitenkin päikkäreille vähän kaivattiin, joten palattiin vähän pakkia siinä hetkeks. Mut ei tosiaan kauheasti sitä enää kaipaa. Ja Sanni syökin lähinnä peukaloa, mikä sitten onkin hankalammin vieroitettavissa...



Juttelusta sen verran, että Sanni selkeästi hakee jo enemmän sellaista puheen nuottia ja yrittää matkia sanoja, vaikka niitä ei vielä montaa tulekaan, lähinnä äiti, heippa ja sen sellasta. Oskari sanoo myös äiti, mutta eipä paljon muuta. Mutta paljon juttelevat muuten, varsinkin Sanni, se on oikein sellanen satutäti! : ) Ei varmaan kauaa kestä hänellä ainakaan, kun alkaa sanoja tulla enemmän.



Nyt, kun kaksoset ovat jo niin isoja, niin on kiva seurata miten sisarukset leikki keskenään. Eliaskin niin paljon jo touhuu vauvojen kanssa. Tai ne mitään vauvoja enää ole...! ; )



Meillä on nyt sitten käynnistynyt ihan tosissaan myös toi talon rakennus. Mies aloitti tällä viikolla siellä itse duunit, ts. paketti on pystyssä ja ollaan ns. omillamme tästä eteenpäin. Kova urakka. Olen ihan loppu iltaisin, kun ensin tekee päivän töitä ja sit menee kotiin tekemään toisen... Tosiaan onni, että vauvat menee nukkumaan niin aikaisin, koska en jaksaisi jos ne vielä pyörisivät siinä koko illan; isoveljessä on jo ihan tarpeeks työtä...!



Että sellasta meillä!



T: Piia sekä Sanni ja Oskari 1v2kk ja Elias 3v8kk

Kivaa kuulla muistakin tuplaperheistä!



Meillä pojat oppivat kesällä kävelemään, enkä enää oikein ees muista milloin se tarkalleen tapahtui, kun nyt jo vauhti on niin kova. Taisi olla kesäkuulla kun aloittivat kävelyä sisällä ja heinäkuulla jo osasivat taapertaa ulkonakin. Nyt siis juostaan jo hirveetä vauhtia ja niitä kolareita sattuu väkisin. ja ulkona on pakko alkaa tehdä aitaa pihaan kun ovat keksineet karkailla pihasta tielle ja yhtäaikaa tietty ja eri suuntiin. Siinä on päivällä mammalla kova juokseminen kun oikein innostuvat!



Pojat nukkuvat onneksi yöt hyvin, mekeinpä kellon ympäri n. 21.30-n.9 ja päiväunet tunnista kahteen. Vasta nyt kesäkuumalla oppivat nukkumaan sisällä päiväunet ja sepä on helpottanut ja ollu ihanaa kun saa sen ajan tehä ite jotain tai vaikka huilata itekin eikä vaan kävellä ja kärrätä poisuja ympäri kylää. Ennen tosiaan suostuivat nukahtamaan vain kärryihin.



Reippita ja eläväisiä poitsuja ovat ja pääasiassa hyväntuulisia, mutta kylllähän niitä kiukkukohtauksiakin tulee ja nyt on alkanut sitä omaa tahtoakin tulla koko ajan enmmän ja välillä niitä erimielisyyksiä tulee.



meillä syömisasiat ovat olleet viimeiset kuukaudet tapetilla ihan päivittäin ja niihin tää äiti alkaakin olla aika väsynyt. Eli pojat ovat syöneet tosi tosi huonosti kesälllä pitkään ja monta kuukautta, nyt onneksi vähän alkanut ruokaa menemään. Ja kun mikään ei ole maistunut, ei herkku, makea ei mikään.Pojilla on maitoallergia ja se tietty aikanaan toi ongelmia kaikkine kokeiluineen syömiseen ja juomiseen ja esim. tuttipullo jäi pois jo puolen vuoden iässä. Eivät vaan suostuneet juomaan siitä mitään, maito ja masukivut kai teki kammon siihen. Siitä asti oikeestaan juotettu mukista suuhun kaatamalla apteekin korviketta tai vettä ja aina enemmän tai vähemmän väkipakolla, et saa ees vähän juomaan. Osaisivat varmasti itekin siitä juoda mut eivät halua, ei ole koskaan jano ja vähän sama ollu ruuankin kans viime aikoina, ei koskaan nälkä.



No nyt onneks vähän syövät mut eivät oikeestaan ite yhtään. Lusikalla sohivat ja sotkevat joskus mut eivät ees halua vielä oikein koittaa syödä, ei kai sit oo vielä se herkkyyskausi menossa niinkun joku toisessa pinossa kirjotti. Lisäksi meillä iso ongelma sihtikurkkuisuus. Eli syövät huonosti mitään rakeista ja palaruokaa, kaikki pitää muussata vähintään haarukalla ja mielellään purkkiruokia. NO toivon vaan et se joskus helpottaa, aika rassaavaa on tää ruokailun kanssa taistelu.



No mutta kaikki muuten hyvin, käymme muskarissa, liikuntakerhossa ja taaperouinnissa poikien kanssa ja jaksavat kovasti touhuta ja liikkua ja ulkoilla ja liikunnallisia tuntuvat olevan. Vielä kun syömisasiat alkais rullata. Onneks on vielä ens syksyyn aikaa opetella kotona!!



Allis ja pojat 1v 5 kk

Meillä kaksoset täyttivät elokuun puolivälissä vuoden. Kävellen liikkuvat molemmat ja opettelevat syömään itse, kovasti. Opetellaan syömisen taitoa hyvin varovaisesti, ja yritetään olla sotkematta koko keittiötä. Tarkoitan, ettei meillä syödä itse silloin, kun on jotain sotkevampaa ruokaa. Tyttö syö jo hyvinkin itse, poika " taputtelee " lusikalla ruokaa lautasellaan, mutta kumpikaan ei ole vielä alkanut viskelemään ruokaa, niinkuin teki esikoisemme! Kaipa sekin vaihe tulee vielä nähtäväksi... Isosisko leikittää " vauvoja" hirmuisen paljon, enkä voi vielä sanoa katrastamme täystuhoiksi. Ovat hyvin sisäsiistiä väkeä.Päivät kuluvat ulkoillessa, pääsääntöisesti yksillä 2-3 tunnin päikkäreillä, ja leikkiessä. Ollaan lueskeltu aika paljon kirjoja, ja katseltu kuvia. Niiden avulla kaksosten sanavarasto on kasvanut jo aikalailla. Äittä, heppa, pappa heippa, lamppu yms yksittäisiä sanojen tapailuja. Kaksosarki on ollut rattoisampaa, kun alussa pelkäsin, mutta on päiviä, jotka ilomielin vaihtaisin pois jonkun kanssa :)

Itse jäin hoitovapaalle, jotta voin opiskella, ja tuntuu, ettei ole kiire töihin vielä hetkeen. Kiirettä on täällä kotona ihan tarpeeksi. Niin kuin varmaan tiedättekin. Kaunista syksyä ja pitkää pinnaa meille kaikille!