Terveiset synnytyksen jälkeisestä korjausleikkauksesta!
Ne jotka eivät ole lukeneet " valitusvirsiäni" aikaisemmin niin tässä pähkinänkuoressa:
Poikani syntyi käsi poskella ja avautumisvaihe oli nopea, josta ponnistuvaihe oli taasen pitkä 52 min. Minulle tehtiin eppari (joka oli luokiteltu toisen asteen repeämäksi), mutta olin myös revennyt spontaanisesti sieltä sun täältä (ekan asteen repeämät).
Ensin minua operoitiin synnytyssalissa, mikä oli täyttä tuskaa ja helvettiä (puudutteet eivät auttaneet), sen jälkeen vietiin leikkaussaliin, jossa ompelua kesti parisen tuntia.
Synnytysalin ompelussa oli jäänyt onkaloita, joita korjattiin leikkaussalissa. Lähes neljän kuukauden jälkeen gynekologi totesi että edelleen on jäänyt onkaloita. Mm, emättimen reikä koostui yhdestä isommasta aukosta ja yhdessä pienestä. Gynekologille sain lähetteen vasta kun terveyskeskuksen lääkäri oli tarkistanut minut 4 kertaa ja määrännyt 3:t antibiootit...
Ensimmäiset kolme kuukautta olivat aivan tuskaa (kivut aivan käsittämättömät)... mm kunnolla en pystynyt istumaan ja neljän kuukauden jälkeen en kovalla tuolillakaan kovin pitkään. Koko ajan tuntui olevan jonkin sortin tulehdusta päällä ja kiristävä fiilis. Peppureijän vieressä oli jokin kipeä " töyssy" . Ja sitten ne kiusalliset pierut, jotka purkautuivat emättimen puolelta ulos ym....
Vajaa viisi kuukautta synnytyksestä pääsin korjausleikkaukseen, joita tehdään kuulemma 5-6 kertaa / vuodessa(!!)
Emätin aukkoni oli kursittu liian pieneksi. Olin myös revennyt synnytyksessä emättimestä suoraan paksusuoleen päin. Joten lihaa emättimen reijän ja peppureijän välissä oli 1-2cm, mutta nyt siihen rakennettiin väliä 3-4 cm. Siellä oli myös yksi paksu arpikudos, joka poistettiin. En tiedä mitä muuta alapäässäni korjattiin, mutta lääkäri sanoi, että nyt sen pitäisi olla sellainen kuin sen kuuluu olla!
Toimenpiteen piti olla päiväkirurkiginen, mutta lääkäri halusi pitää minut yön yli.
Selkeää vastausta en saanut siihen miksi synnytyksen jälkeinen ompelu epäonnistui. Ehkä työmaa oli liian hankala kun olin niin turvonnut. Mutta vaikka minulle sanottiin, ettei näitä synnytyksen jälkeisiä ompeluita koskaan tarkisteta ennenkuin lopputarkistuksessa tulehdusriskin vuoksi, niin mielestäni joku lääkäri olisi sitä voinut edes kurkistaa...
Kohta on viikko mennyt tuosta korjausleikkauksesta ja eilen kävin välitarkistuksessa. Lääkäri oli tyytyväinen ja paraneminen on lähtenyt hyvin käyntiin.
Vaikka vedänkin edelleen burana 600:sta, niin olo on 100 kertaa parempi kuin kertaakaan 4 kuukauden aikana synnytyksestä. (Ja silloin vedin vielä enemmän särkylääkkeitä - no ainakin 2 ekaa kuukautta).
Istua en saa seuraavaan kahteen viikkoon. Ja lääkäri arvioi, että kuukausi menee ennenkuin olen täysin kunnossa.
Se etten saa istua hankaloittaa elämää kun poju painaa jo 7 kiloa ja haluaisi olla sylissäkin " leikkimässä" . Ja koska imettäminen onnistuu vain makuultaan, ja valitettavasti inhoan sitä asentoa ja ei pojukaan näytä tykkäävän siitä. Joten pahasti näyttää siltä, että nyt on imetykset menossa puihin - maidon tuloon se on jo vaikuttanut.
Kysyin leikkaavalta lääkäriltä myös, että uskallanko enää synnyttää alateitse. Kysyin sitä ihan mielenkiinnosta, sillä itse päätin kyllä että seuraava tulee sektiolla - en halua enää koskaan käydä samaa lävitse.
Lääkäri vastasi, että jos paino arvio on yhtään enempää kuin poikani (3350g) niin se on sitten sektio.
Kaikenkaikkiaan tuosta korjausleikkauksesta jäi hyvä fiilis. Lääkäri oli todella asiantuntevan oloinen ja inhimillinen ja todella ihania olivat myös muut osaston hoitajat ja kätilöt!
Sen haluaisin sanoa teille kaikille, jotka olette joutuneet ommeltavaksi synnytyksen jälkeen, että jos vähänkään epäilette että kaikki ei ole kohdallaan niin vaatikaa samantien, että asiantunteva gynekologi tai lääkäri tarkistaa teidät. Ja vaatikaa, että pääsette mahdollisimman pian korjausleikkaukseen.
Synnytyksessä oleva kätilö, joka oli myös paikalla kun kävin välitarkistuksessa eilen, sanoi, että oli se hyvä, että pääsin korjausleikkaukseen kun aikaa oli kulunut " vasta" viisi kuukautta. Jos olisin odotellut vuoden tai kaksi niin tulos olis saattanut olla jotain ihan muuta...
Kommentit (7)
toimiiko tää? Kun äsken laitoin viestiä ni ei toiminu..
näkyi toimivan nyt. Siis en tosiaan ole varma mitä käytettiin, luulen että epiduraalipuudutus se oli, eikö sitä käytetä aika systemaattisesti näissä leikkauksissa? En tiedä, en ole lukenut sen kerran synnytyskertomustakaan vielä.. pitäisikin pyytää sitä nyt luettavaksi ihan mielenkiinnosta. :) En tiedä sitäkään miksi aine ei vaikuttanut kuin pintakerroksiin, puudutusta lisättiinkin kahteen kertaan ja odoteltiin vaikuttaako se, kun ei vaikuttanut niin piti jo lapsenkin takia äkkiä nukuttaa minut. Sen verran oli vauvankin elimistöön jo mennyt aineita, että pisteet lähtivät seiskasta, mutta nousivat nopeasti 8 ja 9. Onneksi vauva sai syntyä terveenä eikä minullekkaan käynyt mitenkään.
saat kaiken sympatiani. Mun kokemus esikoisen syntymästä on aika samanlainen. Alapää tuusannuuskana koko loppuelämän, korjausleikkauksesta huolimatta. Mua korjailtiin vasta vuosi synnytyksen jälkeen. ´Se tapahtui nukutuksessa ja itse toimenpide kesti 2,5 tuntia + heräämöaika ja vielä 2 sairaalavuorokautta siihen päälle. Lääkäri joka mut synnytyksen jälkeen ompeli osittain ei vieläkään ole ,yösntänyt virhettä tapahtuneen, kätilö joka myös ompeli on jo antanut kirjallisen selvityksen jossa myöstää virheen mutta ei se mua paljon lämmitä.
Sen sijaan iloa tuottaa se että kaikesta tuosta huolimatta olen nyt raskaana viikolla 29 ja meille odotetaan syntyväksi joulukuussa toinen lapsi, SEKTIOLLA. :)
Senna.
P.s Uskallan sanoa tietäväni miltä susta tuntuu ja minä ainakin olen jaksanut lukea " valituksesi" suuren myötätunnon kera.
Hui millanen juttu, rankat on sulla kokemukset takana.
Mä jännitän parhaillaan päivittäin ja varsinkin öisin miten käy tämän lapsen kohdalla jota nyt odotan, repeänkö synnytyksessä vai pääsenkö tällä kertaa normaalisti paranemaan. Olen synnyttänyt kaksi lasta alakautta ja kummallakin kerralla olen saanut toisen asteen repeämät joiden paraneminen on ollut pitkäikäistä ja kivulloista. Tämä huolimatta siitä että kummallakin kerralla on myös leikattu väliliha. Paljon ei toivoa ole, mulle sanottiin viimeksi salissa että kudos on sellasta venymätöntä sorttia joka repeää joka kerralla kun sinne menen. En silti haluaisi uskoa tuota, vaan yritän ajatella positiivisesti mikä ei kyllä tahdo onnistua. Harmi vain, että koko raskautta on varjostanut pelko repeämisestä. :( Mulle tuli myös joku onkalo tuonne ensimmäisen repeämisen jälkeen, mutta se ei luultavasti ole ollut vakavaa koska sitä ei ole tarvinnut korjailla jälkeenpäin. Eikä se kyllä mun käsittääkseni vaivaakkaan, muuten alapää on kyllä kaikkea muuta kun entisenlainen ja -tuntuinen. Monesti vessassa käydessä ja muulloinkin alapäätä " pakottaa" (vaikea kuvailla sitä tunnetta). Olen käsittänyt että tämä on sitten loppuelämän vaiva. No, vauva on kuitenkin varmasti ihana kunhan sen maailmaan saan saatettua. Tsemppiä sulle ja parane pian!! :)
Oletko miettinyt sektiota vaihtoehtona?
Kun luin joidenkin kokemuksia sektiosta, siitä että he olivat kipeitä vain pari viikkoa tuntui se aika luksusselta... Tietysti se on tylsää, ettei voi nostella mitään...
Positiivisia ajatuksia sulle toivotellen ja jaksamista raskauden kanssa!
sain ensimmäisen lapsen sillä konstilla eikä siitä jäänyt kovin hyvät muistot. Paranin kyllä huomattavasti nopeammin kuin alatiesynnytyksestä, mutta muuten itse tapahtuma jätti ikävät muistot. Tulis pitkä tarina jos koko homman alkaisin kirjottelemaan, joten en sitä tee, mutta sen verran voin kertoa että puudutusaineen vaikutus lakkasi kesken leikkauksen ja tunsin kaiken mitä avonaisessa haavassa tehtiin siihen asti kunnes minut viimein pikaisesti nukutettiin. Ja vauvan sain nähdä vasta seuraavana päivänä poulenpäivän jälkeen kun vauva syntyi edellisenä päivänä kuuden jälkeen iltasella. Tuntui aika epätodelliselta että minusta oli viimein tullut äiti, vaikka en nähnyt pientä poikaamme puoleen vuorokauteen. Että sektio on minun kohdallani viimeinen vaihtoehto.
... hyvin, ettei sektio kiehdo tuollaisen kokemuksen jälkeen.
Tiedätkö mitä puudutusta sektiossasi käytettiin ja miksi sen vaikutusaika loppui kesken?