Oireiden katoaminen ja keskenmenon todennäköisyys, rv 6
Hei!
Ikää kohta 32, takana yksi keskeytynyt keskenmeno vuoden takaa ja nyt uusi raskaus. Alkuun oli mitä mainioimmat fiilikset, luottavainen mieli, uusi raskaus ja uudet todennäköisyydet onnistua.
Mutta sitten, samat viikot kun viimeksikin ja sama alkuun niin voimakkaiden oireiden loppuminen (pahoinvointi, väsymys, rinta-aristus, turpoaminen). Edellisellä kerralla ajattelin, (kun niin kerran sanotaan), että oireet nyt voi vaan loppua, ei sen tarvise sinällään tarkoittaa mitään. Ultrassa viikolla 8 sitten selvisi, että juuri silloin kun huomasin oireiden katoavan oli alkion kehityskin päättynyt.
Nyt sitten samat fiilikset, ultraan vielä muutama päivä ja henkisesti tämä on aika raskasta. Toki toivo elää, mutta en tiedä onko todennäköisyydet enää minun puoella tilanteessa jossa taustalla on jo yksi samanlainen kokemus vastaavilta viikoilta. Surullinen mieli, enkä usko että ultra tuo mukanaan sydämen sykettä. Kaikenlaisia ajatuksia mielessä liikkuu aina niistä ihan typeristä ja itseään syyttelevistä toivoon. Ymmärrän, että iso osa raskauksista tuntuu olevan oireettomia alussa, mutta jotenkin luulen että on eri asia reagoida alussa hyvin voimakkaasti, ja että oireet katoavat jo niin aikaisessa vaiheessa ja tyystin (ok, rintoja aristaa vielä vähän, viikko sitten en voinut nukkua kyljellään saatika mahallaan).
Olisiko kenellekään kertoa tarinaa vastaavanlaisesta tilanteesta?
Kommentit (3)
Itsellä se aikoinaan tarkoitti myös keskeytynyttä keskenmenoa kun rv7 tuntui ne vähätkin oireet loppuvan. Vaikka uskottelin sen voivan olla normaalia niin vähän arvasin, että ei se raskaus onnellisesti pääty kun verrattuna esikoisen raskauteen oli niin oireetonta. Rv 11+3 alkoi sitten niukka vuoto ja lievät vatsakivut, ultrassa selvisi alkion kehityksen pysähtyneen jo rv7. Olen kyllä myös kuullut joskus onnellisestikin päättyneitä vastaavia tarinoita vaikka yleensä oireiden loppuminen ei ole hyvä juttu. Toivottavasti kaikki olisi hyvin :)
Kyllä mulla ainakin oli välillä pitkiä aikoja ku ei tuntunut mitään oireita.ja ahdisti tosi paljon että onko mennyt kesken.nyt ei ole pitkään että syntyy (heinäkuun alussa) ja vieläkin olen huolissaan vauvelista jatkuvasti :)Onko sulla kaikki kunnossa?
Niin ja lisättäköön, että olo on tällä hetkellä "ihan normaali", pois on kaikenmaailman tuntemukset ja oman kropan kuunteleminen. Melko voimakkaita alavatsakipuja on ollut nyt pari päivää, tulevat sykleissä ja ovat aika kokonaisvaltaisia. En laskisi ns. "nippailuksi.".