se kuuluisa ponnistamisentarve
Molemmissa aiemmissa synnytyksissäni ovat supistukset hävinneet ponnistusvaiheessa, ja tilalle on tullut vain jatkuva kamala repeämiskipu. Varsinaista ponnistamisen tarvetta en ole tuntenut. Kivunlievityksenä on ollut ilokaasu ja akvarakkulat (lieneekö ollut mitään tehoa...).
Nyt kolmas synnytys lähestyy, ja olen miettinyt, mahtaisiko olla mitään niksejä, miten saada kohtu supistelemaan myös ponnistusvaiheessa (viimeksi koitettiin oksitosiinia, ei tehonnut) ja muutenkin tuo ponnistusvaihe inhimillisemmäsi. Tähän tietysti ovat kätilöt parhaita asiantuntijoita, ja ens viikolla pääsenkin äippäpolille, josta toivottavastim saan vastauksia. Mutta jos jollain ois kokemusta? Joku kertoi, että ponnistustarvetta odoteltiin... miksiköhän ei minulle ehdotettu moista, onko se odotustauko yleistä? Luin jo vastaukset tuolta epiduraali ja ponnistustarve -ketjusta, ja kenties rupean pohtimaan, että pyytäisin tuota epiä.
Kommentit (3)
..ja vain ekassa tunsin todellista ponnistamisen tarvetta, silloin ponnistusvaihe kesti kuitenkin 10 minuuttia. Muissa synnytyksissä olen ponnistanut vain kätilön kehotuksesta mutta ponnistusvaiheet ovat olleet ekaa nopeampia (8, 6 ja 3 min).
Jokainen synnytys on erilainen ja jokainen synnyttäjä erilainen. Tsemppiä sinulle!
Tansku & katras
Itse olen kaksi synnyttänyt ilman ponnistustarvetta, ja työntänyt kätilön " käskystä" ja lopulta sitä repeämisen tunnetta vastaan (vaikea selittää). Mutta yllättäen kolmannessa synnytyksessä tulikin yhtäkkiä aivan hillitön tarve ponnistaa! Eli älä huoli, jokaisessa synnytyksessä on oma käsikirjoituksensa.
Minulla ponnistamistarve on kasvanut niin kovaksi, että en pystynyt olemaan ponnistamatta vaikka kätilö sanoi että ei saa ponnistaa. Onneksi mitään ei sattunut, Ilman tätä tarvetta meillä olisi varmaan vauvat jääneet vatsaan. No ei tosi.