Yksin odottavia alkuvuoden masuja?
Heips!
Itselläni on LA 20.2. (rv7+4)ja näillänäkymin odotan ja synnytän lapseni ilman miestä. Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta erittäin onnellinen olen "vahingosta" (kumi petti samoin jälkiehkäisy). Tulevan lapsen isä oli muutaman viikon juttu keväällä, enkä vielä ole hänelle uskaltanut kertoa. Eka neuvola on ylihuomenna ja sitten täytyy varmasti rohkaistua... :D
Olisikos täällä palstalla muita vastaavassa tilanteessa olevia? Olisi mukava vaihtaa ajatuksia :)
Kommentit (4)
Surukseni tämä raskauteni meni kesken...
Kaikkea hyvää sinulle omasi kanssa :)!
Voi kuinka kurjaa! Pahoittelut ja jaksamista eteenpäin!
Mitä sinne kuulu,toivottavasti kaikki hyviin:)uskalsin vihdoin kans kirjoitel täs..haluaisi puhua jonkun kans kuka samas tilanteessa.olen siis 8rv luultavasti.ensiviikon maanantaina terkkarille kokeisiin ja perjantaina eka neuvola.yksin täällä odotelen.viikko sitten kun tuli ilmi et olen raskaana ja testikin sen sitten vahvisti niin elämänkumppani ilmoittikiin et pitäny jo aikaisemmin puhua asiasta mut hän on aivan hulluna ja umpirakastunu toiseen naiseen ja moro!!!!!mitäs siinä sitten voi sanoa..ei oikein voi nyrkkiä lyödä pöydään ja vaatia et nyt rakastat minua...olen jo 33 ja kyseessä ensimmäinen lapsi.eli ei tuu oikeen kysymykseenkän mikä muu vaihtoehto kun että pikuihme tulisi tähän maailmaan jos vaan kaikki menee hyviin.sorry nyt oikein avaudun tääl,enkä tie edes onko ketään toisel puolel lukemas..tunteet vaihtelevat aika huimasi..petetyksi tulemisen suru ja uuden tulokkaan ilo..aina kuvitellut kuitenkin ja haaveillut perheestä.yhdessä sunnuntaisi syömäs vaikka lettuja.on nii surullinen olo pikkuisen puolesta .toisaalt hyvä näin ,parempi et tuli heti ilmi.kyl sitä pärjätään ja paremminkin!!!!kaikil kavereil omat perheet ja säälikatseita jo satellut,niil kenelle varovasti ilmoittanu.luulin jo olevani onnekas kun ei oo ollu pahoivointia kunnes se pikkuhilja tämän viikonaikana hiipiny ,alselkä ollu kipee vähän ja tänään särkeny päätä.kai ihan norm oireita..alunperin tallinnasta olen kotoisin ja vanhemmat ja sisko siel kaukana..eli JOO odottelen todellakin yksin.joka päivä uusia tuntemuksia ja ajatuksi pyöri ja olisi iva vaihtaa jonkun kans niitä:) :)
Olen myös jäänyt masuni kanssa yksin, 11.2. on la. Minulla tilanne oli se että miehen alkoholi- ja väkivalta ongelmat alkoivat hallitsemaan elämää joten oli parempi jäädä yksin. Minulla on myös 1-vuotias poika, joten jännityksellä ja vähän pelolla odottelen tulevaa. Juttukaveri voisi olla kiva. Olen juuri saanut sovittua ajan oikeusavustajalle jotta saisin pojan huoltajuuden itselleni. Että rankkoja aikoja edessä mutta onneksi kaikki on sen arvoista!