Lääkkeen annosta 6-vuotiaalle
Tyttömme sai flunssan jälkitautina korvatulehduksen, mutta lääkkeen (oraalisuspensio, antibiootti) antaminen on aivan hirveätä tappelua. Normaalisti kiltti ja mukava lapsi muuttuu aivan raivohulluksi kun pitäisi antaa lääkettä, eikä suostu millään avaamaan suutansa. Tyttö löi minua silmään niin kovasti äsken, että sitten itkettiin molemmat. Mitä teen? Jätänkö lääkkeen antamatta? Hän ei suostu syömään lääkettä millään houkuttimilla, nytkin hän on istunut puoli tuntia olohuoneen matolla kieltäytyen tekemästä mitään. Ja lääkettä pitäisi siis antaa aamulla ennen töihin lähtöä ja kovalla kiireellä, apua...
Kommentit (12)
Meillä ei ainakaan 6v suostu enää noita nesteitä juomaan, nehän on tosi makeita monet.
Paljon paremmin on mennyt alas tabletit. Joskus on käynnyt niin, että en ole huomannut lääkärille sanoa ja vasta apteekissa huomannut, että kyseessä on nestemäinen lääke. Olen soittanut sitten tk:hon ja saanut tabletti reseptin tilalle.
Musta on hassua että kaikille lapsille kirjoitetaan nestemäistä liki automaattisesti. Tabletit on halvempia ja kun tekniikan oppii, niin kovin helppoja ottaa.
Eli meillä oli syksyllä ihan samanlainen juttu ekaluokkalaisen tytön kanssa.Antibioottia piti ottaa 2 krt päivässä 20ml kerraallaan (eli 2 ruiskullista siis kerrallaan). Lääke oli ihan törkeän pahaa,maistoin sitä itsekin. Tapeltiin ekat päivät ihan kuten teilläkin,sitten keksin tuon palkitsemisen. Tyttö kun oli tosi heikkona niihin Winx-tarroihin,joita kerättiin sellaiseen kirjaan.Minulla sattui olemaan tarrapakkoja kotona ja lupasin yhden tarran jokaisesta onnistuneesta lääkkeenotosta ja sitten kun olisi 10 tarraa hänellä koossa saiai valita kaupasta (lue: Tiimari) jonkin pienen jutun itselleen...
Tuolla tavalla saimme lääkkeenoton sujumaan ja lisäksi tyttö halusi itse ottaa sen ruiskulla pieninä määrinä,ei niin että äiti työntää kaiken kerralla suuhun.Lääkkeen päälle sai sitten mehua tai jogurttia tai jotain makeaa.
Tiedän kyllä,että lääkkeenotto ei ole asia,josta lapsi saa päättää vaan se PITÄÄ ottaa jos on sairas.Mutta joskushan sitä voi käyttää tuollaisia kepulikonstejakin,eikös vaan??
Tsemppiä teille lääketaistelussa!!
Tyttöä on koitettu lahjoa jos jonkinlaisilla herkuilla ja tavaroilla. Eilen illalla hän halusi ottaa lääkkeen (Ditrim Duplo) itse, ja menin siksi aikaa yläkertaan. No, aika nopeasti hän sitten " otti" lääkkeen. Ihmettelin kun hengitys ei tuoksunut lääkkeelle ja roskis tuoksui erikoiselle. Mutta kehuin kuitenkin, ja annoin luvatut karkit. Tänä aamuna sitten sama juttu, paitsi että laitoin videokameran nauhoittamaan keittiöön (kiero äiti!!). No, roskiinhan se annos oli mennyt. Tyttö myönsi, kun sanoin että tonttu kertoi että lääke ei mennytkään suuhun. En suuttunut, vaan sanoin että olen pettynyt jne ja selitin myös juurta jaksain miksi se lääke pitää mennä masuun eikä varsinkaan roskikseen. Ei suostunut syömään uutta annosta, ei pienin annoksin, ei lusikalla, ei mehuun sekoitettuna.
Tabletteja olen myös miettinyt. Tosin se pitäisi jauhaa hienoksi, koska meidän suvussa on erittäin ahtaita kurkkuja enkä itsekään pysty nielaisemaan tabletteja veden kanssa, vaan esim. banaanin tai viilin seassa ja silloinkin meinaan oksentaa sen ulos. Eri asia on jos tabletit on ihan pikkuruisia.
Soitin terveyskeskuksen päivistykseen, ja he vain sanoivat että ei ole muuta vaihtoehtoa enää kuin pakottaminen. Mun ja mieheni voimat eivät kyllä siihenkään riittäneet (tyttö on yllättävän voimakas 130-senttiseksi), ja lopputuloksena lääke oli pitkin lattioita, seiniä ja meidän kaikkien vaatteita ja hiuksia. Puolet lääkkeestä on jo hävinnyt ilman että sitä on mennyt suuta pidemmälle. Multa meni hermot, ja sanoin mun miehelle että nyt lähdet viemään tyttöä terveyskeskukseen. Ei tässä sentään voi väkivaltaiseksi ryhtyä. Katsotaan mitä ne siellä tekevät. Mun oli pakko jäädä kotiin, koska en ehkä olisi pystynyt hillitsemään itseäni siellä.
Ja nyt on sitten tosi kurja olo.
sanottiin kuulemma terveyskeskuksessa, ja nauroivat päälle. Nyt ei sitten löydy konsteja. Jää lääkkeet antamatta ja olemme sitten huonoja vanhempia.
Selitin tuossa juuri piiiitkän aikaa mitä tapahtuu jos lääkettä ei ota. Ja syyllistin myös hieman :( Saimme tehtyä sitten pienen teatteriesityksen iskälle, tyttö ahmi suunsa täyteen pakasteherneitä, sitten tulimme lavalle, pidin tytön nenästä kiinni (ettei maistaisi mitään) ja laitoin lusikalla lääkkeet suuhun! Eli ihme on tapahtunut :) Pitää kuitenkin soittaa lääkärille, että saisimme vielä yhden pullollisen lääkettä. Sen verran kun on yritysten jäljiltä pitkin poikin meidän taloa... huh. Eli nyt tämä " blogi" loppuu, toivottavasti tästä on apua jollekin.
Kiitos kaikille jotka ottivat osaa keskusteluun!
kuulostaa siltä että teidän tyttönne on melko itsepäistä luonnetta. vastaisuuden varassa niin meilläkin tabletit menneet jo 5-vuotiaasta paljon paremmin kuin nestemäinen, joka oikeasti maistuu tosi pahalle (äitikin maistanut!!).
mutta pakko on sanoa, että jo on aikoihin eletty!!!
Eppa79:
Eilen illalla hän halusi ottaa lääkkeen (Ditrim Duplo) itse, ja menin siksi aikaa yläkertaan.
TÄYSIN edesvastuutonta toimintaa - jättää alle kouluikäinen YKSIN ottamaan lääkettä!!!
No, aika nopeasti hän sitten " otti" lääkkeen. Ihmettelin kun hengitys ei tuoksunut lääkkeelle ja roskis tuoksui erikoiselle. Mutta kehuin kuitenkin, ja annoin luvatut karkit.
En ymmärrä tätäkään ollenkaan.... Käsittämätön ajatus, että on hyväksyttävää, että äidin täytyy toimia jonkinlaisena salapoliisina kuusivuotiaan terveysasioissa...
Tänä aamuna sitten sama juttu, paitsi että laitoin videokameran nauhoittamaan keittiöön (kiero äiti!!).
Tällä tavallako me nykyisin lapsiamme kasvatamme...?!?!
En suuttunut, vaan sanoin että olen pettynyt jne ja selitin myös juurta jaksain miksi se lääke pitää mennä masuun eikä varsinkaan roskikseen. Ei suostunut syömään uutta annosta, ei pienin annoksin, ei lusikalla, ei mehuun sekoitettuna.
Siis IHAN OIKEASTI kuka tässä perheessä on se VASTUULLINEN VANHEMPI?!?!?! Antaa nyt kuusivuotiaan vastuulle itsensä lääkitseminen???!!! Myönnän olevani täysin ällikällä lyöty... Olen pöyristynyt... Ja sitten kummastellaan, miksi lapsemme ja nuoremme voivat huonosti...
On asioita, joista lapset EIVÄT voi päättää ja terveysseikat ovat aivan ehdottomasti yksiä niistä! Paitsi että nyt on kyse lääkkeestä, joka on annettu pöpöjen tappamiseksi (vaikkakin " vain" korvatulehdukseen) ja jonka huolettomasta antotavasta voi viime kädessä seurata esimerkiksi komplikaatioita = paljon pahempi tulehdustila, on tämä asia joka koskettaa ihan meitä jokaista omalla tavallaan. Ehdottomasti tärkeintä tässä on se, että vanhempien velvollisuus on hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla lastensa terveyttä, mutta tällaisella holtittomalla antimikrobilääkkeen käytöllä saadaan lisäksi viime kädessä aikaan vastustuskykyisiä bakteerikantoja, mikä alkaa olla ihan tosissaan iso ongelma... :-(
Voiko tosiaan olla niin, ettei kaksi aikuista ihmistä saa 130-senttiseen lapseen lääkeannosta?! Miksi ihmeessä sitten vaivaudutte terveyskeskukseen hoidattamaan lastanne - hänhän itse viime kädessä päättää, ottaako hoidon vastaan vai ei. Enpä ihmettele, että teidät naurettiin ulos - mitä tosiaan luulette äärimmilleen ylityöllistetyn hoitohenkilökunnan ajattelevan moisesta...?
Kehotan mitä pikimmin tutustumaan mm. Keijo Tahkokallion kirjoihin tulevien vastaavien pulmien ratkaisemiseksi.
että itse ihmettelin asiaa ihan yhtä paljon kun sinäkin. En vaan uskaltanut sitä " ääneen sanoa" , kun aattelin että sitten taas joku hermostuu jne. Siinä vaiheessa jos mulla ois 7-vuotiaan kanssa tullu eteen tommonen ongelma, niin olisin varmasti vienyt lapseni vähintään kasvatusneuvolaan tms.
Meilläkin aikuinen viime kädessä päättää tärkeistä asioista, kuten lääkkeen otosta, eikä kyllä lapselle ole koskaan tullut mieleenkään kieltäytyä (no ehkä joskus uhmaikäisenä on yrittänyt), koska tietää ettei äiti takuulla anna periksi. Ja tyttö on kyllä itsekin sen verran fiksu, että tietää miksi lääke on otettava. nestemäiset antibiottit tosin ovat olleet tosi pahoja ja ne on kyllä ottanut vedet silmissä, mutta sitten ollaankin yhessä ehdotettu lääkärissä että jos voisi saada tabletteja.
Todistan työssäni lasten parissa usein tilanteita, jossa lapsi määrää vanhempiaan ja esim. Päiväkodin pihalla seisoo puoli tuntia tuskastunut aikuinen, koska lapsi ei suostu lähtemään kotiin. Eli valitettavan monissa perheissä lapset määräävät tahdin monessakin asiassa.
Toivottavasti ketjun aloittajan tilanteessa ei ollut kyse tästä, van ainoastaan yksittäisestä ongelmasat liittyen tähän lääkkeen ottoon.
No jos tässä nyt on kyseessä pelkästään lääkkeen ottamisen vaikeus, niin ei siinä nyt todellakaan mitään kasvatusneuvoloita tarvita!
Myös yhdellä omista lapsistamme on ollut yhtä tuskaa lääkkeiden otto, nesteet ovat kamalan makuisia, tabletteja ei saa nieltyä jne. Ollaan aikanaan lääkeasia lapselle selvitetty ja tehty selväksi että se on asia missä ei ole vaihtoehtoja. Vieressä olemme istuneet kun lapsi puoliväkisin on lääkkeen kurkustaan alas saanut. Harjoittelimme " tabletin ottoa" pienen pienellä karkin murusella, joka nielaistiin veden kanssa ja siitä se sitten pikku hiljaa lähti luonnistumaan.
Joillakin lapsilla lääkkeen ottaminen tuntuu vain luonnostaan olevan vaikeampaa kuin toisilla ja se todellakin on vanhemmille vaikea tilanne, kun sitä ei saa menemään ei sitten millään, ja tämä ei ole vanhempien syy! Toki vanhempien tehtävä on huolehtia, että lääkkeet tulevat joka tapauksessa otettua. Alkuperäisen kirjoittajan on ihan hyvä jutella rauhassa tästä asiasta, kun tilanne on rauhoittunut, lääkkeen ottamisesta, sen tärkeydestä ja seurauksista, varmasti niin tehtykin.
meidän tyttärellä on ollut vaikeuksia lääkkeen otossa. En silti ole antanut hänen päättää ettei lääkettä oteta, vaan kuten teillä olen ollut hänen tukenaan kun hän on väkisin lääkkeen ottanut. En myöskään jättäisi alle kouluikäistä lasta ottamaan yksin lääkettään.
Enkä todellakaan tarkoittanut, että ap:n pitäisi mihinkään kasvatusneuvolaan lähteä, vaan kuten kirjoitinkin niin sukon että heidän perheessään oli kyse vain tästä lääkkeen ottoon liittyvästä asiasta.
Valitettavan paljon on kuitenkin myös perheitä, joissa lapsi ihan oikeasti määrää koko perheen tekemiiä ja tämä on milestäni erittäin huolestuttavaa.
Se lääke on varmaan vielä ihan hyvän makuista? Auttaisko lahjonta? Esim. vaikka että saat karkin kun otat tämän lääkkeen ensin? Eihän se kuuri niin pitkä ole, etteikö voisi vähän lahjoakin. Kaikki keinot käyttöön. Tietysti jos menee jo tappeluksi, niin sitten vielä hankalampi antaa... No, toivottavasti onnistuu!