Kokemuksia kääntämisestä, sektiosta, perätilasynnytyksestä?

Minulla oli vauva perätilassa ihan loppuun asti eikä voitu istukan sijainnin takia kääntää.

Ei alkanut syntymään itsestään joten minulle tehtiin suunniteltu sektio. Minulle tehtiin puudutuksella eli olin itse hereillä ja isäkin sai olla mukana :)



Itse olen toipunut tosi hyvin. Kotia päästiin kun vauva oli 4 vrk ja aggraffit poistettiin 5 pv.n päästä puolet ja vko.n päästä synnytyksestä loput.Mitään ongelmia haavan takia ei ole ollut. Ensimmäiset 6 vko.a neuvotaan ottamaan rauhassa eikä saa nostella kuin vauvaa. Mun vauva on nyt 2 kk vanha ja elämä on jo normalisoitunut.

Minun ymmärtääkseni nukutuksessa tehdään hätäsektio johon ei isä tai muu tukihenkilö pääse mukaan

Mulla oli edellinen perätilassa. Rv36+6 yritettiin kääntää, mikä ei ollut yhtään mukava toimenpide. Teki jopa kipeää, ja tuntui muutenkin ikävältä. Sen jälkeen olin vielä jonkin aikaa käyrillä. Jos olet rhesus-negatiivinen, tuon toimenpiteen yhteydessä pitäisi saada se rokotus, joka antaa myös synnytyksen jälkeen, mikäli lapsi on positiivinen.



Itselle jäi synnytystapa päätettäväksi. Luin ja luin ja luin, mutta lääkärit on kahta koulukuntaa. Toiset pitää toista tapaa riskimpänä kuin toista ja päinvastoin. Synnytyspaikka ratkaisi mulla myös tuota paljon. TAYSissa noita yritetään alakautta, ja Vammalassa taas leikataan. Lähtiessä oli siis vielä viime hetken valinta, et kumpaan suuntaan lähtee ajelemaan. Mä olin jotenkin vakuuttunut, että vauva on solmussa napanuoran kanssa, ja kun ei napanuoran kulkua kukaan pystynyt mulle näyttämään, päädyin sektioon. No, ei se ollu solmussa.



Poika piti leikata suunnitellulla sektiolla, mutta lähtikin syntymään jo ennen. Niinpä sektio tehtiin ns. kiireellisenä, jossa ei siis ollut kiire, tuo on vain määritelmä, ettei ollut suunniteltu. Spinaalipuudutus ja isä oli mukana leikkaussalissa, itsekin siis hereillä.



Mulla leikkaushaava oli pitkään tosi kipeä. Paranee kait sitä nopeammin, mitä nopeammin pääsee sängystä ylös ja liikkumaan. Mua huimas kipulääkitys niin pahasti, että makasin pari päivää, kunnes voimakkain lääke voitiin lopettaa. Ommel tehtiin sulavalla langalla, niin tikkejä ei tarvinnut poistaa. Kolme viikkoa söin särkylääkkeitä säännöllisesti, ja kävely oli hiihtämistä.



Alatiesynnytyksessä riskinä on vauvan hapenpuute, koska pää syntyy viimeisenä ja napanuora voi jäädä puristuksiin synnytyskanavan ja pään väliin. Ponnistusvaihetta usein nopeutetaankin oksitosiinilla. Leikkauksessa taas on normaalit leikkauksen riskit. Riskisynnytyksiä molemmat.



Jos synnytys käynnistyy spontaanisti, ja tarkoitus on leikata, sairaalaan kannattaa lähteä heti. Kaverille sanottiin puhelimessa, ettei ole kiire, ja niinpä tämä vartoili muutaman tunnin miehen työvuoron päättymistä. Seurauksena oli vauvan laskeutuminen niin alas, että leikkauksessa olis pitäny vetää takaisinpäin, ja vauva lopulta syntyikin alakautta.

Mulla oli toinen lapsi myös perätilassa, varmaan suunnilleen koko raskauden ajan :) Yritettiin kääntää "perinteisesti" ja kävin akupunktiossa, joka myös yleensä auttaa kääntymään, mutta meidän tyttö ei hievahtanutkaan ;) Äitipolilla, kun käännöstä yritettiin, kyseltiin haluista synnytyksen suhteen ja me miehen kanssa kyseltiin lääkäriltä riskeistä yms. Lantiosta otettiin magneettikuvat, joista nähtiin mahtuuko tulemaan alakautta. Tilaa oli ja itsekin halusin ihan "tavallisesti" synnyttää alakautta.



Lopulta uudenvuoden päivänä alkoi iltapäivällä supistaa ja illalla koveni sit niin, että lähdettiin sairaalaan klo 20.01 kotoa autolla ja 20.35 oli tyttö maailmassa... Eli syntyi ihan alakautta, ja em. aikataulu aiheutti sen, etten ehtinyt saada mitään puudutusta tms. Että perätilasynnytys täysin luomuna. Perätilan takia salissa olis kuulunut olla normaalia enempi porukkaa, mm. takapäivystäjää kuulin kutsuttavan, mutta eipä tainnut ehtiä ko. hemmo paikalle mun synnytykseen :)



Tyytyväinen olen, että valitsin näin. Kaikki meni ihan loistavasti, tyttö oli ihan "keskikokoinen" (3100g) ja synnytys meni vauhdilla ja toimpuminen myös! Vauvalla tosin oli pylly mustelmilla syntymätavastaan johtuen, mutta muutamassa päivässä sekin parani :)

Itselläni tyttö huomattiin olevan vieläkin perätilassa n.rv 35. Neuvolasta sitten laittoivat lähetteen Jorviin äitiyspolille. Itseäni jännitti ihan kauheesti koko homma kun oli niin tietämätön. Sitten se päivä koitti. Menimme sinne polille ja siellä sitten kätilö otti ultraa vauvasta ja tarkasti vielä, että miten päin se vauva siellä oli. Sen jälkeen menin rauhalliseen huoneeseen istuskelemaan ja siellä sitten katsottiin vauvan sydänääniä n.30min ja samalla seurailtiin myös supistuksia. Sitten kun kaikki kerran oli hyvin niin seuraavaksi oli lääkärin vastaanotto. Siellä lääkäri katsoi ultralla vauvan sijainnin vielä kertaalleen. Sen jälkeen laittoi sormet alateitse kääntämään vauvaa ja sitten tosta mahan päältä voiteen avulla liu'utti vauvan oikein päin. Sitten vielä katsottiin ultralla ja varmistettiin vauvan asento. Sen jälkeen vielä n. 30min. katsottiin vauvan sydänääniä. Sen jälkeen piti mennä n.2h kävelemään ja kun tultiin takasin niin tarkistettiin, että vauva on vielä oikein päin. Siellä tyttö pötkötteli tyytyväisenä pää alaspäin odottelemassa maailmaan saapumista. :) Siitä sitten rv40+4 tyttö syntyi maailmaan ihan normaalisti.. tosin minulla synnytys kesti 36h, mutta en usko että se käännoksestä johtui :D



Onnea matkaan :)