+35 vee / vuoden mutsi / eka raskaus
..siis MITEN tässä nyt näin kävi ;) Jotenkin sitä oli aatellut, ettei nää vauvahommelit oo ikinä minnuu varten. Enemmänkin semmoista "Vuoden mutsi"-osastoa? Mutta tässä sitä nyt ollaan ja ihmetellään. Ihmetellään! Ei mee jakeluun. LA 12.10.2015, ensikäyntineuvolaan tulossa. Nää onnenhuuruiset keskustelut ei jotenkin meinaa avautua, kun ei tässä vielä uskalla mitään hurrata. Ei uskalla, vaikka onhan tää ihan huippujuttu! Siks aattelin kysellä, oisko täällä kettään vastaavassa tilanteessa olevaa, joka komppais tai haluis vaihtaa ajatuksia? Enibadi?
Kommentit (8)
Täällä piakkoin 35v täyttävä, joka ei IKINÄ aikonut hankkia lapsia... Nyt rv 6+2 - 7+3 riippuen siitä uskooko kalenteria vai ekassa ultrassa havaitun sikiön kokoa. LA sen mukaan 25.11. - 3.12.
Raskautta kokeiltiin "ihan vaan kuhan vaan", eli annettiin päätös lapsesta kohtalon käsiin. Minä olin varma, etten äitini lailla olisi ollenkaan hedelmällinen enkä tulisi luomuna raskaaksi, mutta toisin kävi. Heti tärppäsi. :)
Kuin omasta suusta tuo: Miten tässä nyt näin kävi! Lähinnä mietin, että jos ikinä meinaa, niin nyt alkaa varmaan alkaa olla aika.. Jos mies ei olisi halunnut lapsia, olisin varmaan aivan yhtä onnellinen..vai olisinko? ;) Mutta jotenkin vaan siis en ole ikinä nähnyt itseäni ikinä raskaana/äitinä.
Nyt ehtii tulla 36v täyteen, ennen kuin esikoinen syntyy :) LA 6.12 ja ensi viikolla ensimmäinen ultra yksityisellä. Aika jännää!
voi tekisi mieli myös yksityiselle ultraan, muta aika hintavaa,,,8.5 eka neuvola olisi,,,toivttavasti aikki on hyvin ja herne kasvaa ja on terve :) <3
Täällä myös yksi (36-vuotias) esikoistaan odottava äiti. En ole koskaan ollut mikään äitihahmo, mutta olen silti ajatellut, että kyllä se olisi kiva, jos olisi edes yksi lapsi. Olisi sitten sekin ihme koettu. Entinen mieheni jahkaili lapsenteon kanssa, joten se aina vain siirtyi. Sitten tapasin nykyisen mieheni, jolla on enemmän ikää kuin itselläni ja joka on aina halunnut lasta. Päätimme yrittää ja aika pian sitten tärppäsi.
Nyt ollaan jo hyvin lähellä laskettua aikaa (28.5.), tänään mittarissa 34+5 ja kaikki on mennyt hyvin. Olen nauttinut suuresti raskausajasta ja kaikenlaisista muutoksista, joita se on tuonut tullessaan. Kyllä sitä vielä "vanhoilla päivilläänkin" jaksaa näköjään innostua. Muistan hyvin nuo alkuajan epävarmat ajat, pelkäsin keskenmenoa ja mietin vauvan terveyttä, koska ajattelin, että olen melko iäkäs ensisynnyttäjäksi. Onneksi kaikki on mennyt hyvin ja toivon mukaan meille syntyy terve poika. Edelleen olen huolissani lapsen terveydestä, mutta nautin jokaisesta päivästä ja pyrin olemaan hyvillä mielin.
Onko täällä ketään Turun seudulta, olisi kiva saada "kohtalotoveri"? :)
[quote author="piki piki79" time="11.04.2015 klo 02:28"]
sama täällä, 36 v ja esikoista odotan rv5 ja LA 14.12.2015 :)
kauhea pelko vaan että on tuulimuna, tai menee kesken,,
j
[/quote]ännää mikä tässäkin oli ala peukun arvoinen asia, mutta olen käynyt jo kahteen kertaan ultrassa ja LA vaihtui 10.12 ja kaikki hyvin, ei niska turvotusta, nyt odotan tulksia down riskin arviosta, jännittää kovasti..
pikkuinen vastasi tiistaina viikkoja 11+5 joten nyt mennään 12+1 :)
kova liikuja oli, harmi vain etteu lapsivettä ollut tarpeeksi ympärillä että olisi saanut 3d kuvan..mutta sydän äänet kuului, siinä ihan herkistyi <3
[quote author="piki piki79" time="19.04.2015 klo 23:17"]
voi tekisi mieli myös yksityiselle ultraan, muta aika hintavaa,,,8.5 eka neuvola olisi,,,toivttavasti aikki on hyvin ja herne kasvaa ja on terve :) <3
[/quote]
ihme sakkia, kun keksustelun mukaisia asiallisia vastauksia, ilmeisesti kateelliset ala peukuttaa...ihme ilmiö, ei kai tarvitse täällä käyd lukemassa jos niin ahdistaa ??
Hei, täällä kanssa yksi 35-vuotias joka odottelee esikoistaan ja raskaus oli iso yllätys :) PK-seudulla elelen.
sama täällä, 36 v ja esikoista odotan rv5 ja LA 14.12.2015 :)
kauhea pelko vaan että on tuulimuna, tai menee kesken,,