Tavallaan keskenmeno, tavallaan ei lähelläkään..

Eli minun tarinani on tälläinen.

Alkusyksystä ystäväni tuli raskaaksi poikaystävälleen ja he erosivat (näin lyhyesti selitettynä..). Puhuimme ystäväni kanssa että jos hän pitää lapsen muutan hänen kanssaan asumaan ja autan häntä kasvattamaan lapsen. Ystäväni päätyi kuitenkin tekemään abortin elämätilanteensa vuoksi.

Nyt minä olen näin jälkeenpäin käsittänyt että minusta tuntuu kuin olisin menettänyt lapsen sillä olin todellakin tarkoittanut sitä mitä olin ystävälleni sanonut.

Epäilen että kenelläkään ei nyt ehkä samanlaista tilannetta ole ollut ja eihän tämä nyt täysin sama asia ole kuin keskenmeno mutta en keksi enää itse mitään keinoa jolla käsitellä asia joten kysyisin olisiko kellään neuvoa miten alkaa käsitellä asiaa? Olen jo harkinnut johonkin tukiryhmään menemistä mutta.. No enhän minä tavallaan silti sitä km ole kokenut.. Vinkkejä siis? :)