Miten pinna kestää????

Meillä myös samanikäiset pojat. No eskarilainen on vielä 5, täyttää loppuvuodesta 6. Eskarissa käyttäytyy kuulema mallikelpoisesti ja saa melkein päivittäin kehuja. Välillä niin vaikea uskoa, kun kotona tappelevat pikkuveljen kanssa päivittäin. Meillä on käytössä arestituoli. Yleensä joudun laittamaan isonveljen siihen istumaan ja miettimään, jos on lyönyt pikkuveljeä. Sitten tietysti anteeksipyyntö halaten. Sitten välillä käytössä uhkailut, että perutaan synttärit tai ei saa jotain tiettyä lelua mitä on toivunut. Mutta myös toisinpäin, jos käyttäytyy hyvin, palkitaan. Yllärin saa aina myös, kun on jotain ikävää tiedossa esim. siedätyshoidot. Eilen illalla sain molemmat pojat hienosti nukkumaan, kun lupasin heille Lego joulukalenterit. Mutta jos taas tappelut jatkuvat voin taas todeta, että niitä ei hankitakaan...Välillä tuntuu, että olen ihan surkea äiti, enkä aina jaksa kolmen villiviikarin kanssa. Onneksi välillä on parempiakin päiviä. Tiedän kuitenkin olevani maailman paras äiti omille lapsilleni. Jaksamista ja pitkää pinnaa sulle!

mirsuma:

Meidän esikoinen aloitti syksyllä eskarin ja se onkin mennyt tietääkseni ihan hyvin. Mutta annapas olla, kun tullaan kotiin! Sitten alkaa karmea kiukuttelu ja jankuttaminen mitä typerimmistä asioista. Ainakin näin aikuisen näkökulmasta. Poika saattaa aloittaa kiukuttelun mitättömästä asiasta ja jatkaa samaa rataa pitkäänkin. Kyllä kysyy hermoja eikä niitä aina ole.

YKsi ongelma on lyöminen. Miten olette kitkeneet tämän lapsiltanne? MInulta tuntuu keinot loppuvan. Vaikka kuinka hoen ja hoen, että lyödä ei saa ja kaupan päälle olen tuhat kertaa selittänytkin, miksei saa lyödä jne. Ei auta. Edelleen lyödään. Kysymyksessä on eskari-ikäinen, joka lyö 4-vuotiasta. Sitten poika saattaa väittää kirkkain silmin, ettei ole lyönyt tai kysyä, miksi pikkuvelikin löi? Miksi, miksi miksi? Ajai, että ottaa hermoon. Muissakin asioissa esikouluikäinen saattaa valehdella tai kieltää epämiellyttävät asiat, vaikka tietää ne itsekin tosiasioiksi. Onko teillä tästä kokemusta? Miten olette toimineet?

Meillä myös ekari poika, joka on ihan mahdoton. Kiukkua, raivoa jne todella paljon. Eskarissa olen jutellut pojan käytöksestä ja sieltä he ovat todenneet, että täysin normaalia eskarilaisen käytöstä. Eskari on lapsella muutos pienestä isoksi ja erilaista kuin " pelkkä" tarha. Samaan syssyyn tulee " pieni murrosikä" joka on kuulemma todella tarpeellinen käydä läpi, että lapsi olisi valmis kouluun. Näin minulle sanottiin. Eskarissa poika on todella kiltii ja hyväkäytöksinen, opet totesivat, että jos kaikki olisivat kuten meidän poika, ei heillä töitä olisikaan. Luonnollisesti lapsi pinnistelee eskarissa, että käyttäytyisi hyvin, joten kotona se puretaan äitiin. Eskari opet sanoivat, että 6-vuotiaalla tunteet menevät laidasta laitaan.



Lyömistä tm väkivaltaa meillä ei ole ollut, mutta uhmaa, kiukkua ja raivoa sitäkin enemmän. Esikoinen on vielä se rauhallien tapaus ollut aina. Koitan ymmärtää poikaa, antaa hänelle huomiota. Meillä on käytössä jäähytuoli, minne voi mennä rauhoittumaan ja päästelemään höyryjä.



VÄlillä silti tulee mieleen, että ihanko oikeasti kouluun ensi syksynä?? Onneksi on hyviä hetkiä ja poika on tosi ihana. Meillä tilannetta " helpottaa" todella uhmakas ja tempperamenttinen 2-vuotias pikkuveli, välillä käy mielessä, että ei enää yhtään lasta.



Apua, en osaa antaa, vertaistukea kyllä. Meille jaettiin eskarin alkaessa, lappu, missä kerrottiin 6-vuotiaan elämästä ja tilanteista/käytöskestä mitä voi tulla eskarilaisen kanssa vastaan. Se auttoi minua ymmärtämään poikaa



Mareila kera kahden uhmiksen

Kiitos. On aina jotenkin helpottavaa kuulla, että muillakin on vähän samantyyppisiä kokemuksia kuin itsellä. EMme siis ole ainoita, joilla eskarilainen käyttäytyy niin " normaalisti" . On ihan hyvä muistuttaa itseä, että kaikki uhmat ja kiukuttelut kuuluvat tähän ikään ihan normaalina kehitysvaiheena. Silloin omakin pinna pitenee kummasti.



Olemme tehneet hiljattain sopimuksen tietokoneella pelaamisesta, jossa lapset saivat itse valita pelipäiviksi kaksi päivää viikosta ja tunnin kerraan. Ainakin vielä huono käytös on kohentunut, kun tietää, että pelipäivä voidaan perua ruman käytöksen vuoksi. Arestiakin olen joskus kokeillut, mutta se vaatisi fyysistä pitämistä siellä. POika ei jää sinne, joten olen päätynyt tähän pelipäivän perumiseen.



Mukavia syyspäiviä sulle!