Vinkkeja kaksikieliselle perheelle
Asun mieheni kotimaassa, englanninkielisessa maassa. Puhun lapselleni (3 v.) suomea ja mieheni englantia. Lapseni ymmartaa tietysti kaiken mita sanon, mutta toistaiseksi vastailee paaosin englanniksi, vain harvoin itsenaisesti kayttaa suomea. Tietysti tama on ymmarrettavaa kun kaikki ymparilla puhuu englantia. Onko tama tassa vaiheessa tavallista vai miten sita pitaisi ohjata suomen kielen kayttoon? Joskus sanon esim. etta "miten aidille sanotaan?" ja sitten han muistaa sanoa vaikka kiitos suomeksi. Yritan myos toistaa hanen sanomansa suomeksi. Monesti han myos korjaa minun sanomisiani, etta kun sanon vaikka tietokone, niin han sanoo, etta "no, mom, it's a computer."
Kirjoja ja dvd:ta meilla on jonkin verran suomeksi, muttei tietenkaan yhta paljon kuin englanniksi.
Korjautuuko tallainen yleensa itsekseen jos sitkeasti puhun hanelle suomea? Lapsethan eivat ymmarra kuin vasta joskus 4-vuotiaina, etta kaytossa on kaksi eri kielta.
Kertokaahan kaikki kokemuksenne kaksikielisyyteen kannustamisesta!
Kommentit (7)
On mukavaa kuulla muidenkin kokemuksia.
Meidan 3-v. poika on hoidossa, jossa on pari muutakin lasta ja lisaksi hoitajan omia lapsia iltapaivisin. han viihtyy erinomaisesti, mutta tietenkin kaikki siella puhuvat englantia.
Ymmarran toki, etta lapsi on viela liian pieni ja tama vaihe voi toki menna helposti ohikin. Kuitenkin han ymmartaa kaiken sanomani ja joskus mukaan tulee suomenkielisia sanojakin. Meilla on muutama suomenkielinen dvd-levy ja pitaisikin varmaan aina kahdestaan ollessaan pistaa juuri ne paalle. Musiikkiakin meilla on, mutta ei kauhean usein kuunnella yleensakaan musiikkia kotona ollessamme. Kirjoja on aika tavalla, mutta ei han tietenkaan aina juuri niita halua lukea. Olen kuitenkin kieletaynyt lukemasta englanninkielisia kirjoja ja sanon yleensa vaan etta "daddy lukee sita kirjaa". Meilla pain ei ole Suomi-kerhoa, mutta tunnen yhden perheen jossa on suomenkielinen aiti ja hanella poika. Tuntuu kuitenkin, etta tama aiti puhuu lapselleen aika usein englantia (vaikka myos suomea), mita mina en aio tehda. Periksi ei anneta! Suomessa lapsella on serkkuja,joita en tietenkaan nahda kovin usein, mutta nytkin ollaan menossa Suomeen pidemmaksi aikaa ja se varmaan auttaa asiaa myos.
Lapsen isa osaa muutaman sanan suomea, mutta sanoo, etta han ei kuitenkaan oppisi sita taalla ollessaan kovin hyvin kun ei joudu sita puhumaan. Kylla han joskus muistuttaa lapselleen, etta aiti sanoo asiat vahan eri tavalla ja muutenkin arvostaa sita, mutta ehka lapsi ei sita viela ymmarra.
Jos tulee mieleen muita hyvia neuvoja, ne otetaan vastaan ilomielin!
Teillä tuntuu olevan "perusasiat" kunnossa. Meilläkin minä luen vain suomen kielisiä kirjoja, isänsä viron kielisiä. Lapsen viron kieli on erinomainen (viron kielinen lastenhoitaja ja mummi) ja suomen kieli sujuu hyvin. Sanavarasto tosin pienempi ja lauseet lyhyempiä ja yksinkertaisempia. Oma suomen kieleni ei ole myös paras mahdollinen (murre tausta) ja yritänkin puhua yksinkertaista yleiskieltä. Meillä on se hyvä, että mieheni ja minun yhteinen kieli on suomi. Puhun suomea lapselle, vaikka olisi muun kielisiä paikalla. Usein sanon samat asiat suomeksi että viroksi.
Teidän kannattaa satsata Suomessa lomailuun/oleskeluun, jos suinkin mahdollista. Jos poikamme on ollut viikonkin Suomessa ja ei kuule viroa, suomen kieli petraantuu todella paljon.Ota ihmeessä yhteyttä siihen suomalaiseen rouvaan ja keskustele asiasta hänen kanssaan. Ei teistä tarvitse ystäviä tulla mutta voisitte tavata "suomen kielen merkeissä" parin viikon välein.
On ihan tavallista, että kaksikielinen lapsi puhuu aluksi vain toista, vahvempaa kieltään. Tunnen monta perhettä, joissa on näin. On tutkittukin, että kaksikielisillä lapsilla on heikommassa kielissä usein "hiljainen kausi", ennen kuin puhuminen alkaa sujua (ja usein se sitten loksahtaakin aivan yhtäkkiä kohdalleen.)
Meidänkin kuopus (3 v) puhuu tällä hetkellä vain suomea aktiivisesti (muutimme Suomeen hänen ollessaan 2 v ja hän oppi suomen tosi nopeasti sitten päivähoidossa). On kuitenkin tärkeää, että erikielinen vanhempi jatkaa oman kielensä puhumista sitkeästi, että toisella äidinkielellä luetaan kirjoja ja katsotaan videoita. Jos lapsella on hyvä passiivinen kielitaito, eli siis ymmärtää hyvin toista äidinkieltään, niin puhuminen tulee sitten perässä vähän isompana.
Tuohon tietokone-esimerkkiisi: jos lapsi ei "hyväksy" sinun sanomaasi suomalaista sanaa, voit esim. sanoa, että "daddy sanoo computer, äiti sanoo tietokone". Vaikka lapsi itse käyttäisikin englantia, hänen mieleensä kuitenkin jää siitä myös suomalainen sana.
Tuohon tietokone-esimerkkiisi: jos lapsi ei "hyväksy" sinun sanomaasi suomalaista sanaa, voit esim. sanoa, että "daddy sanoo computer, äiti sanoo tietokone". Vaikka lapsi itse käyttäisikin englantia, hänen mieleensä kuitenkin jää siitä myös suomalainen sana.
..silla lapselle aiti on aiti ja isa on daddy, jos vanhemmat haluavat lapsen kutsuvan itseaan heidan omankielisilla "nimikkeillaan".
Alkuperaiseen kysymykseen vastaisin, etta on ihan normaalia etta lapsi ei puhu kuin yhta kielta, mutta koska enemmiston kieli on englanti, ja lapsi viettaa paivat englanninkielisessa hoitopaikassakin, niin suosittelisin etta kotona katsoisitten vain ja ainoastaan suomenkielisia dvd:ta, kuuntelisitte suomenkielista lastenmusiikkia, lukisitte paljon suomenkielisia lastenkirjoja, jne. Suomen taytyy olla kotioloissa todella vahvoilla, silla muuten se jaa jakoihin, kun lapsi viela kasvaa, koulu alkaa, kavereista tulee tarkeita, jne.
Jatka vain sitkeasti samaan malliin, vaikka kielitaito olisi passiivinenkin, niin se saattaa sielta myohemmin pulpahtaa aktiiviseksi, esim. jonkin pitemman suomiloman yhteydessa.
Eli kotikielina ovat suomi ja englanti, mina puhun lapsille suomea ja mies ja ymparisto englantia. Miehella on viela oma kielensa jota ei kyllakaan puhu lapsille.
Tytot ovat nyt 5v ja 8v ja ovat sujuvia molemmilla kielilla. Suomenkieli on heilla molemmilla ollut se ensimmainen kieli jonka oppivat (paremmin siis) ja sitten englanti on tullut mukaan hitaammin, ymmartivat sitakin toki, mutta aloittivat puhumaan englantia hieman myohemmin kuin suomea.
Nyt kun molemmat ovat eng.kielisessa koulussa tayspaivaisesti, niin kyllahan sen huomaa etta heidan suomenkielen sekaan tuppaa tulemaan jonkin verran englannin sanoja, mutta kylla he silti mielestani parjaavat suomella hienosti!
Isompi oppi lukemaan viime syksyna suomeksi, todella sujuvasti, ja osaa jonkin verran kirjoittaakin suomeksi, ongelmana on etta laittaa useasti k ja t :n sijasta c tai d:n ja sitten ne a:n pilkun joskus ei tieda mihin ne laitetaan ja joskus laittaa turhankin innokkaasti niita.
Lapsemme kayvat myos suomikoulussa saannollisesti. Onko teidan lahella tallaista mahdollisuutta?
Mutta siis jos jotain neuvoja tai vinkkeja yritan antaa niin jatka vain suomenkielen puhumista, vaikka lapsi puhuisikin englanniksi sinulle esim. "Mummy look at me!" sanot "Ai haluat etta aiti katsoo sinua?" tai vaikka lapsi vastaa englanniksi toistat samalla lailla vastauksen suomeksi. Nain mina olen tehnyt ja toimii.
Mainitsit jossain kohdassa muistaakseni etta voisitte katsoa suomenkielisia dvd:ita kun olette kaksin. Miksi ei lapsi voi katsoa niita myos isan ollessa kotona? Onko teilla niin etta kun isa on kotona, koko perhe kaantyy enemman englannin kieliseksi?
Meilla kuunnellaan (joo yha vielakin) suomalaisia lastenlauluja autossa ja lapset tykkaavat, valilla laitetaan volyymit taysille ja lauletaan kurkku suorana. ;o)
Minun mielestani meidan lapset ovat tosi pienesta ymmartaneet kielien eron, mita kukakin puhuu. Kerran muistan sanoneeni silloiselle noin 1,5v kuopuksellemme ihan huvikseni "Ashillenna!" (en tieda miten tuo kirjoitetaan!!) ja tytto tuli luokseni katsoen minua oudosti ja sitten sanoi huvittunena; "Daddyyyyy"... Eli isansa joskus kayttaa muutamaa oman aidinkielensa sanontaa lapsille ja tytto tajusi etta aidin ei kuuluisi noin sanoa.
Ja viela tuohon kommentti etta meillakin me vanhemmat olemme aiti ja daddy. Daddy on daddy suomeksikin. EI koskaan kutsuta hanta isaksi, koska hanen "nimensa" on daddy.
Mutta tsemppia kielien kanssa sekoiluun, ihan kivaahan tama on ja kylla se pitemman paalle on vain hieno juttu olla kaksikielinen.
Minulla on kaksikielisiä perhetuttuja ulkomailla ja he ovat kertoneet, että alla mainittu "ongelma" tulee vasta sitten., kun lapsi menee kouluun.Teillä lapsi lienee siis tarhassa? Itse asun myös ulkomailla ja meillä on samanikäinen poika kuin teillä. Asumme Virossa, joten ongelmana on kielten samankaltaisuus ja niiden erottaminen toisistaan. Poika puhuu kanssani vain suomea ja toistan hänen lauseensa (tai kysyn), jos joku sana menee väärin.Suomen kielinen mummi käy viikon kuukaudessa ja vietämme lomat Suomessa. Katsomme vain suomen kielisiä lastenohjelmia (onneksi näkyy) ja dvd levyjä molemmilla kielillä.
Hanki suomen kielisiä dvd levyjä, osta Suomessa käydessäsi kirpparilta suomen kielisiä kirjoja. Onko teillä päin Suomi kerhoa ? Etsi toinen perhe, jossa puhutaan myös suomea. Lapselle on lisäksi saatava myös Suomesta joku kaveri. Älä missään nimessä anna periksi! Sinä puhut suomea ja jos lapsi vastaa englanniksi, älä painosta. Hän on vielä liian nuori ymmärtämään toisen kielen tärkeyttä. Voisiko lapsen isä kenties opiskella vähän suomea ? Tarkoitan, että isä voisi näyttää, että miten tärkeää on osata kahta kieltä.