yksin koulun pihalla
Ekaluokkalaisella pojallani on ollut nyt haluttomuutta lähteä kouluun ja iltapäiväkerhoon hyvin alkaneen alun jälkeen. Tänään kävin kurkkimassa koulun pihalla miten siellä menee, niin huomasin poikani seisoskelevan siellä yksinään.
Olen ollut open kanssa asiasta puheissa. Eli hän on luvannut seurata tilannetta ja laittaa lapsia ryhmätöihin jotka sitten voisivat tuoda apua tilanteeseen. Voiko lapsen asema ryhmässä enää muuttua, jos on saanut jo leiman että on jotenkin ulkopuolinen ? Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on ?
Olen asian vuoksi tosi maassa, enkä pysty olemaan onnellinen jos lapseni ei voi hyvin. Onko vain kovetettava itsensä ja hyväksyttävä tilanne, lapsen rooli on ryhmässä mikä se on, eikä sille voi mitään ?
Kommentit (3)
ovat herkkiä asioita. Eivät stabiileja, mutta voivat olla vaikeitakin. Omaan rooliinsa ryhmässä voi vaikuttaa.
Itse aikoinaan auttelin lastani uuteen pk-ryhmään mukaan kutsumalla koko ryhmän samaa sukupuolta olevat lapset synttäreille. Saman tein toistamiseen ja nyt suunnittelemme lapseni kanssa samalle porukalle leffailtaa poppareineen ja nakkeineen.
He kaikki ovat menossa samaan kouluun ensi vuonna ja haluaisin, ettei oma lapseni seisoisi koulun pihalla yksin. Eli teen "myyräntyötä".
Samalla yritän istuttaa ideaa, että meille voi tulla kotiin. Mieluusti kuuntelen koululaisten mekkalointia ja leffailtoja, kun ei tarvitse sydän syrjällään kurkistella verhojen raoista miettien, missähän lapseni viipottaa.
Meillä lähes alusta asti ollut samankaltainen tilanne. Poikani on sosiaalinen, rohkea ja ulospäinsuuntautunut, mutta välillä koulun jälkeen vaikutti vaisulta ja masentuneelta. Kyselin kavereista ja hän sanoi, että ei ole ketään kaveria ja leikkii välitunnilla yksin. Ihmettelin tuota..
Nyt kuitenkin olen huomannut pojan puheissa vilahtelevan aina parin muun poikien nimet ja puhuu heistä innostuneesti. Sitten kun kysyin viime viikolla taas siitä, leikkiikö hän näiden kahden pojan kanssa välitunnilla ni taas tuli suora ei.
Kysyin, mikset leiki kavereittesi kanssa välkällä ja vaikka ihan pyydä päästä mukaan leikkimään, ni poikani vastasi yksikantaan, että haluaa leikkiä yksin.
Kuitenkin selvästi jossakin vaiheessa jutuselee poikakaksikon kanssa, kun heidän ajatusmaailmansa ja kiinnostuksen kohteensa on niin samat. Luulen, että tilanne vähän muuttuu koko ajan.. leikit ja tilanteet vaihtuu varmaan yllättäenkin.
Oletko keskustellu poikasi kanssa asiasta? Miten hän tilanteeseen suhtautuu?
Meillä yksi lapsista haluaa ihan omasta aloitteestaan olla välillä yksin. Koulutunnit ovat raskaita ja hän haluaa "nollata" ajatuksiaan ihan itsekseen. Sitten, kun on halukas, niin menee muiden kanssa leikkimään.
Lasten mielialat muuttuvat nopeasti ja tämän päivän tilanne voi olla ensi viikolla jo ihan toisenlainen. Mielestäni vielä ala-asteella ei lapset leimaa toisiaan, ainakaan pitkäksi aikaa.
Opettajan malli on mielestäni ihan hyvä. Voisiko poikanne pyytää jotakin kaveria esimerkiksi illalla teille kotiin kyläilemään ja leikkimään.? Onko sinulla suhteita toisten poikien vanhempiin, niin että voisi pyytää vaikka koko perheen iltakahville? Osallistuuko pojan luokkakaverit harrastuksiin, joihin poikanne voisi mennä mukaan?
Ekaluokkalaiselle ystävyyden oljenkorsi voi syntyä tosi pienestä. Mikäli pojalla ei vielä ole valmiuksia solmia uusia ihmissuhteita, niin te vanhemmat varmasti voitte olla siinä jollakin tapaa avuksi. Eli vaikkapa lettukestit tai dinobileet, joihin kaverit kutsutaan mukaan!