Miten 9-vuotiaan pitäisi osata käyttäytyä: mistä rajat?
Hei,
Kirjoitan varsin tulistuneena miehen 9v siskontyttöön, joten suokaa anteeksi mahdilliset kärjistykset.
Kävimme tänään kylässä tytön isoveljen 14-vuotissynttäreillä. Koko aika oli tuskaa 9-vuotiaan sietämättömän käyttäytymisen takia. Äiti on yksinhuoltaja eikä puutu tytön käytökseen muuten kuin etsimällä aina syytä isostaveljestä.
Tyttö oli mustasukkainen, kun 4kk vauvamme oli yhteisen isoäidin sylissä, kiljui vauvan korvan juuressa, uhkaili vauvan laittamisella häkkiin yms. mitä pieni serkkutyttö ei onneksi ymmärtänyt.
Muutenkin joka kyläreissu menee pilalle, kun tyttö tappelee veljensä kanssa, kiljuu ja huutaa, pitää selittämätöntä siansaksa-älämölöä tai -laulua. Hakee selvästi huomiota käytöksellään.
Kotona tyttö saa olla vauva, jolta ei vaadita mitään. Sairastaa diabetesta, mutta syö makeaa melko holtittomasti, koska mitään rajoja ei kukaan yrityksestä huolimatta saa laitettua.
Tytöllä ei ole kotona juuri mitään rajoja eikä mitään velvollisuuksia. Tänään hän nimitteli isoäitiään varsin törkeästi, mutta sen paremmin äiti kuin isoäitikään ei puuttunut asiaan.
Voinko puuttua asiaan " ulkopuolisena?" Miten hyvää käytöstä itse vaaditte 9-vuotiaalta? Olisi mukava käydä tyttömme serkkujen luona useamminkin, mutta joka kyläreissu menee pilalle samoista syistä...
Kommentit (10)
niin lapselle että noin ei sa tehdä jos loukkaa omia lapsiani!! eli pidä lapsesi puolta!
Käy kyllä sääliksi niin tyttöä itseäänkin kuin myös hänen isoaveljeäänkin... Tuolla menetelmällä äiti ajaa pojan ensinnäkin hakemaan seuransa muualta - kuka nyt kotona syntipukkina viihtyisi?!
Kuten sanoit, huomiota varmaan hakee käytöksellään, mutta kyllähän se asia nyt vain on niin, että 9-vuotias nyt on yksinkertaisesti AIVAN liian vanha olemaan noin mustasukkainen ihan pienelle sylivauvalle... Aika järkyttävää, suorastaan! Olen itsekin yh ja ongelmamme on meilläkin, mutta kun omat voimat/kyvyt eivät ole enää riittäneet, olen hakenut apua. Kuulostaa siltä, että lasten äiti on mahdollisesti heittänyt hanskat tiskiin - se on pahinta, mitä lapsilleen voi tehdä. Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Tytön olo ei VOI olla ongelmatonta koulussa ja/tai kaveripiirissäkään... Voivoi.
Mutta kuten sanottu, sinun EI tarvitse hyväksyä moista käytöstä. Itse en sietäisi. Tilanne on toki hyvin vaikea - on aina " vaarallista" alkaa kasvatta toisten lapsia, mutta sinun velvollisuutesi on puolustaa ihan fyysisestikin omaa lastasi ja 4 kk vanhan vauvan korvaan huutaminen ei ole ollenkaan niin viatonta kuin miltä se voi näyttää: tiedän yhden ihmisen, joka on saanut pysyvän vamman (tinnitus) iltapäiväkerhon vetäjänä työskennellessään, kun yksi hankalikko poika huusi suoraan hänen korvaansa. Käytännössä kyseessä on pahoinpitely... :-((
Voimia teille - valitettavasti konkreettisia neuvoja minulla ei oikein ole antaa. Mutta apua kyseinen äiti varmaan tarvitsisi - lapsista tietty puhumattakaan.
Tietty äidin ja mummon (jos paljon tekemisissä) pitäisi nuo rajat laittaa. Voit näyttää esimerkkiä, kun lasta tapaat; ihan tiukasti kertomalla suoraan tytölle, kun tekee väärin. Ja jos jaksat, voit antaa myös positiivista palautetta, sitähän tyttö kaipaa.
Olen itse aika helposti lasten käytökseen puuttuva, koska minusta tehdään nimenomaan lapselle karhunpalvelus, jos annetaan kasvaa pellossa. Esim. miehen siskon lapsia komennan, kun tapaamme (ei pöytätapoja, puhuvat todella rumasti mummolle jne.) Ikääkin jo 7 ja 9 vuotta,joten kestävät ja ymmärtävät kyllä puhetta.
Eilen olin vähällä huomauttaa vieraalle lapselle junassa, mutta annoin sitten olla ;o Lapsi veti leikkivaunussa kirjat järjestelmällisesti lattialle: otti kirjan, kun ei kelvannut, pudotti lattialle! Lähellä olevan äidin ilmeestä päättelin kuitenkin, että poika käyttäytyi aivan normaalisti,j oten annoin olla. Mutta huh, kun 4-5 -vuotias ei vielä tiedä, ettei kirjoja saa heitellä!
Mulla on välillä ihan suunnattoman vaikea olla sanomatta ja komentamatta toisten lapsia esim. junassa, bussissa, ravintolassa ym... ja välillä kyllä sanonkin just esim sunnuntaina kun oltiin ravintolassa syömässä ja noin 3 ja 4 vuotiaat sisarukset juoksivat ympäri ravintolaa...oma ruokailu meni kokonaan pilalle ja vaikka monta kertaa 7-vuotiaan kanssa kovaan ääneen keskusteltiin, että hassua että joku juoksee ravintolassa niin ei mitään tapahtunut. Loppujen lopuksi toinen lapsista juoksi tarjoilijana olevaa harjoittelijaa päin niin että häneltä putosi kaksi lasia lattialle niín minä menin vanhemmille sanomaan pari valittua sanaa (harjoittelija itse ei uskaltanut ja vanhemmat ei siis edelleenkään olleet huomaavinaan). Välillä varmaan olen omien suhteen vähän liiankin nipo liittyen juuri noihin hyviin tapoihin, mutta olen kanssasi täysin samaa mieltä että vanhemmat tekevät lapselleen karhunpalveluksen kun eivät niitä opeta. Mistä muualta lapsi ne oppisi jollei kotoa. Päiväkodissa ja koulussa juuri nuo lapset saavat helposti " tuhman" maineen...ja missä on vika..ei suinkaan lapsessa vaan vanhemmissa!
Meneekohan tama nyt vahan amatooripsykologia puolelle, mutta olisikohan aidilta jaanyt " huomaamatta" tyton kasvaminen. Tuttavapiirissani on tytto (7 v), joka on kuin vauva. Han on kolmesta sisaruksesta nuorin ja olen sita mielta, etta aiti haluaa pitaa viela " vauvan" . Viela 5-vuotiaana tytto joi ennen nukkumaanmenoa maitoa tutipullosta ja 6-vuotiaana nain hanet kaupungilla rattaissa. Tytto on viela aika pienikokoinen, ja se tavallaan pahentaa tilannetta. Tyton aiti ei vaadi hanelta mitaan, koska eihan " noin pienelta voi" . Voi olla, etta kalysi haluaa lisaksi pehmentaa sokeritaudin aiheuttamaa " kurjuutta" ja antaa tyton tehda niin kuin huvittaa, koska resukalla on jo ennestaan niin vaikeaa.
Tuo nyt on vain arvelua, mutta olipa syy mika tahansa niin karhunpalveluksen aiti tekee tytolle. Tytto aistii varmasti, etta muut eivat hanesta pida, muttei valttamatta tajua syyta. Kuten itsekin sanoit, niin tytto hakee huomiota kaytoksellaan. Itse yrittaisin antaa tytiolle tuota kaivattua huomiota kaikesta pienestakin positiivisesta. Aluksi voi kieltamatta olaa vaikeaa, mutta auttaa varmaan enemman kuin se, etta huonosta kaytoksesta on jatkuvasti sanomassa. Jos han on esim teilla kylassa niin voisit pyytaa avuksi kattamaan kahvipoytaa tai nayttaa miten vauvaa hoidetaan oikeasti (tietysti olet itse vahtimassa). Lopuksi tietysti kiittelet. Tottakai kiusaaminen on saatava loppumaan, mutta paras keino minusta olisi positiivinen huomiointi.
Kiitos neuvoista ja kommenteista. Seuraavan kerran kun nähdään, koetan lähestyä positiivisella mielellä ja ottaa tosiaan vaikka avuksi vauvanhoitoon. Fiksu tyttö osaa kyllä käyttäytyä hyvinkin jos vain tahtoo, yleensä ei vain tunnu löytävän motivaatiota hyvään käytökseen.
Pelleilystä ja riehumisestakin saattaa irrota myönteistä huomiota, riippuu siitä millä mielellä äiti sattuu milloinkin olemaan. Joskus harvoin torutaan (senkin APINA, mitä sä noin taas teit) ja joskus nauretaan, ei siis ihme jos lapsiparka on päästään pyörällä.
Toisaalta, jos tämä lapsi käyttäytyy huonosti sinun lastasi kohtaan, sinulla on velvollisuus olla lapsesi puolella, etenkin kun hän on itse puolustuskyvytön. Kun vauvalle huudetaan korvaan, sanot, että korvaan ei saa huutaa, se sattuu. Jos hän käyttäytyy huonosti sinua kohtaan, voit sanoa, ettet pidä tuollaisesta käytöksestä ja se pitää lopettaa. Rajat tuovat lapselle turvallisuutta. Toivottavasti sinulta löytyy sydäntä ja syliä olla se turvallinen, rajoja asettava aikuinen. :)
Tiedän, että joillakin tuonikäsillä tulee esimurrosikä mutta se kohdistuu lähinnä vanhempiin.
Minusta tytön käytös kertoo hänen pahasta olostaan, ei " normaali" 9-vuotias noin käyttäytyisi. Saako tämä tyttö tarpeeksi huomiota? Tehdäänkö hänen kanssaan mitään, kuunnellaanko häntä? Hän tuntee varmaan olevansa aivan hukassa ja arvoton jos mitään rajoja ei ole ja hänen tavallaan täytyy itse päättää kaikesta. Onko perheessä kaikki ok? Eihän äiti esim ole masentunut?
Sisaursten huonot välit (en nyt tarkota mitään pikkuriitelyä, jota varmasti tulee kaikissa sisarussuhteissa) johtuvat suurimmaksi osaksi siitä että vanhemmat tietoisesti tai tiedostamatta vertailevat lapsiaan heidän kuullen, ja nimenomaan niin että tehdään selväksi että toinen on toista PAREMPI ja ARVOKKAAMPI.
Voisiko miehesi puhua tilanteesta siskonsa kanssa?
Itselläni on yhdeksän vuotias lapsi, joka sairastaa sellaista harvinaista sairautta ja tiedän (vaikka väärin teen) vaativani häneltä vähemmän kuin muilta lapsilta. Hän on erittäin vilkas ja höpöttää koko ajan, myös koulussa. Mitkään kiellot ei tähän älämölöön tehonneet, mutta sitten hoksasin (omasta mielestä hyvän idean) Laitoin lapseni miettimään, että mitä hän ajattelisi omasta isoveljestä, tai tietystä luokkakaverista, jos nämä käyttäytyisivät samalla tavalla. Annoin esimerkkejä ja ihme ja kumma, poikani aikansa mietittyään katsoi minua vakavana silmiin ja sanoi, että: en kyllä koskaan enään ölise ja käyttäydy kuin jokin aivoton ja kun kysyin miksi, niin hän vastasi:arvaa vaan äiti hävettäiskö mua jos xxxx ölisis ja laulesisi isoon ääneen ja kaikki vahtaisi. Oispa kyllä suuri häpeä. Johon vastasin että niinhän sinä käyttäydyt ja arvaa, kuinka montaa siun luokkakaveria tai äitiä hävettää sinun puolesta. No mölinänt loppui ihan tosissaan siihen.
Toinen asia on että jos meillä syödään liikaa makeaa esim. viikonloppuna alkaa sellainen show että korvatulppia saa tosissaan ruveta miettimään. Se on toi sokeri sellaista energiaa.
Mustasukkainen hän on, ei kylläkään koskaan hauku tai puhu rumasti, mutta härnää esim. pikkusiskoa niin kauan että pikkusiskolla menee hermot.
Ja tappelee ison veikan kanssa joka päivä, no niin mekin kotona teimme sisarusteni kanssa ja ihan mahtavat läheiset välit on tänä päivänä. Kait se on osaltaan sellaista sisarrakkautta.
Uskoisin että asiaan auttaa, kun ottaa tytön mukaan keskusteluun ja vauvan hoitoon ja kertoo kuinka reipas toinen on jos tekee jotain oikein. Ja nätisti sanoo, miksi ei saa tiettyjä asioita tehdä tai sanoa ja myöskin selittää sen niin, että lapsikin ymmärtää. Ei voi sanoa, että ei ja syyksi, että se on ruma tapa, vaan myös miksi se on ruma tapa.
Diabetesta sairastavilla on sellaista, kun sokeriarvot heittelee, että he saattavat olla jopa agressiivisia. Minusta kyseessä on äidin vika, kun ei huolehdi lapsen sairaudesta.
että mulla menis totaalisesti hermot!! Mun isäpuolen pojalla on kolme ja puolivuotias tyttö, joka on kans täysin rajoitta kasvanut ja vetäöä koko ajan jotain omaa showta, kiukuttelee ja on suoraan sanottuna ärsyttävä. heidän kotonaan en tietenkään voi asiaan puuttua, paitsi silloin jos kiusaa isoveljeään tai esim lyö minua. Mutta kun ovat kylässä minulla tai vanhemmillani niin siellä kyllä sanon, että täällä sääntönä on ettei huudeta tai esim. oteta toisen kädestä. Hänellä on siis 6-vuotias isoveli, joka on huomattavasti rauhallisempi ja ehkä jotenkin vähän ylikilttikin lapsi.
Nuo on kyllä aina tosi hankalia tilanteita. Mutta ainakin siitä voit mielestäni sanoa jos hän vahingoittaa sinun lastasi esim huutamalla tämän korvaan. voit sanoa, että et hyväksy sellaista käytöstä lastasi kohtaan.
mulla on ainakin alkanut tuleman sellainen olo, että ahdistun aina kun nään tuota " isoveljeni" perhettä, kun joka kerta tämä tyttö terrorisoi tapaamisia. Tosi tylsää on myös se että en ole kaksin vielä koskaan päässyt kummipoikani (siis tämän 6-vuotiaan) kanssa mihinkään, kun aina kun yritän ehdottaa että veisin leffaan tai jotain niin heille ei sovi. asuvat eri paikkakunnalla ja kun menen sinne kyläilemään niin sieltä ei sitten kotoa voi poistua. (asuvat maalla eikä mulla ole autoa) Ja kun tulevat melle päin niin viipyvät aina niin vähän aikaa ettei ehdi mihinkään lähteä.
No vähän kyllä nyt aiheesta jo poikkesin..mut pakko oli purnata!!