Maajussien vaimot!

Tosin en tilanteesta niin kovin paljoa kärsi ;) Mies tekee kahta työtä. Meillä onneksi on vain viljatila, joten kärsittyä tulee lähinnä keväisin ja syksyisin. Meilläkin ennestään yksi lapsi ja toinen kohta syntymässä. Puintiaika on ollut nyt hieman tuskaa kun on itse sairastellut ja mies tulee myöhään kotiin. Sellaista se meidän emäntien arki on ;) Koita jaksella



G rv 38

Minulla on lypsykarjatilallinen mies. Meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa.

Minkä ikäinen teidän lapsenne on? Meillä elettiin vaikeata aikaa silloin kun esikoinen oli n 3 ja toinen vasta syntynyt. Päivät sai olla yksikseen ja hoitaa melkein kaiken yksin. Mieheni tosin osallistuu siivoukseen ja kaupassa käyntiin aina silloin kun tilalla ei ole kiire aika esim. rehunteko, puinti tai toukotyöt.

Minä otin tuon asian silloin puheeksi ja miestänikin oli harmittanut suunnattomasti ettei ehtinyt olemaan lasten kanssa ja osallistumaan heidän elämäänsä. Sovimme, että sunnuntai on meidän päivä. (paitsi kiireaikana) Sunnuntaisin mieheni tekee vain välttämättömimmät työt eli hoitaa navetan. Lopun päivästä hän on meidän muiden kanssa.

Nyt kun lapsemme ovat jo isompia ja he pyrkivät aina isän mukaan. Ainoa ongelma on, että asumme itse tilalta noin 10 km päässä ja lapsia täytyy aina viedä ja hakea. Uskon että lapsienne kasvaessa tilanne teilläkin helpottaa ja asioista kannattaa puhua ennenkuin tekee liian hätäisiä päätöksiä.

Joo ,olen joskus ihmetellyt missä kaikki tilalliset on, kun ei täällä näy. No aina on tietty kiire mutta...



Meillä on pieni lypsykarja tila ja maat ja metsät joita nykyään yhdessä hoidamme. Meille on tulossa viides lapsi, kolmas yhteinen. Välillä risoo tosi paljon, ettei sitä vapaa-aikaa tahdo löytyä. Toisaalta työn tietty vapaus on ainakin minulle se asia, josta pidän.



Kohka, maatilan emännän rooli on raskas, mutta ei niin, että se antaisi syyn erota. Nyt on sesonki aika (tuntuu joskus, että se on sitä ympäri vuoden!!!) ja on pakko hyväksyä se, että ukkoa ei kotona näy, tai korkeintaan syö ja yöllä ehkä nukkuu vieressäsi. KAIKKI tilaan liittyvät työt menevät aina muun edelle....



Kun isommat olivat 7 ja 8 vuotta ja pienet 0 ja 1 v. eikä miestä näy kuin joskus pirtissä, niin kyllä oli samat aatokset. Nyt nuorinkin on jo 4 vuotta ja ovat päivät hoidossa, niin alkaa helpottaa.



Meen nyt, kun pitää ehtiä vaikka mitä ja aamulla ylös, mutta kirjoittele lisää. Ois kiva vaihtaa kuulumisia muiden maajussien morsianten kanssa.

Täällä yksi emäntä (karsastan kyllä tuota sanaa... en mielestäni ole emäntätyyppiä =0) ). Meillä viljatila ja mies käy normaalisti vieraalla töissä samaantapaan kun Geleellä ja viides lapsi on tulossa! Miestä ei näin syksyllä eikä keväällä juuri kotona näy joten välillä on tosi rankkaa kun on IHAN koko aika lasten kanssa, mutta onhan niitäkin joilla on tilanne huonommin ja itse olen valintani tehnyt. Meilläkään tuo isä ei ole niitä kaikkein osallistuvimpia tyyppejä lasten ja ns kotitöiden suhteen ja se välillä kiristää oikein toden teolla.

Välillä tuntuu että maatilalla on AINA jotain puuhasteltavaa johon on hyvä vedota vaikka olenkin koittanut tolkuttaa että ei ne "puuhat" tekemällä lopu. Sen ymmärrän että puida pitää kun kelit sallii mutta ne pienet näpertämiset voisi jättää vähemmälle.

Ihana olisi lukea muista maatalon äideistä ja elämästä, kun huomaa että on muitakin samassa jamassa helpottaa =0)...

Mites teillä , onko monta sukupolvea samassa talossa asumassa?

Itse en maatilan töihin "sekaannu" (vielä ainakaan..), mutta miehelläni on lypsykarjatila. Meillä on pian 2v poika, ja toinen lapsi syntyy lokakuun lopulla.



Kohkalle kovasti voimia ja jaksamisia. Eiköhän se sesonkiaika siitä pian rauhoitu, vaikka ei se siltä nyt varmasti tunnukaan. Itsekin olin tosi uuvuksissa ja lähes masennuksen partaalla esikoisen ensimmäisen vuoden ajan. Silloin mies laajensi navettaa, ja aika kului tilan töiden ohella vielä raksallakin, ja yleensä mies tuli kotiin vasta iltamyöhään. Tuohon aikaan emme vielä asuneet tilalla. Esikoinen oli ns. vaativa vauva, perustyytymätön jos näin voi sanoa. (Syinä allergiat ja vahva temperamentti.)



Nyt asumme tilalla, raksaprojekti valmis ja miestäkin näkyy nykyään paljon enemmän kun tässä pihapiirissä pyörii, käy välillä kahvilla jne. Meillä ei "onneksi" viljaa ole, lypsykarjan lisäksi vain rehunteko ja sitten tietenkin kaikki muu näpertely tilalla työllistää. Kuopuksen laskettu aika on tosiaan lokakuussa, mikä onkin aika ihanteellinen aika sinänsä, ei ole rehuntekoa tai mitään muutakaan ylimääräistä, vaan mies pystyy pitämään isyysloman toisin kuin esikoisen aikaan. Ja nyt häntä todella tarvitaan, ainakin aluksi, kun toinenkin pieni tulee taloon!



Muakin välillä harmittaa suunnattomasti kun niitä töitä on ihan joka päivä, ja lomiakin surkean vähän. Kuten joku muukin kertoi, meilläkin sunnuntait yritetään pyhittää perheen kesken ololle, mies tekee vain pakolliset lypsyt ym. navetassa. Se on kuitenkin plussaa, että välillä mies pystyy töiltään tulla päiväsaikaankin auttelemaan, esimerkiksi lähtee pojan kanssa ulos että saan vähän levähtää.



Meillä miehen vanhemmat ei asu samassa talossa, vaan rakensivat tuohon parin sadan metrin päähän oman talon. Tosin koska osallistuvat vielä navettatöihin, niin heitä kyllä näkee, välillä liikaakin... Toisaalta saavatpahan lapsenlapset läheisen suhteen isovanhempiinsa.



Kiva kuulla että on muitakin "kohtalontovereita"!

tällä hetkellä en ole raskaana. Mutta näin tämän keskustelun enkä malttanut olla kirjoittamatta. Meillä on kuusi lasta iältää 3-15vuotta. Meillä keskikokoinen lypsykarja/viljatila. Meillä mies ei osallistu pahemmin lasten hoitoon /kasvatukseen ja tuppaa oleen etenkin kasvatuksesta aina eri mieltä. Ja tupa töihin ei osallistu ollenkaan. Se on ottanu kuulemma muijan sitä varten että se hoitaa lehmät ja hoitaa tupatyöt.



Eli meillä mies hoitaa osan lehmien ruokinnasta ja konehommat (pelto puolen) ja minulla on lehmien lypsy, poi´tukset, lääkitykset ja siemennykset ja niihin liittyvät kirjatyöt. ja tietysti se laskujen maksu ja laitto kansioihin. ja tietysti ne tupa työt. Meillä on myös tällä hetkellä yksi palkattu työntekijä joka tarvittaessa lypsää minun kanssa yhdessä mutta jos on kiirusaika niin on enemmän traktoritöissä. Ja sitten on niitä muita satunnaisia apumiehiä ja remontti miehiä. Työntekijä on omissa ruuisaan mutta muut sitten saavat kahvit tai ruuat mitä nyt sitten millonkin. eli välillä laitetaan 8 ja 15 ruokaa ja kuinka monelle sitten sattuu oleen suun mukasta mutta ruokaa tarvii kuitenkin varata.



Yleensä se kiirusaika tuppaa alkaan vähän ennen toukoaikaa ja loppuu viimeisiin kyntöihin syksyllä. Ei paljon tarvi kysellä onko paljon toukoi jäljellä, heiniä jäljellä tai puitu. Parasta kun ettii vaan puhtaat vaatteet valmiiksi ja mättää ruokaa ja kahvia pöytää ja kyselemättä mitään jos toinen ei kerta puhetta alota. Ennen kun ei ollut työntekijää niin navettalla tuli keskusteltua ja välillä harrastettua työpaikka seksuuaalista :D häirintää. Tosin ikääkin on tullut 39 ja 40 ja yhdessä on oltu jo kohta 20 vuotta. Minä yleensä menen kakaroitten kanssa ja mies yksinään.



Se minua eniten risoo että kun yritän soitta miehelle jotain asiaa niin joko se ei vastaa tai sitten se on varattu ja vihdoin kun vastaa tai soittaa takasin niin ärähtää että mitäs soitit ja sitten sillä on aikaa pysäyttää puimuria ja rupatella kylän ukkojen kanssa vaikka tunnin eikä ole minnekkään kiire. Se ei ole kuulemma juoruamista vaan se on suhdetoimintaa(muijat juoruaa ja puhuu joutenpäiväsiä).



Minulla tuppaa oleen nykysin sillälailla että tehdään natettatyöt ja ladataan pyykki ja tiskikone täyteen ja sitten katotaan mitä keretään tehdä päivällä. Ja ikinä ei vielä tähän mennessä sekasotku ole itestään hävinny tai perässä tullut vaikka olen oven painannu kiinni(lukkoja ei ovissa ole vaan ovat aina auki) ja lähtenyt perhekerhoon tai perhekahvilaan. Mutta jaksaa taas paremmin kun käy ihmisten ilmoilla. Ja aina on päivä huomenna ja kakarat kasvaa. Aina joka ikävaiheessa on omat ongelmat mutta ei sitä kannata niin perusteellisesti ruveta aatteleen. Pääasia että kaikki kakarat ja elukat on ruokittu ja lääkitty. Ja joka yö nukuttu mahdollisimman paljon.

ja mies myös tilan ulkopuolella töissä ja toinen lapsi tulossa lokakuussa=)



Tällä hetkellä eniten mua ärsyttää etten pääse/pysty enempää miestä auttamaan. Tuntuu että tämä syksy muutenkin niin stressaava kun kelit on mitä on ja puinnit vain pitkittynyt(hyvin jos käy niin tänään saa kaikki puitua) . Mulle on aina ollut itestään selvyys että maatilan hommia riittää ja tehtävähän ne on. Mä en tahdo olla se joka lisää miehen taakkaa. Itse en jaksaisi käydä ulkopuolisellla töissä ja pitää tilaa, siksi yritän olla avuksi niin paljon kuin pystyn. Mä olen päässyt oikeastaan todella vähällä ja voin sanoa että alkaa tuntumaan siltä etten voi edes emännäksi itseäni kutsua=) Sen voin sanoa että alkuvuosina mun innon tappoi aka hyvin anoppi ja appi!!! Sitten kun ne joskus väistyy niin ehkä tunnen kuuluvani porukkaan paremmin enkä ole niile vain riippa ja liian huono niiden pojalle=)



Viljatilalla ei onneksi kiire aikoja siis ole kuin muutama vuodessa ja kyllä sen jaksaa vaikka ukkoa ei näy kuulu..... Meilläkin ukko on äkäinen kun sille soittaa kesken tekemisen=) kyllä se tokenee yleensä sillä kun huuta takaisin että alä äkkää ja kuuntele mun asia kun en pienistä soittele!!! ;)



UKULE: tuli ihan hiki kun luin tekstisi,olet mitä suuremmassa määrin raskaan työn raataja enkä huomannut juurikaan katkeruutta=) Toivon että miehesi osaa arvostaa tekemääsi työtä myös!

Ihana kuulla, että muillakin on samanlaisia mietelmiä. Ukule olet kyllä todella sissi, kun hoidat nuo kaikki luettelemasi asiat. Ehkä osa tästä mun tyytymättömyydestä tulee siitä, että en itse ole kasvanut maatilalla vaan tavallisessa raksariperheessä, jossa viikonloput oli yhteistä aikaa. Ei osaa ottaa tuota jatkuvaa työntekoa luonnollisena asiana..



Viipero meillä kanssa oli sama tilanne, että navettarakennusprojekti oli päällä kun esikoinen oli vauva. Siinä oli koliikki- ja allergiavauvan kanssa tekemistä, ettei löytänyt itseään suljetulta osastolta 7 kuukauden max kahden yhtäjaksoisen nukutun yötunnin jälkeen.



Anoppila on miehen navetan yhteydessä, joten anoppi ja appiukko sekoittavat pakkaa edelleen koko ajan. Miehen hermoja kiristää, kun joka asiaan tulee kommenttia "tehdään niinkuin ennenkin".. Toisaalta appi on vielä mukana tilan hommissa, joka helpottaa tietysti. Anopilla on vahvat käsitykset, kuinka mun pitää ymmärtää ja joustaa sillä niinkuin joku tuolla sanoikin TILAN TYÖT MENEVÄT KAIKEN EDELLE!! Tuota asiaa on todella vaikea allekirjoittaa.



Itse en ole tilalla töissä vaan käyn kolmivuorotyössä. Lapsi on aina hoidossa kun en ole kotona paitsi yöaikaan. Mies heittää aina paskaa niskaan, kun pitää lähteä yövuoroon ja työt pitää lopettaa jo kahdeksalta ja PITÄÄ tulla kotiin pojan kanssa. Ihan niinkuin voisin itse työvuoroni valita..

Aika harvoin sekaannun tosiaan tilan töihin. Lähinnä silloin kun mies pyytää johonkin näytelypsylle mukaan tai jos lapsen kanssa mennään navettaan lehmiä katsomaan juottelen vasikat samalla tms.



Tuosta lomailusta tuli mieleen, että miten teillä kun miehet lähtee ansaitulle lomapäiville niin osaavatko ottaa rennosti vaan pitääkö murehtia mitä kotona tapahtuu? Meillä anoppi soittelee lomalla monta kertaa päivässä ja kertoo kaikki rapsahdukset mitä on tapahtunut. Ole siinä sitten lomamielellä..



Kakkonen syntyy tammikuulla, jolloin ei pitäisi kiirusta olla. Katsotaan nyt onko mikään toisin, kun ei ole mitään akuuttia projektiakaan päällä.



Jaksamista teille kaikille. Eiköhän se talvi sieltä pian tule ja syitä olla pois kotoa on pari vähemmän :)

mä olin kanssa ennen äippälomaa ja mua korpesi silloin se kuinka vähän työnantajat joustaa!!! Sen muutaman kerran mitä pyysin tiettyjä joustoja niin oli kyllä kiven takana vaikka ihan ajoissa jo tiesi milloin oli tarvetta pelkälle päivävuorolle...... se kyllä väsyttää kun teet yövuoroa ja haet muksua päikkäristä ja yrität jaksaa sen hoitamisen iltaan asti(plus että jos viellä on raskaana ja ekat 3kk kärsit pahoinvoinnista ja lopun ajan nukut huonosti lapsen taikka oman kroppas takia) tai ilta-vuoro päivänä heräät ennen seiskaa ja sitten viellä töihin pitäis jaksaa mennä niin että olet kotona sitten myöhään!! Ja jos siippa sitten kehtaa viellä nurista että töitäkin ois viellä ollu!!



Kuitenkin olen sitä mieltä että helpolla olen päässyt, anoppi asioista vois sitten jaaritella vaikka viikon, niin on hauska tapaus!!! ;)



Lapsuuden ajan tottumuksista sen verran että meillä kyllä vanhemmat teki paljon töitä, mutsi oli viikonloput kyllä himassa mutta faija, kirvesmiehenä, oli usein lauantaitkin(joskus tietty sunnuntait) raksoilla ja jos ei ollut vieraalla raksalla niin sitten oli aina joku oma projekti...itse asiassa mä en edes muista ettei meillä ois ikinä ollut joku projekti menossa. JOs ei ollut taloa meille pykäämässä niin ainakin pihalle jotain autotallia taikka muuta kaninhäkkiä tai aitausta hepoille/kanoille/lampaille=) Ja sama meno jatkuu tänäkin päivänä.

Mun on ollut vaikeaa tottua siihen että täällä ei rakenneta mitään, hyvä kun saan miehen remppaamaan joskus jotain=) mä taas oisin aina rakentamassa ja maalaamassa ja tekemässä kaikkea ei-niin-tähdellistä-maatalon työtä=)



Mä haluasin olla vain tilalla töissä, sen toteutumiseen tarvitaan kyllä hyvä idea mitä tilalla lisää alettaisiin tehdä. Mulla on ideoita mutta ilman kohtuu isoja investointeja ne jäävät kyllä vain haaveeksi=(

Meijän elämästä voisia kirjoittaa varmaan muutaman laulun tai kirjan on se sen verran vaiherikasta joka päivä. Välillä ryysyrantalaulu ja vaahteramäen eemelin metkut kuvaa tätä meijän elämää. Välillä on hyviä päiviä ja välillä huonoja, välillä manaa kun on olut hölmö kun on tänne tullut ja ottanu tuommosen ukon. Joka on välillä kuin yksi kakaroista pitää saada omaa aikaa,mennä yksin kauppaan(kone) ja saada olla rauhassa puhelimessa ja tietokoneella ja katsoa telkkarista mitä haluaa. Mutta sitten välillä kaikki on taas ihan h yvin ja päivän päätteeksi on mukava toisen kainaloon käydä.



Mutta kun on seurannut netissä käytäviä keskusteluja parisuhteista. Niin ei se muillakaan niin umpirakastuneita ja auvoista ole vaikka ei työpaikka olekkaan antamassa siinä samassa antamassa väriä ja lisäksi vielä ne appivanhemmat. Aluksi meiklläkin oli vain kamari josta sitten se miniänvinkulna kokelas(huom olimme siis vain kihloissa, vasta kolme vuotta ollaan oltu naimisissa) valtas toisen kamarin ja jne. Ja olen toiselta puolen suomea kotosin ja aivan erilaiseta perheestä. Joten huomattavia ristiriitoja on ollut ja on vieläkin.



Nuo navetta hommat ei enään nykysin ole fyysisesti niin raskaita kuin enen vaikka eläimiä on enemmän. Painavin säännöllisesti nostettava taitaa olla se 15l ämpäri. Kun meillä on parsinavetta, lypsimet kulkevat kiskoilla ja väkirehu tulee sukkulalta. Säilörehu tulee joko mattoa pitkin pienkuormaajalla. Ja miehethän ei tee nykyisin mitään käsipelillä jos ei ole pakko. Välillä mies ilmoittaa ettei tupatyöt ole mitään TÖITÄ mutta ei suostu vaihtamaan osia, voisin ite lähteä traktori hommiin pellolle ja tulla valmiiseen ruokapöytään ja lähteä uudestaan. Jättää siivoomiset muille. Siellä traktorissa vois kuunnella ratiota ihan rauhassa ja tai olla omissa ajatuksissa ei tarvis joka hommaa keskeyttää milloin mistäkin syystä.



Meillä mies onkin sanonu että minua on onnistanu ukon otto 110% töitä ja ruokaa on ollu riittävästi. Ja seksiäkin on saanu enemmänkuin keskiverto suomalainen ja kakaroitakin on kuusi.

Olipa kiva huomata että täällä on muitakin maanviljelijöiden vaimoja! Jotenkin olen tuntenut itseni niin poikkeukseksi kun juttelen muiden äitien kanssa joiden miehet osallistuu kotitöihin ja lastenhoitoon ja meillä kaikki ne jää omalle kontolle... Meillä on siis miehen vanhemmilla isohko vilja- ja sikatila jossa mies on töissä omien töittensä lisäksi. Ja ihan kuin puuhaa ei muuten olisi tarpeeksi, meillä on vielä oman torpan rakennus käynnissä =) Voitte kuvitella että mies käy kotona tasan syömässä ja nukkumassa. Meillä on 1-v. poika ja toinen syntyy helmikuussa, vähän tietysti harmittaa kun poika niin harvoin näkee isää.



Välillä tulee tosiaan mieleen että miksi ihmeessä on mennyt naimisiin miehen kanssa jolla ei tunnu olevan aikaa perheelle, mutta toivon että tämä jossain vaiheessa helpottaa kun oma koti on valmis. Ja välillä on tietysti aikoja että mies on enemmän kotona ja silloin se aika tuntuu kaksin verroin ihanammalta!



Itse hoidan kotona poikaa ja välillä autan sikalassa ja anoppi on pojan kanssa. Välillä tuntuu että olisi kiva mennä töihin johonkin ihan muualle, ehkä sitten kun lapset on isompia! Olen aika arka käyttämään mitään koneita ja traktoreita ja tuntuu että olen miehen mielestä huono emäntä kun aina on mulle niin vaikeaa lähteä mihinkään missä pitäisi ajaa traktorilla =)



Koittakaa jaksaa näitä syksyn kiireitä =) Vaikka tuntuu kyllä ettei se talvi sen rauhallisempaa aikaa ole kun silloin pitäisi kuulemma hoitaa metsiä...

-helena

Ihanaa että täältä löytyi tällainen ketju ! Paraikaa menossa sukupolvenvaihdosprosessi, ja v. 2009 alusta ollaan viljatilan omistajia. :) Tulen kertomaan lisää myöhemmin, nyt pakko tehdä vähän töitä. :D

Sain aloittaa taas varaosien haun puimuriin naapuri kunnasta, tämä ilmiö toistuu keväin syksyisin. Tosin keväällä haen varaosat muihin koneisiin. ..... : ).



Jos joku tämän ketjun mammoista osaa vinkata palstaa maajussien vaimoille, niin olisin hyvin kiitollinen. Olisi edes joku kanava, jossa vaihtaa mielipiteitä ja purnata, kun siltä tuntuu. Siis eihän tämä elo jatkuvaa paarustamista ole, mutta kun ne juttukaverit tahtoo olla vähissä ja elo täällä tilan sisäpiirissä on joskus yksinäistä.



Tsemppiä kaikille mammoille ja hyvää

Syksyn jatkoa!!

Täälläpäin ei pahemmin ole enään samanikäisiä jolla olisi pieniä lapsia tai sitten on sen verran vieraampia ettei tuo kieskustelu suju. Ja täällä netissä voi purnata kun ei kaikki ainakaan ihan heti tunnista kun ei tarvi kirjoittaa omalla nimellä. Ja se että välillä tarvii näitä turhautumisia kirjoitella tänne, on kuitenkin vapauttava tunne kun niitä jonnekin voi kirjoittaa vaikkei olekaan ketään läheistä ystävää jonka niskaan voisi kaataa. Ja täältä nää jutut ei yleensä tule oman miehen /suvun tietoon. Vaikka ei nyt salaisuuksia kirjoittelisi.



Tuolla vapaat aiheet palstalla oli hyvä juttu "mitä töitä voi teettää 35vuotiaalla miehellä" kyllä nauratti. MItähän voisi teettää 40+ miehellä. 3 maailmansodanhan voi aloittaa kotona vaikka niistä turvakumisaappaista/kengistä millä se mies menee hakeen sitä unohtunutta kännykkää sieltä tuvan periltä ja multa/savi/hiekka ym ropisee tuvan lattialle mutta eihän ennenkään joka välilissä työkenkiä/vaatteita kesken päivää oteta pois.

Ukulen teksti oli niiiiin tuttua. Se kännykkän haku " mä vaan äkkiä otan sen tästä pöydältä" on ihan klassikko. Tietenkin ne saamarin työkengät, joilla on viimeksi kahlattu jossain rapapellossa katsastamassa viljan kypsyyttä on jalassa.. Joskus oon kotiin tullessa löytänyt miehen makaamasta meidän olohuoneen sohvalta lehmänpaskan hajuiset haalarit päällä. Sillon sille tuli kyllä kiirus kun silmänsä avasi..

Meillä kyl on samat haalarit /työvaatteet päällä koko päivän. Saattaa riisua ulkoportaille jos on suorastaan uinut lielelannassa (leklu pettänyt tai jotain muuta vastaavaa. Mutta monta kertaa makaa sohvalla kengät jalas ja jos siitä huomauttaa niin ilmoittaa hyvin kärkkäästi että se saa tehdä kotonaan mitä haluaa. On se kumma kun minä en saa tehä kotoa mitä huvittaa. Vai johtuuko se kenties siitä että tää on sen koti ja minä olen tullut muualta. Aikaisemmin se asettelu tuli muissakin yhteydessä etenkin silloin kun kakarat oli pieniä ja oli vaan se yksi kammari. Mikäs sitä oli ollessa kun ei tarvinnu maksaa vuokraa ja ruoka ja sähkö oli ilmasta. (töitä kyl tarvi tehä aamusta iltaan.)



Olin meidän ekaluokkalaisen keskustelussa ja opettaja sanoi että meidän neiti ilmoittaa suureen ääneen kun on kala ruokaa, että se ei ainakaan syö ja se haisee ja muuta vastaavaa. No selittele nyt sitten siinä että onhan sille kotona sanottu että kaikkea ruokaa tarvis maistaa vaikka ei olis lempparia, mutta mitä isälle sanotaan kun se sekotta kattilaa ja nuuhkii että mitäs paskaa tai koiran ruokaa tää on. Kaikki broileri ruuat on vanhasta kananroitosta kuulemma tehty ja niitä ei meillä laiteta ja kaikki wokki ruoat on myös isännän mielestä pannassa. No puolet syö ja loput kattelee. Kala ruokaa on kotona joskus. Yleensä silakka pihvejä tai uunissa paistettua kirjolohta.



Noille miehille tekee hyvää tuo armeija kun ei voi olla sen äitin passatavana jatkuvasti mutta vielä parempi niille olis joku talouskoulun tapanen ja vielä sisäopppilaitoksena. Että joutuisivat huolehtimaan omasta syömisestä, vaatteista ja siivouksesta. Ja muista käytännön asiaoista. No on tuossa kylällä pari taloa jossa emäntä käy muualla työssä(viljatiloja) isäntä siivoo JOKA viikko ja kantaa puolet huushollia pihalle tuulettumaan ja laitta ruokaa ja leipoo. Mutta ne on kuulemma marttoja. ja muijan tossun alla.

Joo-o eipä sitä miestä kauhiaasti näy täällä sisällä, muuta kuin syömässä :) Odotan nyt 1. lasta ja olen 3. kuulla. Tilanne on niin että harmittaa kun en ole millään jaksanut lähteä tämän syksyn hommiin mukaan. Johtunee näistä raskauden ihanuuksista..ja lisää varmaan tulee kun odotus lähenee h-hetkeä.



Meillä on pieni viljatila (ei vielä oma, mutta sukupolvenvaihdos tulossa 2010), mutta kyllä se mies niitä hommia koko vuodeksi keksii ;) (Ja kun vanha isäntä ei tee enää mitään vaan melkein nauttii vain tilille tulleet tuet..)...Aluksi tilanne tuntui hankalalta omalta kohdalta, kun ei toinen jäänytkään lauantai-aamuisin köllöttelemään sänkyyn ja jäin yksin. Kun en ole maatilalta lähtöisin niin sopeutuminen ei ollut ihan selvää. Nyt kuitenkin olen jo tottunut ja lähden itsekin mielelläni auttamaan ja olen opetellut käyttämään koneita (tietenkin harjoittelua tarvii koko ajan lisää). Tuntuu, että kun on se yhteinen tavoite ja itse haluan myös pellolle niin tuntuu, että ei se nyt niin haittaa vaikka ei muutamaan vuoteen mitään lomapäiviä ole ollut kesäisin ym.



Asia voi tietenkin muuttua toiseksi kun perheeseen syntyy lapsi, silloin en pääse mukaan töihin ja yksinäisyys voi alkaa tympiä. Ajattelen kuitenkin asiaa niin, että kun olen lapsen kanssa ja hoidan kotityöt niin rakennana koko ajan sitä meidän yhteistä tulevaisuutta samoin kun hän rakentaa sitä esim. pellolla tai metsätöissä.



Ja mitä niihin appivanhempiin tulee... minun kohdalleni on osunut ne ei niin mukavat appivanhemmat. Sieltä suunnasta ei tule koskaan mitään kiitosta vaan toisia halutaan pitää itsestäänselvyytenä, jotka tekevät työt ilmaiseksi tai melkein jo maksavat itse työn teosta. Niin ja ne miehen sisarukset...heille kyllä syynätään kaikkea, mutta meiltä viedään melkein tuhkatkin pesästä... Kaiken näköistä, en jaksa sen enempää näistä... Onneksi eivät asu tilalla!!!!



Tämmöisiä ajatuksia halusin kirjoitella... mukavaa että täältä löytyy kanssasisaria!

[iJa mitä niihin appivanhempiin tulee... minun kohdalleni on osunut ne ei niin mukavat appivanhemmat. Sieltä suunnasta ei tule koskaan mitään kiitosta vaan toisia halutaan pitää itsestäänselvyytenä, jotka tekevät työt ilmaiseksi tai melkein jo maksavat itse työn teosta. Niin ja ne miehen sisarukset...heille kyllä syynätään kaikkea, mutta meiltä viedään melkein tuhkatkin pesästä... Kaiken näköistä, en jaksa sen enempää näistä... Onneksi eivät asu tilalla!!!!

[/quote]

Ihan melkein kuin minun suustani!!!!! Mä en ole appiukolle mitään muuta kuin rahanahne akka=) Ukolla kyllä hyö maksattavat kaiken ja kaikesta on revitty kyllä sellaset rahat ja niille sisaruksille on kyllä aina annettu kaikki. Mutta mä en anna sen häiritä, jos ovat niin kieroutuneita ja ajatusmaailma on sellainen niin antaa olla, tämä tila on nyt meidän. Apu kelpaa jos apua annetaan, pakko ei ole! Älä anna appivanhempiesi pilata sun intoa hoitaa tilaa yhdessä sun miehes kanssa niinkuin meillä vähän pääs käymään.....







Tsemppiä kaikille maajussien vaimokkeille=)