Ekaluokkalaisen tavarat hukassa ja sekaisin
Kuinka paljon teidän ekaluokkalaiset huolehtivat omista tavaroistaan ja asioistaan? Meillä on mennyt homma vähän siihen, että välillä tuntuu, että koulua käy äiti eikä tyttö. Vika on tietysti minussa ja yritänkin nyt laittaa touhuun jotain järkeä.
Olen kotona pienempien lasten kanssa. Herättelen tytön aamuisin, patistelen aamupalalle ja pukemaan jne. Tyttö itse ei kauheasti tee mitään, jos minä en sano, että syö nyt tai pue nyt. Illalla on yleensä reppu pakkaamatta, tavarat levällään ties missä, ja vaikka tytön itsensä pitäisi repusta huolehtia, niin käytännössä minä pakkaan sen melkein aina. Penaalissa ei ikinä ole yhtään kynää, joku lyijykynä löytyy repun pohjalta, kynät ovat kuulemma kaikki koulussa.
Kouluun unohdetut tavarat taas ovat oma lukunsa. Varsinaisia unohduksia opettajalle asti on tullut aika vähän (kun äiti pakannut reppua...). Mutta kouluun on jäänyt kaikenlaisia vaatteita ja tavaroista, onneksi melkein kaikki lopulta löytyneet. Kirjat ja vihotkin ovat välillä koulussa vaikka pitäisi olla kotona. Jollain konstilla tyttö sitten väsää läksyt aina jossain tunnin alussa tai välitunnilla.
Koulu menee muuten ihan hyvin, mutta jonkinlaista vastuun ottamista omista tavaroista ja asioista kaipaisin. Itse olen lapsena ollut aika samanlainen eli tavallaan kyllä ymmärrän, mutta ei meillä kyllä äitini pakannut laukkua tms. Kiinnostaisikin kuulla, että miten teillä muilla homma toimii, että saisin vähän tuntumaa, kuinka paljon ekaluokkalaiselta olisi hyvä vaatia omien asioiden hoitamista. Ei tunnu olevan unohduksista moksiskaan, eikä kuulemma haittaa vaikka koulusta myöhästyisikin...
Kommentit (3)
Ekaluokkalaiselle on suuri muutos, kun pitäisi itse osata huolehtia tavaroistaan. Kyllä se pikkuhiljaa alkaa sujua.
Meillä on sellainen käytäntö, että koulussa on yhteiset kynät eli eka-tokaluokkalaiset eivät vie omia kyniä ym. muita tarvikkeita kouluun eivätkä tuo koulun tarvikkeita kotiin. Luokassa on siis yhteiset kynät siististi purkeissa. Erittäin hyvä systeemi.
Lapsen reppu tarkistetaan heti, kun hän on tullut koulusta kotiin. Jos jotain (vaatteita, kirjoja) on jäänyt kouluun, lapsi lähtee heti hakemaan niitä. Onneksi koulu on lähellä. Ja näin tehdään joka ikinen kerta. Unohtelu on vähentynyt huomattavasti syksyn mittaan.
Illalla repun pakkaa lapsi, mutta aikuisen kanssa tarkistetaan pakkaamisen jälkeen, mitä repussa on.
Kotona omassa huoneessa on kaikille leluille ym. oma paikka. Leluja ei siis nakata mihin tahansa lootaan, vaan tietyille leluille on tietty laatikko tai rasia ja ne laitetaan aina oikeaan paikkaan. Siivoaminen ja lelujen löytyminen on paljon helpompaa.
Muistaa luistelut ja retkipäivät sekä palautettavat lomakkeet. Tekee läksyt ripeästi iltapäiväkerhossa ja tykkää vielä katsoa ne kotona läpi isän tai äidin kanssa. Itse asiassa hän muistuttaa usein meitä vanhempia päivän asioista... Josta häntä kyllä kiitän usein.
Oma huone hänellä on vastaavasti aikamoinen viidakko. Keskeneräiset piirustukset ja luonnokset ovat vallanneet osan lattiasta ja ison kirjoituspöydän. Välillä pakotettuna seuloo sieltä talteen ne, mitä haluaa säilyttää. Hän kertoi joskus ongelmaksi sen, että ei aina tiedä keskeneräisestä työstä, mitä siitä vielä voi tulla, joten ei voi laittaa kansioon liian nopeasti...
Keräilykortit ovat usein lattialla levällään ja kansio niiden vieressä tyhjänä. Seinässä on naulakko vaihtovaatteille, mutta vaatteet ovat usein mytyssä tuolilla tai tuolin alla. Miettiiköhän se niistäkin, mitä puolipitoisista vaatteista vielä voisi tulla;)
Kirjat ovat hienosti rivissä hyllyssä, Aku Ankat, Tintit ja muut sarjikset lehtikoteloissa.
Eli yhteenvetona voisin sanoa, että oman pojan aktiivisuus kouluasioissa ja muussa huolellisuudessa liittyy vahvasti persoonaan ja heijastaa myös perheen tyyliä.
Hei,
Mainitsemasi " hajamielisyys" on täysin normaalia tuossa ikäkaudessa. Oma tyttäreni oli myös melkoinen tapaus, unohti koulureppunsa ja jopa osan vaatteistaan koulutielle, mutta jo toisella luokalla keskittyminen koheni huomattavasti.
Tänä päivänä, kolmasluokkalaisena täydellisyyden tavoittelu ja äärimmäinen huolellisuus lähentelee jo neuroottisuutta :)
Älä huoli, tämä kaikki on vain väliaikaista. Vika ei todellakaan ole sinussa!