Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuolema ei enää tunnu normaalilta.

Vierailija
20.05.2006 |

Viimeisen kolmen vuoden aikana tuttavapiirissäni on kuollut paljon nuoria ihmisiä, sen ikäisiä joilla olisi pitänyt vielä olla paljon elinaikaa jäljellä. Oikeastaan koko elämäni aikana vain muutama on kuollut luonnillisesti vanhuuden mukanaan tuomiin ongelmiin.



Nyt olen huomannut alkavani pelätä sitä kuka kuolee seuraavaksi. Minä? Mies? Lapsi? Oman vanhemmat? Ajattelen kuolemaa usein ja se pelottaa :(

Kommentit (5)

Vierailija
1/5 |
20.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuolemaa ei kannata pelätä,tie ikuisuuteen, ilman murheita

Vierailija
2/5 |
20.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Jokainen lähtee sitten, kun on aika lähteä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/5 |
20.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tai pelkään omaa kuolemaanikin siinä mielessä, että lapset jäisivät äidittä :(. Kuolemanpelko on oikeastaan päivittäin ajatuksissani.

Vierailija
4/5 |
20.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihmisen elämä on kaari ja nuo nuoret ovat tulleet tiensä päähän. ymmärrän kyllä että monta kuolemaa alkaa tuntua jo epäreilulta, mutta elämän pituuteen ei voi edelleenkään vaikuttaa!



monelta tuntuu unohtuvan pari elämän totuutta:tänne synnytään, täällä eletään ja lopuksi kuollaan.

Vierailija
5/5 |
20.05.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

aina, kun jonkun tuttavani iäkäs vanhempi kuolee ja he ovat suruissaan ja masentuvat, suhtaudun suruun vähättelevästi, kun kyseessä on kuitenkin luonnollinen kuolema vanhuudessa. En osaa mitenkään suhtautua niinkuin pitäisi.

Itseltäni on kuollut mies ja parhaat ystävät.