Kielen oppimisesta - 3 vuotias poika
Olemme reilu kuukausi sitten muuttaneet Newcastleen, Englantiin. Täysin suomalainen perhe, 3 vuotias poika ja 8kk pikkuveli.
Poikamme käy nyt joka päivä 2,5 tuntia Play Groupissa tosi reippaasti (on muuten täysin ilmaista!) ja syksyksi sai paikan samasta koulusta school nurseryyn. Nyt kysynkin teiltä kokeneemmilta, että kuinka kauan lapsillanne on mennyt kielen oppimiseen aikaa? Ymmärtämiseen? Oman puheen tuottamiseen jossain määrin? Sujuvaan kileitaitoon?
Pikkuveli varmaan oppii kielen, jos hoitoon pääsee/joutuu vähän siinä samalla kuin äidinkilenkin. ?
Fedjasetä ja pojat (03/03) ja (09/05)
Kommentit (5)
muutto olikin jo ohi *noloa*
no, uudestaan:
Onnea uuteen alkuun!
ja nyt puhuu jo ihan ummet ja lammet, eli nopeasti on oppinut. Saksa ei ollut hanelle kylla aivan taysin vieras kieli, oli kuullut paljon saksaa jo muutenkin kotona ja ymparistössa, mutta itse ei siis viela lokakuussa puhunut ollenkaan saksaa. Lapset oppivat kylla aivan uskomattoman nopeasti, varsinkin jos kerhon / tarhan tadeilla on taitoa tukea kielta opettelevaa lasta.
tyttö alotti melkeen heti tarhassa ja kahden kuukauden päästä itse rupesi tuottamaan pieniä lauseita " nyt pitää siivota" , " haluan keinua" jne. Ymmärsi tietysti sillon jo paljon enemmän kun osasi puhua. Mutta tosiaan pystyi puhumaan lähinnä tarha-asioista ja yksinkertasista jokapäiväsistä jutuista.
Puolen vuoden kuluttua tarhan alotuksesta juttu luisti jo melkeen kun saksalaislapsella. Kun tyttö oli ollut vuoden tarhassa sanoivat tarhatädit (mukana myös logopedi) että lapsi ymmärtää aivan kaiken ja osaa sanoa kaiken mitä haluaa. Ääntäminen ei eroa saksalaisista mutta hän tekee vielä joitakin sellaisia kielioppivirheitä ja sanavalintavirheitä joita samanikäset saksalaiset eivät tee. Nyt ollaan oltu täällä kohta kolme vuotta ja esikoisemme on jo koulussa. Kaikki ulkopuoliset luulevat häntä saksalaiseksi ja hän jo osaa hävetä äidin ja isän huonoa kielitaitoa ja väärää ääntämystä ;-)
Me olemme kaksikielinen perhe joten esikoisemme puhui jo suomea ja ruotsia ennen muuttoamme. Monet itse asiassa uskovat että tämä kaksikielisyys helpotti hänen kolmannen kielen oppimista. Ehkä.
Me muutimme Tanskaan, kun lapsemme oli 3v.
Hän oli joka päivä päiväkodissa 1,5v ajan.
Ja vasta aivan viimeisinä aikoina puhui tanskaa joten kuten (esim. juoksi naapurin luokse pihalla ja kysyi " mitä sinä teet" yms.)
Hän viihtyi aivan loistavasti hoidossa, eikä ilmeisesti häntä häirinnyt yhtään, ettei muut ymmärtäneet häntä (kuulemma selitti aina ummet ja lammet hoitotäteille suomeksi).
Sitten muutimme takaisin Suomeen. Aluksi yritin pitää kielitaitoa yllä kotona, lukemalla hänelle tanskalaisia kirjoja, katsomalla tanskalaisia piirrettyjä, pelaamalla netissä tanskankielisiä pelejä ja puhumalla myös hänelle tanskaa kotona.
Lapsemme löi hanskat tiskiin. Ei suostunut puhumaan muutaman Suomessa olo viikon jälkeen enää tanskaa.
Ei jaksanut enää keskittyä kuuntelemaan tanskankielisiä satuja jne.
Toivon, että lapsemme aivoihin jäi kuitenkin " muistijälki" tästä hetkellisestä vailinaisesta " kaksikielisyydestä" .
Ainakin tuntuu englanti tarttuvan hyvin hänelle musiikista, telkkarista jne ja on myös kiinnostunut tietämään miten sanotaan englanniksi jne.....
suosikki juttu onkin nyt vastata no tai yes =D
Olemme siis saksankielisiä eikä Fini osannut vielä yhtään Suomea muuttaessamme tänne viime heinäkuussa.
Hän on käynyt lokakuusta asti 2x viikossa kerhossa (9-11:30h), ihan ummikkona aloitti ja siellä on mennyt ihan hyvin. Tosin muut lapset ovat kaikki reilusti nuorempia, en tiedä onko sen takia helpompi tulla toimeen myös kieltä osaamatta:-)
Nyt olemme siis olleet täällä n. 10kk ja Fini tulee kyllä suomeksi toimeen toisten lasten kanssa, osaa siis näihin tilanteisiin sopivaa kieltä.
Kun taas aikuiset puhuttelevat häntä, minusta tuntuu ettei hän kuitenkaan ymmärrä edes puolta (?) asiosta. Tutut asiat kyllä (kuinka vanha olet, onko tuo veljesi, olitko kerhossa jne) mutta ei esim. eilen ymmärtänyt kampaajalla kun kysyttiin laitetaanko tavalliset letit vai palmikot.
Suomeksi luettuja satuja hän jaksaa kuunnella vain jos kirjassa on kuvia, vaikka saksaksi taas kuuntelee vaikka kuinka kauan, varmasti reilusti yli tunninkin jos jaksaisin niin kauan lukea ääneen ja kuuntelee esim. paljon satukasetteja ja kertoo niiden juttuja (eli ymmärryksessä ei ole vikaa;-) ) Suomalaisia lastenohjelmia katsoo kyllä tv:stä jos ei ole muuta tarjolla mutta luulen ettei hän paljon ymmärrä mitä niissä sanotaan.
Summa summarum sanoisin että tavallisissa " lastenjutuissa" , eli kerhossa tms. Fini tuli toimeen oikeastaan heti; mutta mitään monimutkaisia keskusteluja ei hänen kanssaan voi vieläkään tehdä suomeksi.
Harmi meillä kun ei saatu päiväkotipaikkaa, siellä uusi kieli olisi varmasti tullut nopeammin tutuksi - teillä se käy varmasti sutjakammin kun pääsee joka päivä " harjoittelemaan" !
Pikkusisaruksen kohdalla se riippuu varmaan paljon siitä kuinka paljon tapaatte paikallisia. Meillä pienempi oli 13kk kun muutimme ja vaikka puhuu saksaa jo oikein hyvin, ei kuitenkaan ole oppinut suomea yksittäisiä sanoja enempää. Hauska on kuitenkin ollut todeta että hänkin ymmärtää että ihmisillä on eri kieliä; kun esimerkiksi pyydän " Sagst du Danke" Emil sanoo suomalaisille miltei aina " Kiitos" (mutta saksalaisille automaattisesti " Danke" ). Hän myös yllättyy jos joku vieras puhuu saksaa, hiljattain marketissa oli saksankielinen työntekijä jonka kanssa juttelimme ja sen jälkeen Emil hoki kauan " Frau deutsch, Frau deutsch, schön!" (en edes tiennyt että poika osaa sanoa Deutsch...)
No taisi tulla vähän asian vierestä, mutta toivottavasti oli edes vähän kokemuksia:-)
Onnea muuttoon!