Epparin ja repeämien paraneminen?
Tiedän että haavojen paraneminen on kaikilla yksilöllistä mutta pakko kysellä ihmisten kokemuksia.
Itsellä siis 2vk sitten synnytys, loppuvaiheessa tuli kiire kun lapsen sydänäänet heikkeni, joten lääkäri sitten nappasi reippaasti välilihaa auki ja repi lapsen imukupilla ulos. Tuloksena ties kuinka paljon tikkejä, monessa kerroksessa, repeämiä sisällä ja ulkona, hematoomia takapuolessa ja ties mitä.
Th kävi tarkastamassa viikon kuluttua, haava oli repsahtanu auki, ei muutakun lekuriin joka totesi ettei enää tikata, ja että tulehdusta oli mutta ei kuitenkaan antanut antibioottia.
Kysymys siis kuuluu, onko muilla samanlaisia kokemuksia, ja kuinka kauan on kestänyt parantua? Itse en pysty istumaan ollenkaan, en millään renkaallakaan. Seisoessa ja kävellessä järkyttävä paineentunne alapäässä, vain pieniä hetkiä kerrallaan pystyy olemaan pystyssä. Särkylääkkeitä menee reippaasti yli annostusten. Virtsatessa kirvelee aivan järkyttävästi, ja muutenkin virtsaus "koskee", en ole aiemmin tälläistä tuntenut, tuntuu että se koskee virtarakkoon?
Tiedän että kestää aikansa parantua, mutta haluaisin edes jonkunlaista lohtua että ollaanko tässä koskaan paranemassa. :/ ottaa henkisesti todella koville kun ei voi omaa lastansa hoitaa kunnolla, on jäänyt suurin osa isän hoidolle.
Hei! Oma tarinani on hieman erilainen kuin sinun, mutta kerronpa kuitenkin, tiedän tuon valtavan epätoivon ja riittämättömyyden tunteen mikä sinnkin tekstistä paistaa läpi.
Esikkoni syntyi -10 kymmen päivä la jälkeen. Pojan tiedettiin olevan iso, mutta mun lantion todettiin myös olevan tilava. Synnytys kesti ekoista suppareista laskien miltei 2vrk, ja lopulta nopeutettiin avautumista oksitosiinilla. Ponnistusvaihe oli lyhyt, liian lyhyt 4800g painavan lapsen synnytykseen, 6min. Mitään apukeinoja ei jouduttu käyttämään eikä epparia tehty. Tuloksna 3. asteen repeämät, syvä emätinrepeämä ja uloin peräaukon sulkijalihas poikki. Istumisesta en voinut kuin haaveilla ja jalkeilla oleminen aiheutti juuri tuota paineen tunnetta. Buranaa kului enemmän kuin laki sallii. Tuon peräaukon repeämän vuoksi en ole vieläkään täysin entiseni, mutta noiden kipujen puolesta voin sanoa et kyl se alkaa helpottamaan, vaikka kivuton et välttämättä ole moneen kuukauteen. Tiedän tuon lohduttomuuden ja sen jatkuvan alapään ajattelemisen. Pikkuhiljaa hei se toimintakyky palautuu, ja lapsi rakastaa sinua ihan yhtä paljon vaikka ekat viikot/kuukaudet tuntuu että ei pysty muuta ajattelemaan kuin kipeää alapäätä. Sulla on vasta niin vähän aikaa synnytyksestä, että varmaan on kovin kipeä.
Semmoisen vinkin voisin antaa et paranemisen aikana kävin pari kertaa yksityisellä tuota värkkiä näyttämässä, lisäs omaa mielenrauhaa kun ties vähän mikä on tilanne ja miten paraneminen edistyy. Mitenkään sitä kipua vähättelemättä täytyy sanoa, että se heniinen puoli on raskaampi.