En tiedä mitä tehdä
Hei!
olen nyt raskaana luultavasti viikolla 7+3, en tieny että voin tulla raskaaksi sillä minulla on ollut paha tulehdus kohdussa nuorena keskenmenon jälkeen, kohtuun jäi jotain ja menin lääkäriin vsta kun olin jo tosi pahassa kunnossa. lääkäri oli sitä mieltä että luultavasti en tulisi saamaan lapsia.
Olen seurustellut mieheni kanssa 4 vuotta ja hän ymmärsi että lapsia ei tulisi. nyt kuitenkin kuin ihmeenä olen raskaana, tein 3 testiä kotona ja vein vielä terveyskekskuksen labraankin pissanäytteen ja se oli positiivinen. Kerroin miehelleni maanantaina ja hän ilmoitti, että ei halua lasta ja on muutenkin jättämässä mua ku on ollu toisen naisen kanssa jo puol vuotta etten tieny. Mies lähti jonnekkin tiistaina, otti laukun eikä ole soittanu tai käyny eikä vastaa puhelimeen. en tiedä mitä tekisin, en ole töissä nyt eikä varaa ole lapseen yksin.aborttia olen miettiny mutta onhan tämä kuitenki iso ihme elämässä, nyt en tiedä mitä ajatella.
Onko kellää jotain neuvoja?
Kiitos etukäteen. Maria
Kommentit (8)
Minä suosittelisin että varaat ajan neuvolasta, ihan niin kuin kaikki muutkin raskaana olevat naiset tekevät. Voit puhelimessa sanoa että olet tilanteesta aika sekaisin ja haluaisit päästä nopeasti juttelemaan. Saat neuvolasta paljon tietoa ammatti-ihmiseltä, mm. raskauden kulusta ja yksinhuoltajan oikeuksista yms. Keskustelupalstoilta löydät varmasti vertaistukea, ellet sitä saa perheeltäsi tai ystäviltäsi. Päädyitpä sitten mihin ratkaisuun hyvänsä, minusta olisi kuitenkin nyt viisasta keskittyä vain itseesi ja uuteen elämään sisälläsi, eli unohda se miehesi joka tapauksessa. Vuosien yhdessäolon jälkeen ei tietenkään noin vain unohdeta, mutta nyt sinulla on syy miettiä/tehdä jotain uutta ja hienoa elämälläsi!
Tsemppiä!
Meidän mummo sanoi aina, että lapsi tuo leivän mukanaan. Ja kyllä sitä yllättäen pärjää pienemmilläkin tuloilla.
Tuo sinun lapsi on pieni ihme, joten mieti ainoastaan sitä haluatko pitää sen. Tämä maa on täynnä yksihuoltajia, teiniäitejä ja muita ja hekin pärjäävät. Usko itseesi ja luota tulevaan. Hae tukea sukulaisiltasi ja ystävältäsi. Ja sieltä neuvolasta.
Teet niin tai näin. Täältä tulee sulle iso voimahali. Jaksamisia.
Ja kyllä raha-asiat aina järjestyy, jos päätät jatkaa raskautta! Siitä en huolta sinuna kantaisi.
Tuon luettuani menin kyllä hetkeksi aivan sanattomaksi. Tuo on itse asiassa sitä mitä itse n.2 vuotta sitten pelkäsin tapahtuvan. Mieheni vietti yön exän luona ja piti yhteyttä selkäni takana. Minulle kerrottiin puolen vuoden päästä, samaan aikaan tulin raskaaksi mitä minulle ei lääkäreiden mukaan pitänyt koskaan tapahtua terveydellisistä syistä. Aika oli rankkaa, kamalaa. Ystävät ja lähipiiri auttoivat jaksamaan ja teinkin päätöksen pitää lapsen. Kokemuksesta tiedän että rahallisesti pärjää suomessa aina. Jostain saa aina leivän pöytään, alku vaan on kaaosta kun järjestää asiat uudestaan. Oikeestaan vaikeinta tuossa varmaankin on lapsen kanssa yksin jääminen. Mutta mies on isä kuitenkin, voihan olla että ottaa kuitenkin jonkinlaisen vastuun? Selvitä ovatko esim. vanhempasi valmiit auttamaan kun yksin et aina jaksa. Jos päätät pitää lapsen niin sinulla on pitkä aika luoda turvaverkko ympärillesi. Ihmiset kyllä auttaa kunhan muistat pyytää. Tämän olen itse opetellut, aina saa apua.
Anna itsellesi aikaa tehdä päätös, älä suinpäin tee mitään. Käy vaikka neuvolassa juttelemassa. Kumpa voisin sinua jotenkin jeesata...
Mies on ainakin kantansa näyttänyt, eli turha on missäänmäärin hänen peräänsä haikailla. Vaikka lapsi onkin suuri mullistus elämässä, se tuo paljon ihanuutta mukanaan!
Kuten edelliset ovat todenneet, hyvä tukiverkko on tärkeä!
Toivon että teet itsesi kannalta sen ratkaisun, jonka kanssa pystyt elämään. Kukaan ei puolestasi voi päättää.
ei oikeen osaa sanoa mitään kun että miehet osaa olla paskoja,tunteettomia sellaisia!. yhdyn muihin ja ota ihmeessä neuvolaan yhteys ja käy juttelee.
Olen pahoillani että olet joutunut vaikeaan tilanteeseen. Monen on ulkopuolisena helppo neuvoa, että asiat järjestyvät ja vauva tuo onnea elämääsi. Näin varmasti onkin, mutta ota kuitenkin huomioon ratkaisua tehdessäsi, että arki pienen lapsen yksinhuoltajana voi olla rankkaa ja sinulla on sitten pieni elämä vastuullasi. Jos siis päädyt aborttiin, älä tunne siitä syyllisyyttä, se on parempi ratkaisu kuin jatkaa odotusta epävarmana.
Todella kurja tilanne. Kun onhan lapsi aina -ja varsinkin sun tilanteessa- todellinen ihme ja maailman hienoin lahja! Ymmärrän kuitenkin sun ahdistuksen, aikas kurjasti sun mies nyt hoitaa asian.
Sitä olen kuitenkin ihan varma, että jos lapsen päätät pitää niin varmasti aina jollain tavalla raha-asiat järjestyy. Onhan siinä mieskin kuitenkin elatusvelvollinen ja jos hän ei vastuutaan hoida, niin kunta hoitaa.
Varmasti ei helppoa ole yksinhuoltajuus mutta eiköhän sitä tukea aina jostain saa. Onkos sulla paljon sukulaisia/ystäviä lähellä?
Muuta en osaa sanoa ja varmasti näitä jo mietitkin. Isoja haleja kuitenkin lähetän sinnepäin *voimahali*
Kaikkea hyvää ja onnea elämääsi, minkä tien sitten valitsetkaan!