yksinkö? ..en!
Mä varmaan kärsin jostain synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, tai en tiedä... Nyt on vaan tullu sellasia oloja, että tuntee olevansa yksin, vaikka sitä tosiaan ei oo. Mulla on ihana mies, lapseni isä. Meiän vaavi on nyt 3,5kk. Raskaus meni hyvi ja odotin paljon tätä lasta. sitä vaan nyt, ku on äiti tahtoo vaan samassa tilanteessa olevien äitien tunteita ja juttuja kuunnella. Ei se oo sama asia kun näkee jotaki kaveria, kenellä ei oo vauvaa. Ei ne kuitenkaan ymmärrä samalla tavalla, kai? Onneks me tänään saatiin tää netti toimimaan... Nyt näkee että en olekkaan AINOA ketä on näin " nuorena" saanu vauvan.
-jenni-
Kommentit (3)
Minulla on puoli vuotias tyttö, kuten olet jenni-mamma saattanutkin jo jostain lukea. Minä tunsin oloni kanssa aika yksinäiseksi vauvan synnyttyä ja lähdenkin hakemaan seuraa vauvajumpasta. No, siellä lähes kaikki on yli 30 vuotiaita, enkä siis ole hengaillut heidän kanssa noin muuten. Kaverit tosiaan on mullakin ihan eri elämäntilanteissa, mutta tähän " yksinoloon" on jo tottunut, jótenkin ne päivät vaan kuluu. Joo, ja mulla menee aamupäivästä nopeesti kolme tuntia, kun oon vaan koneella (tytön nukkuessa päikkärit). Olen niin pahasti nettiaddiktoitunut, että kaksi viikkoa ilman nettiä meinas tehä mut hulluks (kone hajos)!
Mun mielestä ois tosi kiva tavata nuorempiakin äitejä vaikka sillein esim. kerran kuussa, tai miksei useimminkin. Kuulun myös VantaanMammojen postitus listalle, mutta kun sielläkin tuntuu olevan enempi tuota vanhempaa väkeä. Kun noi Vantaan Mammatkin tapaa kerran kuussa. Tommosta vois ruveta järkkäämään, mutta ongelma on siinä että mistä sitä porukkaa sais mukaan??
Sitten sinulle, jolla oli laskettuaika maaliskuun alussa. Ei sitä synnytystä kannata pelätä. Itse pelkäsin koko aika enempi kun laskettuaika lähestyi. Mulla meni viikon yli la:n ja synnytys meni ihan mukavasti. Mentiin tosin sairaalaan niin myöhään että olin jo kokonaan auki ja päästiin suoraan synnytyssaliin. En siis saanut epiduraalia (sitä ei anneta enää noin myöhään) ja pelästyin vähän sitä, kun olin niin turvautunut siihen epiduraaliin. Ilokaasua siinä sitten vetelin (se oli kauheeta, olo tuli ihan pöhnäseks, eikä se oikeestaan mulla edes auttanut). Mutta sieltä se vauveli kuitenkin tuli. Väliliha multa leikattiin ja lisäksi tuli pieni repeämä. Olin viikon tosi kipee, mutta siitä se sitten rupesi hissuksiin helpottamaan. Mutta ei sitä synnytystä kannata pelätä! Tuuthan muuten heti kertomaan (kun ehdit), kun olet vauvelin saanut...?
Minulla alkaa taas vähän olemaan vauvakuumetta ilmassa, mutta olen päättänyt käydä koulun loppuun ennen seuraavaa, joten kuumeilen semmoset neljä vuotta =).
Mari
Tunkeilen tuolta vauvapuolelta, anteeksi. En ole mikään nuori äiti, mutta lueskelen välillä näitäkin juttuja.
Huomasin, että sinulla on lokavauva, samanikäinen kuin meidän tyttö. Tule joskus tuonne vauvapuolelle kertomaan kuulumisianne! Siellä on kaksi pinoa lokalaisille, itse kirjoittelen siihen " kakkospinoon" , mutta voit varmasti käydä vaikka molemmissa.
Ja noista tuntemuksistasi.. Minulla on kolme muksua, ja tämän kolkin kanssa on silti välillä sormi suussa. Helpottaa sitten lukea, että monella muullakin on vastaavia tilanteita ja ajatuksia. Varsinkin, kun ne omat ajatukset ovat välillä iiihan iiihmeellisiä!
Kevättä odotellessa, kaikkea hyvää sinulle ja vauvalle!
Pähkis ja Nuppunen
Itse olen samanikäinen niinkuin varmaan huomasitkin =), mutta erona on että itse saan lapseni vasta 7.3 elikkä mulla on kaikki tuo vielä edessä päin. Luulen että toi sun vaihe on ihan ohimenevää, toivon niin ainakin. Olen kuullut monilta nuorilta äideiltä että nuo alkukuukaudet ovat " raskainta" aikaa mutta sitten kun vauva kasvaa ja hänestä alkaa enemmän olemaan seuraa jne, niin elämästäkin tulee kummasti mielenkiintoisempaa =) Miten sun synnytys muuten meni? Tosiaan mulla on se vaihe kohta ja toden teolla jänskättää!