tuijottajat..

Itse en kyllä pahemmin välittäisi tuollaisista ihmisistä.Kyllähän se pikku hiljaa hermojen päälle alkaa käymään jos kaikki aina töllää..mutta sellaiset ihmiset vain ovat mieleltään köyhiä..eikä heillä yleensä ole ns. omaa elämää, koska heti kaikki tavallisesta poikkeava herättää huomion. Itse en kyllä juurikaan ole törmännyt vastaavaan vaikka minulla albaani mies onkin.

niin, no se voi johtua siitäkin että asumme tällaisessa tuppukylässä ;)

Mun mielestä juuri kukaan ei täällä pk-seudulla ole meitä mitenkään tuijottanut (tai sitten en vaan huomaa..). Toisin onkin sitten, kun olemme käymässä vanhempieni luona pienellä paikkakunnalla Satakunnassa. Esimerkiksi joulukirkossa yksi mummo tuijotti miestä niin paljon, että joutui kääntymään penkissä " nurinpäin" (=selkä alttarille/pappiin päin). Ärsyttäväähän tuo on, muuta yleensä olen tuijottanut takaisin :) Jonkin ajan päästä yleensä tyhmemmätkin tajuaa kääntää päänsä pois..

Täällä ei ole juuri ollut tuijottelua muuten kuin tilanteissa jotka olisi kai (?) suomalaisten mielestä pitänyt hoitaa eri tavalla. Esim. ostoksilla jos minä maksan sitten kyllä vaivihkaa katsotaan perään, että jaahas, onkohan tuonkaan ukolla töitä...

Jostain syystä jotkut naiset tuijottavat miestäni ja yrittävät saada hänen huomionsa (!) itseensä vilkuilemalla, hiuksiaan ojentamalla tai jollain muulla " naisellisella" konstilla. Eikä sillä ole mitään merkitystä onko hän ykin vai minä hänen kanssaan. Siis suomalaisnaisia bussissa iskemässä vierasmaalaisa miestä... :P

Varsinkin vanhemmat ihmiset kyllä vilkuilevat. Eräs perhe jäi ihan tuijottamaan kun teimme " jotain outoa" eli seisahdimme hetkeksi paikoillemme city- käytävässä... ilmeisesti tämä on vieras ilmiö joillekin, tämä paikalleen seisahtuminen ;)



Pikkupaikoilla taas saattaa kuulla ikävämpiä kommentteja, sitä saatananhuoraa tms. Ei onneksi ole usein tapahtunut. Eikä koskaan täällä pk-seudulla! Kerran joku tuli kännissä ovemme taakse selittämään miten hän tietää että meillä on perheväkivaltaa ja käski minua olemaan vain " suomalainen nainen" . On ollut hiljaista poikaa kun tulee vastaan (asuu nimittäin samassa rapussa kuin me!) selvin päin. On varmaankin niitä miehiä joilla on munaa avata suunsa vasta kun on saanut tarpeeksi viinaa.

Niin siis samaa mieltä olen, että tyhmät ihmiset jaksavat tuijottaa vuodesta toiseen. Minä olin 10v, kun näin ensimmäisen afrikkalaisen Suomessa ja silloin katsoin ja taisin jopa kääntää pääni kun hän käveli ohitseni, mutta se oli silloin vuonna yksi ja kaksi :-D Nyt luulisi, että ihmiset ovat jo niin tottuneet ulkomaalaisiin, MUTTA edelleen siellä on sellainen katkeruuden siemen, jos suomalainen nainen on yhdessä tumman miehen kanssa. Se on todellisista hulluutta !!!



Meitäkin tuijotetaan joskus enemmän ja joskus vähemmän, täytyy vain pitää katseensa pois noista tuihottelijoista, ettei mene päivä pilalle. Mutta kaikkeen tottuu .. Kait tähänkin sitten joskus-



Kertaakaan ei olla kuultu mitäään ikävää kommenttia, mutta juuri kaupassa olen huomannut, että saan sääliviä katseita kanssaihmisiltä, kun satun maksamaan ostoksemme. Heh-eivät tiedä, että mieheni on se kuka on tuonut kaiken maanpäällisen omaisuuden meille. Huvittavaa, tämä suomalaisten huono itsetunto, mikä korvataan muiden ihmisten arvostelulla.



Niin ja saman olen huomannut, että naiset mieluusti katselevat miestäni, vaikka sitten istuisin mieheni kanssa bussissa. Salaa vilkuillaan, ja hiuksia oiotaan jne, mutta minua sellainen vain naurattaa.



Tsemppiä tytöt ! Jätetään tuollaiset tuijottelijat tuijottamaan omaa tylsää napaansa ! T.emmi

Eräs hyvin erikoinen ilmiö on se, että jos ulkomaalainen tekee jotain outoa, se johtuu vain ja ainoastaan siitä että tämä on ulkomaalainen. Tämä ilmiö on kyllä niin laaja että ansaitsisi oman topiccinsa.



Esimerkkejä tästä ilmiöstä: bussi on myöhässä. Matkustajat odottelevat, kaksi minuuttia mennyt yli. Huh huh! Kulttuurishokki pk-seudun minuuttiaikataulussa panikoiville työmatkalaisille. No, bussi kiitää paikalleen ja päästää matkustajat sisään ja joillakin on jo tässä vaiheessa selitys miksi bussi on myöhässä: kuski on ulkomaalainen, siitähän se johtuikin.

Toisella linjalla joku kysyy kuskilta neuvoa miten pääsee sille-ja-sille pikkukujalle jossain Espoon perällä. Kuski ei osaa sanoa varmasti, mikä johtuu siitä että kuski on ulkomaalainen. Ulkomaalaiset kuskithan eivät koskaan tiedä mistään mitään... o_O



Tällaisia kommentteja olen kuullut ihan työkavereiltani. Toiset ihan pesunkestäviä juntteja joiden mielestä on päivänselvää että ulkomaalainen on tyhmempi, huonommin koulutettu, musta/arabi/muslimi, pakolainen, työtön. Kerran tuli puhetta eräästä ulkomaalaisesta. Kun sitten mainittiin että hän on skotlantilainen joka asuu Suomessa niin sävy muuttui tyystin - ai olisit heti sanonut että se on skotlantilainen (eikä " ulkomaalainen" ).



Eräs työkaverini kertoi hassun jutun siitä miten oli nähnyt muuan intialaisen näköisen herran puistelevan päätään muutaman kerran ja hän mietti liittyykö se jotenkin intialaisten kulttuuriin. Tätä asiaa hän mietti ihan pidemmän aikaa... ei löydetty vastausta tähän kummalliseen kysymykseen. Varoitin miestäni jo etukäteen että päätä ei saa puistella julkisesti ettei nyt vaan luulla ettei se kuulu paikalliseen kulttuuriin tai ole peräti joku rukousmeno ;)

Lähinnä tämä ajattelu on naiviudessaan jo koomista.



Kunnon ruuasta puheen ollen äitini Kiinaan mennessään murehti sitä saako siellä kunnon ruokaa, onkohan siellä perunoita. Kun siellä syödään vain sitä riisiä ;) äitini mukaan Unkarissa kaikilla ihmisillä on likaiset kädet, myös ravintolassa, joten pitää varoa mitä syö!



Sokerina pohjalla vielä tämä: työkaverini mietti miten on mahdollista että mustat ovat luonnostaan niin lihaksikkaita. Enpä ole tätä asiaa itse tarkkaillut tai kytännyt, mutta hän oli tällaista havannoinut... epäilen josko ne lihaket kuitenkaan nyt ihan niin luonnostaan kasvavat :)

Kunnon ruuasta puheen ollen äitini Kiinaan mennessään murehti sitä saako siellä kunnon ruokaa, onkohan siellä perunoita. Kun siellä syödään vain sitä riisiä ;) äitini mukaan Unkarissa kaikilla ihmisillä on likaiset kädet, myös ravintolassa, joten pitää varoa mitä syö!

Isoäitini otti aikoinaan eväät mukaan, matkusti minne hyvänsä (ja matkaili paljon ja pitkällekin). Aina oli matkalaukussa jälkiuunileipää ja voipaketti, kun ei ulkomaan ruokia tietenkään voinut edes maistaa tai johan olisi hengenlähtö lähellä ;) Eli muori eleli missä maailmankolkalla hyvänsä vedellä ja leivällä ;) saattoi kyllä pelkkää keitettyä perunaa tai jotain muuta " turvallista" , mautonta, keitettyä, ottaa ihan hotellin pöydistä...

Sokerina pohjalla vielä tämä: työkaverini mietti miten on mahdollista että mustat ovat luonnostaan niin lihaksikkaita. Enpä ole tätä asiaa itse tarkkaillut tai kytännyt, mutta hän oli tällaista havannoinut... epäilen josko ne lihaket kuitenkaan nyt ihan niin luonnostaan kasvavat :)

On tainnut jäädä työkaverisi havainnot pelkkien urheiluohjelmien varaan ;) Minä ainakin tunnen monta mustaihoista " kukkakeppiä" . Mutta... mustat ja sekaliittojen lapset ovat kyllä usein ihan vauvoina paljon jäntevämpiä ja pontevampia kuin valkoisten lapset. Pää nousee aiemmin, silmät tarkkaavat terhakkaasti ympäristöä aiemmin, oman fysiikan hallinta on heille yleensä huomattavasti helpompaa. Iän myötä tottakai erot sitten pienenevät.

Mä en ole enää vuosiin jaksanut noteerata ihmisten tuijotteluita, oman tyhmyytensähän sillä vain osoittavat. Ja tyhmiin ei kannata aikaansa tuhlata ;)

Tyrkyt naiset osoittavat myös vain oman aivottomuutensa. Toinen pointti siinä hommassa on, että ko. naiset eivät kunnioita ulkomaalaista miestä tarpeeksi paljon, jotta pystyisivät suhtautumaan mieheen samalla tavalla kuin suomalaiseen. Harvalla suomalaisella, suomalaisen miehen vaimolla tai tyttöystävällä, nimittäin varmaankaan on kokemusta vastaavasta. Siis siitä, että joku eukko, jopa selvinpäin, levittää suurinpiirtein haaransa miehen eteen... vaikka sitten keskellä kirkasta päivää ja ruuhkabussissa. Ulkomaalainen mies on tuolle naistyypille pelkkä seksi-objekti, koska myytti elää edelleen, että kaikilla tummilla miehillä on makuukammarissa joitain vallan huimia taitoja, joita valkoiselta mieheltä ei löydy... joopa joo... Yksilöitähän kaikki ihmiset, myös miehet, ovat. Ja tyhmimpiä sitten ne, jotka niihin tyrkkyihin lankeavat.

Eli annetaan tytöt kateellisten kytätä... omaa oloonsahan ne vaan pahentaa ;)

Helsingissä tuo ongelma ei ole niin paha kuin pikkukaupungissa, jossa ennen asuin. Vanhempianikin varoiteltiin, että tiedättekös, kenen kanssa tyttärenne kulkee. Faija vastasi monesti, että on se vävykokelas jo näytilläkin käynyt ja hyväksi todettu.



Sekin ärsyttää, että joissakin kaupoissa myyjät lähtevät seuraamaan. Tai se, että ei tulla palvelemaan tai törkeästi ohitetaan. Tällaisista liikkeistä painutaan aika pian ulos, kun ei rahamme kerran kelpaa. Joskus ollaan testattu niin, että mennään samaan liikkeeseen samaan aikaan mutta erikseen ja odotetaan, kumpaa palvellaan ensin.



" Hauskin" tapaus oli varmaankin se, kun kävimme vuosia sitten mieheni kanssa Itiksessä lauantaiaamuna. Kiinnitin huomiota, että meitä tuijotettiin tavallista enemmän, kunnes muistin: olin ollut edellisenä päivänä leikkauttamassa viisaudenhampaani, joten vasen poskeni oli yhtä suurta mustelmaa.

Mua ei yleensä haittaa toi ihmisten tuijottelu, mun miestä enemmänkin tympii, kun kävellään kadulla ja ohikulkijat kattoo vähän pitkään. Isommissa kaupungeissa saakin kulkee rauhassa, mutta pienemmillä paikkakunnilla tuijotellaan. Toisinaan se ottaa päähän ja tekis mieli sanoa jotain, yleensä vaan morjestellaan ja kyttääjät kääntää päänsä (jos ne edes tajuaa).



Paras tähänastisista kommenteista on ollu, kun multa kysyttiin, että tuntuuks toi vauva omalta, kun se on niin tumma. Mä olin niin äimänä, että sanoin vaan joo. Myöhemmin meinasin kuolla nauruun (keskellä katua) kun tajusin kysymyksen koomisuuden. Kai siitä ois voinu loukkaantua, mutta en oo voinu oikeesti muuta kun nauraa! Että joku voikin ajatella niin kapeesti.

Kuten moni on jo maininnutkin ei täällä hirmusti tuijoteta. Lähinnä mummon tosiaan joskus antavat niitä sääliviä katseitaan. Raumalla, missä vanhempani asuvat, tuijotetaan vähän, mutta hienovaraisesti. Onhan tämä vanha satamakaupunki. :) Kerran kun Kokemäen kautta tänne matkattiin, niin huh, johan siellä meinasi parin mummon niska napsahtaa poikki! Yleisesti ottaen sanoisin että länsisuomi on avoimempi. Itäsuomen kokemukset taas meillä ovat jotain ihan muuta. :(



Ruokaostiksia maksaessa pidän katseen tahalteen myyjässä, eli en ole koskaan kenenkään nähnyt meitä sillä silmällä katsovan. Sitäpaitsi little do they know! Että tässä centtejä venyttävässä opiskelijaperheessä mamitsu siirtää suurimman osan miehen opintotuesta omalle tililleen ruokaostoksia ja laskujen maksua varten ja että tiukassa paikassa mä olen ainoa, jolla on se visa mitä vinguttaa...



Ja jos joku tuolla perusteella katselee, että kuka maksaa, niin mahtaa olla ihan sama kumpi se loppujen lopuksi on. Jos valkoinen nainen maksaa, niin silloin tietysti hän laiskuri miehensä elättää. Jos taas tumma mies maksaa, niin silloin raukka valkoinen nainen on aivan onnettomassa ja taloudellisesti voimattomassa asemassa... Näinhän sen ON oltava! ;)

Minä olen joskus huomannut tuijottelua myös mutta olen jo aikaa sitten päättänyt olla välittämättä siitä eikä se häiritse nykysin ollenkaan enää. Jos joku saa siitä jonkun ahaa-elämyksen, niin siitä vaan!



Tuijottelu nyt on suomalaisten tapa ja aina sillä ei edes tarkoiteta pahaa eivätkä he aina ajattele mitään nagatiivista, ihmiset ovat vaan niin uteliaita ja ilmaisevat sen vähän asiattomasti peittelemättömällä ja suoralla tuijotuksella.



Kerran oli mieheni pyörän kumit puhkottu polkupyörä varastossa. Välttämättä puhkoja ei tiennyt kenen pyörä oli kyseessä mutta saatto olla että tieskin ja teki sen tarkoituksella. Mutta mitään muulaista suoraa epäluuloa hän eikä me olla kohdattu onneksi. Miehelläni on suomalaisakin läheisiä miespuolisia ystäviä, jotka eivät ole minun sukulaisia kuitenkaan siis. Se on tosi hyvä juttu.



Monesti vanhemmat, mummoikäiset naiset hymyilevät miehelleni ystävällisesti ja kerran yksikin mummo sanoi aurinkoisesti hymyillen että " ompa siinä pitkä ja komee mies."



Mutta nuoremmat naiset, päinvastoin katsovat kyllä pitkään (siis se perisuomalainen tapa) mutta eivät yritä mitään vaikutusta tehdä, päinvastoin hyvä etteivät pelästy ja pakoon juokse. En tiedä johtuuko se siitä että hän on arabi.



Kerran oli tosin yksi tyttö jäänyt tuijottamaan häntä suu auki ja katsonut peräänkin tosi pitkään kuin ois puulla päähän lyöty :O. Se ei tosin selvinnyt mikä häntä miehessäni niin perinjuurin oli hämästyttänyt. :)

Meistä se oli huvittavaa eikä oikeesti mitenkään kiusallista.

mutta välillä kyllä esim junassa tai bussissa huomaa kuinka ihmiset vilkuilevat ja supattavat keskenään. Yleensä en tästä kiusaannu ja annan olla, joskus sitten ärsyyntyneenä tuijotan takaisin ja supatan miehelleni ;)



Sen olen myös huomannut, ettei kaupoissa saa oikein palvelua ellei itse mene kysymään neuvoa. Myyjät saattavat lähestyä muita asiakkaita muttei meitä. Saattaa johtua myös siitä että puhumme yhdessä ranskaa ja se saa ihmiset usein lukkoon! Monesti minullekin puhutaan englantia vaikka olisin itse aloittanut suomella!

Varsinkin kun tuore iskä kantaa tyttöä ja suukottaa, tyttö vastaa iskälle nauramalla ja kuolaamalla. Eräs nainen oli mennyt kysymään mieheltä, että saisinko ottaa vauvasi syliin...mies oli ihan pihalla, ei tulis mieleenkään mennä kyselemään tuntemattomilta vauvoja syliin.

(Minä en ymmärtänyt pointtia ensin,miehestä super-outoa)



Sitten kun työnnämme kärryjä ja toinen tyttö loikkii mukana, niin tulee sääliviä katseita, ehkä siksi kun tyhmä nainen on tehnyt kaks lasta mutiaiselle tai en tiiä.



kerran mies käytti koiraa ulkona, eräs nainen haluisi valokuvata tapahtuman kun ei ole koskaan nähnyt ulkkista koiran kanssa ;)))))))



Ja meillä sokerina pohjalla: oman kummitätini kommentti kun kuuli rasakaudestani;hyi vittu raskaana mutiaiselle!!!! mut kylläpä kelpas mutiaisen lasta kannella kun kylässä käytiin. IDIOOTTI.

Tuijottelua en ole huomannut, tai jos huomaan, niin ei se haittaa. Olen itsekin tuijottelija, maalta kun olen kotoisin ja en ole tottunut kaupunkilaiseen kaukokatseeseen =) Tarkoitan vain, että tuijottelu ei ole aina pahasta.



Hassuja kokemuksia on kuitenkin muutama, niin kommentoin. Lähikaupassamme miestäni pyydettiin kerran avaamaan kassi, vaikka käymme samassa kaupassa melkein päivittäin. Itseltäni ei ole koskaan moista pyydetty. Yleensä vielä käyn siellä rattaiden kanssa, jonka tavaratila on täynnä vauvaruokaa yms. Vartijat juoksivat viime kesänä mieheni ja kavereiden perässä kaupan läpi, kun kävivät rannalle mennessämme hakemassa juomista. Tämä jo oikeasti vähän ärsytti. Heillä ei ollut kuin kesävaatteet päällä eikä edes kassia mukana! Mihinkähän olisivat varastaneet! Ihmeellisintä on nuorien teinityttöjen hihittely ja supistelu, ollaan törmätty tähän joitakin kertoja esim. rautatieasemalla. Hirvee hälinä, hihittely jne. Vastataan moikkaamalla ja hihittelyllä. Kerran pankissa jonottaessa kuulin kun sivussa istuvat vanhat ihmiset puhuivat marokkolaisesta miehestäni - tämäkin huvitti lähinnä siksi, että miehen kotimaa on aika kaukana ko. maasta. Muita kommentteja ym. en osaa listata. Voi olla, että ihmiset tuijottelevat/puhuvat huomaamattani. Kaikkea ei voi nähdä..



Niin, tuosta maksamisesta ja muutenkin liikkumisesta vielä. Jos kävelemme arkipäivänä päivällä mieheni kanssa, ajattelen aina, että ihmiset ajattelevat, että siinä taas yksi sossun elätti, työtön ulkomaalainen... Siksi jotenkin yritän aina esim.metrossa puhua miehen työstä, että ihmiset kuulisivat, että ovat väärässä ajatteluissaan. Minusta itsestänikin tämä on jo huvittavaa :) mutta silti aina korostan kovalla äänellä, että mieheni on menossa iltavuoroon töihin. Niin ja maksaessa taas nuo samat jutut kuin edellä.



Kokemukset siis Helsingistä. Maaseudusta voin vain sanoa, että vanhempani näkivät ensimmäistä kertaa huivipäisiä naisia käydessään Itiksessä. Siksi ei kai ole ihme, että ulkomaalaisia Helsingissä tuijotetaan, kun täällä on paljon ihmisiä muualta käymässä/asumassa.



Ennakkoluuloista ulkomaita kohtaan vielä. Asuin jonkun aikaa ex-Itä-Euroopan maassa ja sukulaiset kauhistelivat, miten voin asua siellä, kun siellä on niin likaista! Itselläni oli myös vähän ennakkoluuloja ja kyllä osa niistä oli ihan oikeutettuja. Likaista oli ja ötököitä myös ja minusta se oli inhottavaa! Olen tottunut asumaan ylihygienisessä maassani ja minusta ei ollut mukavaa asua erilaisissa olosuhteissa. Kyllähän siellä eli ja tottui, mutta silti minusta oli ihaninta kotiin tulossa se, että oli puhdasta. Ruuan suhteen olen itse onnellisen kaikkiruokainen. Mutta mieheni varmaan ikävöi eniten kotimaastaan ruokaa ja on ns. kantanut kotimaansa ruuan mukanaan. Tarkoitan vain, että mielestäni kaikista asioista ei tarvitse tykätä puolisonsa kulttuurista/maasta.

Yleensä meillä ei hurjasti tuijotella, joten en muuten tiedä. Äskettäin sattui vain hassu tilanne. Olin liikkeellä kahden lapseni kanssa. Yllättäen eräs nuori nainen kysyi, mistä maasta lapseni ovat. Kerroin heille isän kotimaan. Sen jälkeen tämä nainen katsoi minuun ja sanoi:" Ai, sinä olet siis heidän äitinsä."



Nainen puhui mielestäni murtaen suomea, joten ensimmäisenä mieleeni tuli venäläinen nainen, mutta jälkeenpäin mietin, että hän saattoi olla arabimaistakin tullut.

olen huomannut, että kun mieheni asioidessaan alkaa puhua suomea, myyjät ym. alkavat hymyillä ja olla ystävällisiä. Jos kaupassa ei myyjä tule auttamaan, niin sehän voi johtua ihan siitä, että ei tiedä, millä kielellä alottaisi puheen. Myyjät eivät välttämättä edes osaa kuin suomea. Itse myyjänä ajattelisin varmaan, että pitävät hulluna, jos alan puhua suomea, jos ovat ulkomaalaisa ja vielä enemmän, jos aloitan englannilla ja ovatkin suomalaisa.





Viime kesänä yleisurheilun MM-kisojen aikaan miestäni palveltiin muuten sujuvasti englanniksi eikä koskaan ihmetelty/kyselty, onko turisti vai asuuko Suomessa. Mieheni varmaan oli niin urheilullisen näköinen, että pidettiin heti vähintään kisaturistina...

Nyt menee koko päivä taas korjaillen tekstiä. Siis, jos olisin niin myyjä, niin myyjänä ajattelisin... piti kirjoittaa.



Ja huomaattekos, mitkä ennakkoluulot! Myyjät eivät puhu kuin suomea... varmaan kaikki myyjät nyt hyökkäävät kimppuuni =I

Olenko nyt itse kotoisin sellaiselta paikkakunnalta jossa tuijottelua ei yleensä harrasteta lainkaan? Meilläpäin sitä on pidetty moukkamaisena. Itse kuitenkin joskus myös saatan katsoa pidempään jotain eriskummallisempaa. Ulkomaalaisena siihen varmaan tottunee, ja uskon myös että silmä kehittyy myös näkemään harmittomampia ja toisaalta ilkeämpiä katseita. Toisaalta silmä voi sokeutua tai silmästä voi tulla myös vainoharhainen.

Tai sitten niitä ilkeitä katseita ei ole? Suurin osa on ollut harmittomia katseita. Ilkeäksi koen itse sen, että joku katsoo päästä varpaisiin ja selkeästi ilmehtii kuin näkisi jotain kuvottavaa. Jollekin koulukaverilleni tämä oli aikanaan ihan normaali tapa, mutta tässä päästäänkin taas jo siihen, että Suomenkin sisällä on paljon tapoja joita toisaallta pidetään huonoina ja toisaallta ei.

Minusta esim. pk-seudun ja joidenkin nimeltämainitsemattomien lähikuntien tapakulttuuri on jossain määrin sellaista joka ulkopaikkakuntalaista pistää silmään. Kärsin siis itse vielä noin vuosi sitten yhtä lailla mieheni kanssa pk-seudulle muutettuamme kulttuurishokista! ;)

Jos sitten minulle vastataan englanniksi tai muuksi kieleksi, niin vaihdan siinä vaiheessa kieltä. Mielestäni on huonoa asiakaspalvelua jos myyjä ei palvele asiakastaan siksi että tämä ei ehkä puhu suomea.



Itsekin muuten saatan katsoa pitkään ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä. En kyllä mielestäni tuijota, enkä missään nimessä katso pahalla. On myös mielenkiintoista nähdä muita moku-pareja.

Olin Meilahden röntgenissä töissä. Tämä on sattunut joskus 80-luvun lopulla. Kerran röntgenin aulaemäntä tuli nauraen sisälle ja kertoi:



" Aulaan tuli nuorimies isänsä kanssa. Jotenkin hän kai oli ulkomaalaisen näköinen, kun ensin kysyin häneltä englanniksi, mitä hän haluaa. Kun toinen ei ymmärtänyt, käytin vähäistä ranskaani ja kysyin samaa. Ei onnistunut. Saksaakin kun osasin, niin kysyin vielä silläkin kielellä ja ei asiakas vieläkään ymmärtänyt. Olin jo ihan neuvoton, kunnes nuorimies avasi suunsa ja kysyi suomeksi, onko tämä oikea paikka, kun he ovat menossa röntgenkuvauksiin."



Me nauroimme tälle jutulle pitkään. Ilmeisesti asiakaskin nauroi sille, koska luin saman jutun puolitoista vuotta myöhemmin Hesarin kuukausiliitteestä niin päin, että asiakas itse oli sen sinne lähettänyt:)







P.S. Tämä taisi olla vähän OT, mutta tuosta kielijutusta tuli tämä muisto mieleen, niin ajattelin sen kertoa.