Miksi lääkärit " kiusaavat minua ? Miksi minua ei kuunnella ?
Odotan toista lasta viikoilla 34 ja risat. Esikoisen synnytys oli erittäin vaikea, päättyi hätäsektioon ja lapsen teho-osastohoitoon.
Raskauden ollessa jo alussa (viikolla 18) puhuin synnytyslääkärille peloistani ja siitä, että haluan sektion. Jouduin käymään pelkopolilla, josta olikin apua, mutta juttelin myös tämän lääkärin kanssa, joka on myös osaston johtava lääkäri. Hän myöntyi sektioon, pyynnöstäni teki siitä merkinnän papereihinkin. Koin jo tämänkin erittäin vaikeaksi, usein jouduin miettimään onko ¿vika¿ sittenkin minussa, kun en suostu alakautta edes yrittämään tms.
Minulla on ollut paljon ongelmia tässäkin raskaudessa, joudun usein käymään ultrassa sekä lääkärissä. Joka kerran minua on vastassa eri lääkäri. Kun yritän ottaa puheeksi tämän sovitun sektion, toisinaan minulla on siitä kysyttävää tai haluan muuten keskustella, ei minua oteta ns. kuuleviin korviin. Sanotaan, että katsotaan ja mietitään vielä. Ei sitä kannata vielä päättää. Ja näiden lisäksi joka kerta saan kuulla miten paljon parempi olisi synnyttää alakautta. Joka kerta ahdistun enemmän ja enemmän. Joka kerta pelkään synnytystä enemmän. Joka kerran tunnen itseni häiriköksi joka aina vaan haluaa puhu sektiostaan ja varmistua siitä. Kukaan ei kuuntele, kukaan ei vaivaudu käymään asiaa kanssani läpi.
Tänään olin jälleen lääkärissä, vastassa vanhempi mieslääkäri, synnytyslääkäri. Vauvani on perätilassa ja arvioitu yli 4.5 kiloiseksi. Tämä mies henkilö tutki papereitani (joissa siis myös tieto suunnitellusta sektiosta) ja alkoi minua silmiin katsoen selittää, miten paljon parempi on synnyttää alakautta perätilassa olevaa lasta kuin pää edellä tulevaa. Olin pöyristynyt. En kyennyt sanomaan sanaakaan.
Synnytyssairaala on pieni, minulla on siellä oma ns. pelkokätilö, jonka kanssa saan soitella aina kun siltä tuntuu. Tiedän siis, että tapauksestani tietää kaikki. (viime synnytyksessä mokattiin pahemman kerran, ja olen kuullut että se on aiheuttanut paljon keskustelua osastolla) Tiedän siis senkin, että lääkärit joita olen tässä raskaudessa tavannut, varmasti tietävät ¿tapauksestani¿ ja siitä, että sektiosta on sovittu johtavan lääkärin kanssa. Ja näkyyhän se papereissanikin.
Miksi siis joka kerran joudun puolustamaan itseäni ? Joka kerran joudun saman saarnan uhriksi ? Joka kerran joudun kertaamaan pelkoni ja kertomaan esikoisen synnytyksestä ?
Tuttava piirissä on paljon äitejä joita on leikattu samassa sairaalassa jopa ¿helpommin¿ perustein. Miksi minun sektioni tuntuu aiheuttavan kaikille kovastikin päänvaivaa ja miksi tuntuu että minua on kohta 8 kuukautta yritetty vetää höplästä, muuttaa mielipidettäni. Miksi kukaan ei kuuntele oikeasti MINUA ? Mielipiteitäni ja ajatuksiani vähätellään jatkuvasti, joka kerran sieltä lähtiessäni tunnen itseni hölmöksi ja maanvaivaksi.
Onko muita jotka kokeneet samanlaista tai jotka saaneet sektion ilman ¿tappeluja¿ ? Osaako joku sanoa miksi minua kohdellaan näin ? Onko tämä tarkoituksen mukaista ? 8 kuukautta olen pelännyt ja edelleen olen ahdistunut ja hyvinkin peloissani synnytyksestä. Sekö on tarkoitus ? Vai mihin tällä pyritään ?
Kaikki kokemukset ja mielipiteet olisivat tärkeitä !
Kiitos jo etukäteen.
Kommentit (4)
Oma tarinani lyhyesti on tällainen. Synnytin esikoiseni pari vuotta sitten altiesynnytyksellä. Synnytys oli aivan kamala, elämäni hirvein kokemus. Synnytyksen loppupuolella koko homma pysähtyi mutta lääkärin päätöksestä leikkaukseen ei lähdetty vaan ponnistusta jatkettiin ja jatkettiin. Sen tarkemmin en nyt kerro yksityiskohtia mitä kaikkea tapahtui mutta tulihan se lapsi sitten viimein sieltä maailmaan. Mutta millä hinnalla- minä sain alatiesynnytksestä hirveät traumat ja fyysiset vauriot alapäässä joiden en usko koskaan parantuvan, on yritetty kyllä hoitaa useassakin sairaalassa mutta tuloksetta. Ts alapää tuusan nuuskana. Myös henkiset vauriot ovat suuret mutta niitähän ei tavallaan voi ¿mitata¿. Kaikesta tästä johtuen päätin että jos vielä lapsia hankin niin sektio on ainut synnytysvaihtoehto, samaa mieltä olivat myös kätilö ja eräs yksityislääkäri joiden kanssa keskustelin. Alatiesynnytykseen en suostuisi enää ikinä. Nyt odotan toista lastamme ja menin heti alkuraskausdessa puhumaan synnärin ylilääkärin kanssa sektiosta. Mutta kaikeksi järkytyksekseni vastaus sektiovaateeseeni oli EI. Lääkäri sanoi että mun ekassa synnytyksessä saamani vauriot ei estä kuitenkaan synnyttämästä alateitse uudelleen (viis siitä vaikka saisin lisää vaurioita) ja siks toisekseen pelkosektioita ei hän yksinkertaisesti myönnä. Ainoastaan vakavan fyysisen syyn takia myöntää sektion ja se fyysinen syy on oltava jokin sellainen että muuten äiti kuolisi. Eiii, mä olin aivan epätoivoinen! Lääkäri oli tosi tyly ja sanoi vaan että ei tule kuuloonkaan jos ei myöhemmin ilmene sitä " hyvää syytä" . Olin todella järkyttynyt. Lääkärin käytös oli muutenkin tyrmistyttävää, hän vähätteli minua ja ennen kaikkea EI KUUNNELLUT LAINKAAN. Hyvin huomasin että hän oli kantansa jo päättänyt ennen kuin astuin huoneeseen. Tämä sama lääkäri oli hoitanut myös esikoiseni synnytyksen josta sitten tuli hoitovirhe ja kova kalapaliikki, en tiedä oliko sitten henk. koht. kaunaa mua vastaan. Noh, sitten hankin toisen lääkärin mielipiteen. Tämä toinen katsoi papereitani ja keskustelimme asiallisesti noin 5-10 minuuttia ja hän sanoi että kyllä se sektio on tässä tapauksessa täysin perusteltua. Sitten hän sanoi että tavataan uudelleen rv36 ja sovitaan päivämäärä. Kättelimme ja poistuin. Oliko se sitten siinä!? Kyllä, itkin ilosta tullessani pois tämän lääkärin vastaanotolta.
Sitten sinun tarinastasi. Ensinnäkin PYSY LUJANA. Tietysti lääkärit haluaisivat kaikkien synnyttävän alateitse mutta tuosta näkee hyvin että monilla lääkäreillä ei ole minkäänlaista kykyä TAPAUSKOHTAISEEN HARKINTAAN. Älä anna enää kenenkään lääkärin alkaa enää paasata sinulle vaan keskeytä puhe jo ennen kuin se pääsee vauhtiin, tuo selvästi ja lyhyesti esiin kantasi, muista perustella. Ole tiukka ja tee selväksi että olet harkinnut asiaa ja keskustellut siitä ja nyt et enään keskustele vaan päätös on tehty. Piste. On olemassa myös ihania fiksuja lääkäreitä jotka osaavat käyttää tätä tapauskohtaista harkintaa ja varmaan ymmärtävät sinua mutta kaikki eivät valitettavasti ole sellaisia. Jokainen lääkäri haluaisi että miettisit vielä asiaa ja muuttaisit siis mielesi mutta seuraavan kerran kun sulle sanotan että ¿katsellaan ja mietitään vielä..¿ niin sano jyrkästi että ei katsella vaan asia on nyt päätetty ja se on näin. Kyse on sinusta ja sinun synnytyksestäsi. Älä suostu kuuntelemaan saarnoja enää. Näin minä tein. Se on järjetöntä että täällä joutuu kynsin ja hampain taistelemaan asioista mutta lääkäreitä pidetään osittain vielä tosi jumalina, sitä he eivät ole ja mitä tulee tuohon arvostamiseen niin mielestäni jokaisen lääkärin on ansaittava oma arvostuksensa. Pakottaminen, vähättely ja potilaan tahdon huomiotta jättäminen eivät ole hyvän lääkärin ominaisuuksia. Älä tunne itseäsi hölmöksi äläkä pyytele anteeksi että olet ¿maanvaiva¿, kyse on sinusta ja sinun lapsestasi! Ei sua sais kohdella noin. Ota yhteyttä nyt heti siihen lääkäriin joka sektion myönsi ja sano että olet kohdannut niin kovaa vastustusta ettö sinun on saatava nyt selvitetyksi asia heti että se sektio varmasti toteutuu. Kerro kuinka poissa tolaltasi olet. Jos tuntuu ettet saa sanaa suustasi sitten kasvotusten lääkärin kanssa niin kirjoita itsellesi muistilappu, ihan oikeesti, jonka perusteella sitten pysyt ajatuksessa kiinni kun alat puhua.
Mua kyllä pelottaa että joudun samaan tilanteeseen jossa olet nyt eli vaikka sektio on jo luvattu niin pelkään että joudun siitä vielä riitelemään. Aion pysyä tosi tiukkana omassa kannassani. Voihan se olla että en samaan tilanteeseen joudu mutta varaudun siihen kyllä. Joudun omassa ammatissani olemaan aika paljon esillä ja kaikki hyvät käytöstavat ovat minulle arkipäivää. Kuitenkin jos vielä joudun sektiosta riitelemään niin kaikki ikinä oppimani käytöstavat lentävät siksi hetkeksi romukoppaan. Voin taata olevani kenties hankalin asiakas ikinä sille joka vielä sektiotani vastustaa. Minä vaikka riehun, huudan, uhkailen, hajotan tavaroita uhkaan tappaa itseni tai ihan mitä vaan mutta kannassani pysyn ja sen on toteuduttava.
Tosi paljon voimia sulle nyt, JAKSA pitää puolesi loppuun asti ja pysy tiukasti kannassasi. Pystyn kuvittelemaan miltä susta tuntuu mutta et ole ainoa tuossa tilanteessa ollut joten VOIMIA. Tule kertomaan sitten kuinka tilanne edistyy. Mutta nyt tartu puhelimeen ja soita sinne sairaalaan. Mikä muuten on synnärisi? Mulla on KOKs Kotkassa, sieltä siis nämä mun kokemukset.
Senna
Vielä kerran: paljon voimia sulle
tulipas järkyttävän pitkä selostus tosta mun edellisestä viestistä, hih
Senna
ole tiukkana vaan ja vetoa heita katsomaan sielta papereista, etta heidan esimiehensa (se ylilaakari) on jo taman asian sinun kanssasi sopinut ja sektioista on sovittu kirjallisesti. nyt haluat vain paivan!!!
eihan ne alemman tason laakarit voi kumota oman esimiehensa paatosta, ellei sitten ole jotain laaketieteellisia syita jolla voi " todistaa" etta sektio on sinulle tai vauvalle vaarallisempi vaihtoetho joka tassa tapauksessa ei nayta olevan?!?¬
saanut tuollaisen vastaan oton.
Omasta kokemuksestani lääkäreiden kanssa (ei tosin sektioon liittyvää) voin sanoa että he eivät sinua tahallaan kiusaa. Lääkäreillä on yleensä tapana johdatella epävarmaa asiakasta. Tämä johtuu siitä että heillä on kokemuksia samanlaisista tapauksista ja heillä on vahva ammatillinen näkemys asiasta. He ovat ammatissaan joutuneet tekemään monia jopa satoja päätöksiä hoitotoimenpiteiden suhteen.
Tämä EI kuitenkaan tarkoita että sinun tulisi suostua alatiesynnytykseen. Sinulla on lääketieteellinen peruste vaatia sektiota joka sinulle on myös luvattu. Saattaa olla vaikeaa mutta sinun tulee ottaa ohjat omiin käsiisi tässä tapauksessa. Ensi kerralla vaadit että alatte suunnitella sovittua sektio aikaa. Jos lääkäri vielä mainitsee alatie vaihtoehdosta sanot selkeästi miettineesi itse sekä keskustelleesi ammatti-ihmisen kanssa asiasta. Sinun tulee selkeästi olla omalla kannallasi synnytyksen suhteen. Kerrot selkeästi että olet itse päätynyt sektioon ja tätä on sinulle myös kyseinen lääkäri suositellut ainoana hänen mielestä järkevänä vaitoehtona.
Tuo esille että olet todella miettinyt asiaa ja keskustellut siitä. Tämä osoittaa että olet tosissasi ja sinua ei kannata johdatella enään.
Näillä eväillä minä olen lääkärimaailmassa pärjännyt. Kunnioitan ja arvostan heidän ammattitaitoaan ja sitä kautta olen myös oppinut vaatimaan oikeanlaista hoitoa itselleni.
Toivon koko sydämestäni että saat asian järjestykseen :)
T: Ull-Maij & pikku-Pupu rv 33+3