Ultra rv 7, ei sykettä

Raskausviikkoja pitäis kaiken järjen mukaan olla 5-7 , asiasta ei ole täyttä varmuutta sillä , vaikka syön pillereitä olen tullut raskaaksi :O

varattiin samantien alkuraskauden ultraan - jotta tiedetään missä mennään.

- raskaus oireita oli jo ja kaikki melkein menivät pois kun aloin vuotaa keskiviikkona.

vuoto siis vain runsaampaa menkka vuotoa, osiitain hyytymiä mukana. Soitin to aamuna neuvolaan ihan paniikissa ja sieltä sanottiin että jos ei vuodon kanssa pärjää kotona , lääkäriin ja jos tulen todella kivualiaaksi lääkäriin. kumpaakaan ei tässä vaiheessa ole ollut, vaikka omasta mielestäni vuodan paljon omiin normaali menkkoihin verrattuna.

olen melkoo varma että kesken meni , pessimisti ei pety jne..

mutta huomenna asiaan saa täyden varmuuden. aika raastavaa epätietoisuutta siis tiedossa. muita ketkä on vuotanut vain normaali menkkoja enemmän ilman suurempia kipuja ? miten teille on käynyt ?

Olen tosi pahoillani puolestasi:( minulle tehtiin ultraus ihan vatsan päältä rv6+1 ja sydämen sykkeet näkyi todella selkeästi jo silloin. Nyt rv6+5 ja tuhruttanut ruskeaa vuotoa-pelkäänpä pahinta siis täälläkin:( eli näinkin voi käydä, vaikka sykkeet näkyvätkin hyvin ultrassa. Surulllista ja rankkaa tosiaan:(

Kiitos myötätunnosta :)



Mutta hei, älä sinä vielä luovu toivosta! Minulle tuli esikoista odottaessani veristä vuotoa, jonka takia kaahasimme miehen kanssa keskellä yötä terveyskeskuksen päivystykseen. Siellä lääkäri teki sisätutkimuksen (ei ultrannut) ja totesi, että todennäköisesti meni kesken. Seuraavana päivänä sairaalassa löytyivät kuitenkin hyvät sydänäänet - ja se "keskenmeno" on nyt teini-iässä!



Pidän peukkuja, että sinullakin raskaus jatkuisi.



Tällä kertaa lääkäri oli minun kohdallani kuitenkin oikeassa. Viikolla on tullut pientä tuhruvuotoa, mutta nyt lauantaina illalla alkoi tosi runsas vuoto. Ei tässä ole enää mitään epäselvää.



Kuinkahan kauan tätä lossotusvuotoa mahtaa jatkua? Tällä menolla vietän yöni vessan pöntöllä :( Onni onnettomuudessa kuitenkin, että tämä alkoi viikonloppuna ja kotona.

Ap laittaa vielä kuulumisia siltä varalta, että tästä on joskus jollekin kohtalotoverille hyötyä.



Erittäin runsas vuoto hervottomine hyytymineen jatkui koko eilisen illan ja yön. Tavalliset terveyssiteet eivät siinä verishowssa sanoneet yhtään mitään. Kokeilin mitä erilaisimpia kombinaatioita, ja parhaaksi osoittautui froteinen käsipyyhe jalkojen väliin taiteltuna. Se oli ainut, joka piti vuodon sisällään edes tunnin verran.



Aamuyöstä olin jo niin poikki ja heikossa kunnossa, että olin pyörtyä vessaan. Sen jälkeen herätin miehen ennen jokaista vessareissua siltä varalta, että nuupahdan matkan varrelle veren puutteesta nääntyneenä.



En kuitenkaan pyörtynyt. Aamuun mennessä vuoto hiipui taas pieneksi tiputteluksi. Hassua, että niin raju vuoto voi loppua niin yllättäen. Päivä on mennyt nukkuessa, kun yöunet jäivät kovin vähiin.



Nyt sitten lääkärin ohjeiden mukaan odotellaan yhdet kuukautiset ennen seuraavaa raskautumisyritystä. Parin viikon kuluttua teen vielä raskaustestin sen varmistamiseksi, että tämä raskaus on todella mennyt kokonaan kesken.



Tavallaan on helpottavaa, kun ei enää tarvitse pähkäillä että mitä jos sittenkin... Mutta onhan tämä haikeaa. Olisin halunnut sen lokakuun vauvan meille :(

Kävin tänään varhaisultrassa yksityisellä, ja alkio löytyi oikeasta paikasta, mutta oli oletettuihin viikkoihin vähän liian pieni eikä sykettä näkynyt. Nyt luulin siis olevani rv 8+3. Lääkäri antoi uuden ajan viikon päähän jotta sitten voidaan tarkistaa tilanne. Ei oikein osannut sanoa juuta eikä jaata, keskenmenolla ei ainakaan pelotellut, mutta ei kyllä toisaalta onnitellut raskaudestakaan. Minusta vaan tuntuu että niinkin kokenut lääkäri olisi kyllä saanut sen sykkeen näkyviin (sisäkautta ultrattiin), jos se siellä olisi ollut. Nyt sitten odottelen vuodon alkua.. :( Mutta yritän löytää asiasta myös niitä valoisiakin puolia..yrityshän tärppäsi ekasta kerrasta, ja sentään pystyin tulemaan raskaaksi.

Viime viikolla varhaisultrassa rv 8+3 todettiin kuollut alkio. Huomenna olisi aika keskussairaalaan, keskeytyneen keskenmenon lääkkeellisestä hoidosta puhuttiin. Eilisestä asti vuodellut hieman, ja toivon että kohtu nyt tyhjenisi itsestään. Ajatus siitä lääkkeellisestä tyhjennyksestä on jotenkin todella ikävä. Surkeat fiilikset koko viikon, mutta jotenkin tämä vuodon alkaminen helpotti oloa, niin kamalaa kuin se onkin. Tästä suunta vain ylös ja eteenpäin! Tsemppiä meille kaikille.

nyt tuli todella epätoivoinen oli, sillä itsellä menossa vasta rv5 ja todella kipeä vatsa.. vahingossa määrättiin jo ultraa, eikä näkynyt muutakuin ruskuaispussi.. Onko normaalia tässä vaiheessa? Kolmen viikon päästä uusi ultra..pelkään todella paljon, että alkiota ja sykettä ei näy eikä kuulu...

Käsittääkseni on ihan normaalia ettei noin varhaisilla viikoilla näy vielä tuon enempää. Odottele rauhassa sinne seuraavaan ultraan!

Siis vahvoja raskausoireita ennen varhaisultraa? Entäs kipuja??

Ap vastaa, että ei ollut mitään hirmuisen vahvoja raskausoireita - tosin niitä on edellisissäkin raskauksissa ollut aika vaihtelevasti. Pientä kuvotusta oli - ja se jatkui vielä sittenkin, kun alkio oli jo todettu kuolleeksi. Näin jälkeenpäin ajatellen rintojen arkuus oli sellainen oire, josta olisin ehkä voinut päätellä, että jotain on pielessä. Ne olivat aluksi kipeät, ja sitten yhtäkkiä eivät ollenkaan.



Mitään kipuja minulla ei ollut ennen kuin se runsas verenvuoto alkoi.



--



Mitä muille tähän ketjuun kirjoittaneille mahtaa kuulua? Minä niin toivon, että edes jonkun raskaus olisi jatkunut!

Maaliskuisen keskenmenon jälkeen olemme enemmän tai vähemmän aktiivisesti yrittäneet uutta raskautta. Ja reilu viikko sitten sain kuin sainkin plussan raskaustestiin :)



Viikkoja on nyt 5+6. Tarkoitus on tälläkin kertaa mennä yksityiselle ultraan noin viikon päästä, jotta nähdään, onko kohdussa kaikki kunnossa. Keväällä en edes vakavissani ajatellut, että jotain voisi olla pielessä - olihan minulla takanani kolme raskautta ja niistä kolme tervettä lasta. Nyt tietoisuus siitä, että kaikki ei todellakaan aina mene putkeen, on ihan toisenlainen.



Aika rennolla otteella ajattelin kuitenkin yrittää edetä. Jos hyvin käy, meillä on juhannuksena vauva. Jos ei, niin - no, on minulla kuitenkin nuo kolme aikaisempaa lasta.



Kattellaan.

siihen asti luulin onnellisena olevani raskaana, ja minulla oli kaikki mahdolliset raskausoireet... oksetti, turvotti, tissit oli kipeet, maitoakin jo tuli (esikoisestakin tuli todella aikaisin). np-ultrassa sitten todettiin tuulimuna, ja lääkäri vain ihmetteli että kuinka "raskaus" oli jatkunut niin pitkään keskeytymättä, istukkakin oli kehittynyt jo suht isoksi. ensimmäisen suun kauta otettavan keskeytyspillerin sain heti ultran jälkeen (to) kun olin vielä täydessä shokissa koko asiasta, ja parin päivän kuluttua (la) kotona laitoin kohdunsuulle loput lääkket. buranan ja panacodin voimalla meni pari päivää, ensin järkyttävien supistusten takia, ja seuraavana päivänä (su) tuntui kuin joku olisi potkaissut mahaan.. toinen päivä keskeytyksestä (ma) menin lääkäriin kun tunsin että kohdunsuulla on jotain ylimääräistä, ja lääkäri irroittikin kohdunsuulta ison istukan palasen joka oli jäänyt jumiin. kohtu myös ultrattiin ja todettiin että kohtu on edelleen täynnä "raskausmateriaalia", vaikka olin vuotanut myös todella reilusti ja vuoto oli täynnä paakkuja, taisivat sitten kuitenkin olla vain verihyytymiä... :( jälkitarkastus on 16.11., siihen asti pitäisi odotella jatkuvan vatsakivun ja vuodon kanssa kotona, uuteen ultraan pääsen vasta jos oma terveyskeskuslääkäri on sitä mieltä että siihen on tarvetta... uutta yritystä en pysty vielä edes kuvittelemaan, vaikka mies niin haluaisikin... jos sitten joskus ensi vuonna uskaltaisi jo yrittää..