Miksi lääkärit " kiusaavat" minua ?
Odotan toista lasta viikoilla 34 ja risat. Esikoisen synnytys oli erittäin vaikea, päättyi hätäsektioon ja lapsen teho-osastohoitoon.
Raskauden ollessa jo alussa (viikolla 18) puhuin synnytyslääkärille peloistani ja siitä, että haluan sektion. Jouduin käymään pelkopolilla, josta olikin apua, mutta juttelin myös tämän lääkärin kanssa, joka on myös osaston johtava lääkäri. Hän myöntyi sektioon, pyynnöstäni teki siitä merkinnän papereihinkin. Koin jo tämänkin erittäin vaikeaksi, usein jouduin miettimään onko ¿vika¿ sittenkin minussa, kun en suostu alakautta edes yrittämään tms.
Minulla on ollut paljon ongelmia tässäkin raskaudessa, joudun usein käymään ultrassa sekä lääkärissä. Joka kerran minua on vastassa eri lääkäri. Kun yritän ottaa puheeksi tämän sovitun sektion, toisinaan minulla on siitä kysyttävää tai haluan muuten keskustella, ei minua oteta ns. kuuleviin korviin. Sanotaan, että katsotaan ja mietitään vielä. Ei sitä kannata vielä päättää. Ja näiden lisäksi joka kerta saan kuulla miten paljon parempi olisi synnyttää alakautta. Joka kerta ahdistun enemmän ja enemmän. Joka kerta pelkään synnytystä enemmän. Joka kerran tunnen itseni häiriköksi joka aina vaan haluaa puhu sektiostaan ja varmistua siitä. Kukaan ei kuuntele, kukaan ei vaivaudu käymään asiaa kanssani läpi.
Tänään olin jälleen lääkärissä, vastassa vanhempi mieslääkäri, synnytyslääkäri. Vauvani on perätilassa ja arvioitu yli 4.5 kiloiseksi. Tämä mies henkilö tutki papereitani (joissa siis myös tieto suunnitellusta sektiosta) ja alkoi minua silmiin katsoen selittää, miten paljon parempi on synnyttää alakautta perätilassa olevaa lasta kuin pää edellä tulevaa. Olin pöyristynyt. En kyennyt sanomaan sanaakaan.
Synnytyssairaala on pieni, minulla on siellä oma ns. pelkokätilö, jonka kanssa saan soitella aina kun siltä tuntuu. Tiedän siis, että tapauksestani tietää kaikki. (viime synnytyksessä mokattiin pahemman kerran, ja olen kuullut että se on aiheuttanut paljon keskustelua osastolla) Tiedän siis senkin, että lääkärit joita olen tässä raskaudessa tavannut, varmasti tietävät ¿tapauksestani¿ ja siitä, että sektiosta on sovittu johtavan lääkärin kanssa. Ja näkyyhän se papereissanikin.
Miksi siis joka kerran joudun puolustamaan itseäni ? Joka kerran joudun saman saarnan uhriksi ? Joka kerran joudun kertaamaan pelkoni ja kertomaan esikoisen synnytyksestä ?
Tuttava piirissä on paljon äitejä joita on leikattu samassa sairaalassa jopa ¿helpommin¿ perustein. Miksi minun sektioni tuntuu aiheuttavan kaikille kovastikin päänvaivaa ja miksi tuntuu että minua on kohta 8 kuukautta yritetty vetää höplästä, muuttaa mielipidettäni. Miksi kukaan ei kuuntele oikeasti MINUA ? Mielipiteitäni ja ajatuksiani vähätellään jatkuvasti, joka kerran sieltä lähtiessäni tunnen itseni hölmöksi ja maanvaivaksi.
Onko muita jotka kokeneet samanlaista tai jotka saaneet sektion ilman ¿tappeluja¿ ? Osaako joku sanoa miksi minua kohdellaan näin ? Onko tämä tarkoituksen mukaista ? 8 kuukautta olen pelännyt ja edelleen olen ahdistunut ja hyvinkin peloissani synnytyksestä. Sekö on tarkoitus ? Vai mihin tällä pyritään ?
Kaikki kokemukset ja mielipiteet olisivat nyt tärkeitä !
Kiitos jo etukäteen.
Kommentit (16)
On se ihme, ettei tavallista ihmistä ja äitiä voida uskoa vaan aina pitää saada sulka lääkärin hattuun " sainpahan tuonkin taipumaan" mentaliteetilla.
Itseasiassa amt, sinun kirjoituksesi oli niin hyvä, että miksi et printtaisi sitä ja seuraavan kerran, kun alat saada samaa synnytyssaarnaa anna tuo kirjoituksesi lääkärille ja pyydä jatkamaan keskustelua sitten kun lääkäri on sen lukenut. Minusta et paremmin voisi perustella pelkoasi, väsymystäsi käännytykseen jne. *Voimahalit*
hyvä pointti. juuri noin voisit amt tehdä.
Senna
Todella sääli että joudut kokemaan tuollaista! Kyllähän tuon pitäisi olla kerrasta selvää että saat sektion! Käsittämätöntä sekin ettet ole saanut omaa lääkäriä jonka luona käydä, kun kuitenkin joudut usein raskautesi kanssa lääkäriin!
Yritin kauheasti keksiä miksi kaikki yrittävät ehdottaa sinulle alatiesynnytystä vaikka tapauksesi kuulostaa ihan selkeältä " sektiotapaukselta" ilman esikoisen vaikeaa synnytystä ja pelkojasikin. Itsellä tuli mieleen vain, että lääkärit haluaisivat " paikkailla" edellisen synnytyksesi epäonnistumista. Jos kerran kaikki tietävät tilanteesi ja muistavat että viimeksi homma meni pieleen. Ehkä he (kenties tiedostamattaan) toivoisivat sinulle nyt normaalia synnytystä vaikkei se ole edes mahdollista noin isolla perätilavauvalla?
Toinen juttu voi olla se, ettei sektio ihan oikeasti ole fyysisesti hyvä vaihtoehto (paitsi todellisissa hätätilanteissa). Voi olla että kun sinulle on kertaalleen tehty hätäsektio, ei uusi sektio olekaan yhtä turvallinen ratkaisu. Sinun tapauksessasi sektio kuitenkin varmasti on täysin perusteltu valinta, ja sinulla on siihen oikeus - sitä vartenhan lääketiede on olemassa ettei potilas joudu kärsimään!
En nyt yhtään sano että sinun pitäisi synnyttää alateitse (en varmasti itsekään alkaisi moiseen noin suurella perätilavauvalla vaikka esikoiseni synnytys meni todella hienosti!), mutta kerronpa silti vielä tällaisen kokemuksen. Serkkuni pelkäsi synnytystä todella hysteerisesti, ja olisi myöskin halunnut sektion. Pelkopolilla hän kuitenkin tuli kätilön kanssa sellaiseen kompromissiin, että hän synnyttäisi alateitse jos ei joutuisi kärsimään mitään kipuja. Kun supistukset sitten alkoivat, hänet kiidätettiin sairaalaan ja pumpattiin niin täyteen lääkkeitä (älä kysy mitä ;), että hän nukkui koko avautumisvaiheen. Hänet herätettiin vain ponnistamaan, ja jälkeenpäin hän oli hyvin tyytyväinen kivuttomaan alatiesynnytykseensä. En kyllä tiedä miten hän onnistui itselleen tällaisen neuvotteleman, mutta näinkin voi siis käydä...
Kaikkea hyvää sinulle loppuraskauteesi, ja pysy vaan kovana omassa kannassasi! Toivon sydämestäni että lapsesi syntymästä tulee sinulle onnellinen muisto!
Suhni
kuten joku jo tässä ketjussakin. Printtaa tuo tekstisi ja anna joko " pelkokätilölle" tai suoraan lääkärille. Itsellänikin on kokemusta siitä, ettei asia mene perille, jos vastassa on monta eri lääkäriä jokainen omine mielipiteineen.
Tsemppiä!
Oletko aivan varma, että " 34 ja risat" viikkoinen vauvasi on 4,5 kg?? Jos näin oikeasti on kyllä asiaan jo olisi puututtu. Ja noilla viikoillahan voidaan vielä ulkokäännöstäkin yrittää...
Varmasti huonon kokemuksen jälkeen synnytys pelottaa, mutta leikkaus on aina leikkaus ja varmasti ne lääkärit on sinulle prosentteja jo kertoneetkin, siis komplikaatioihin liittyen.
Toivottavasti kaikki menee hyvin!!
Eihän vauva missään nimessä TÄLLÄ hetkellä ole tuon kokoinen !!! Herranjumala ! Vaan hänen on arvioitu tällä " menolla" painavan syntyessään tuon verran. Kukaan ei pienellä sanallakaan ole puhunut edes kääntämisestä mitään - jota sitäkin ihmettelen. Tosin en siihen edes suostuisi.
Tiedän että leikkaus on aina leikkaus, mutta myös alatiesynnytyksessä on omat riskinsä, niin kuin olen esikoisen kanssa jo saanut kokea. En halua enää koskaan elää sitä uudelleen. Oli riskiprosentit mitä tahansa.
elo2004:
Oletko aivan varma, että " 34 ja risat" viikkoinen vauvasi on 4,5 kg?? Jos näin oikeasti on kyllä asiaan jo olisi puututtu. Ja noilla viikoillahan voidaan vielä ulkokäännöstäkin yrittää...
Varmasti huonon kokemuksen jälkeen synnytys pelottaa, mutta leikkaus on aina leikkaus ja varmasti ne lääkärit on sinulle prosentteja jo kertoneetkin, siis komplikaatioihin liittyen.Toivottavasti kaikki menee hyvin!!
Itse olen myös pelkopotilas ja olen huomannut että pelkopotilaita suorastaan halveksutaan ja vihataan.
On todella vaikeaa olla kauhusta sekaisin ja sitten pitää vaatia asiallista hoitoa itselle.
Jos on hammaslääkäripelko niin sitä pyritään helpottamaan kaikin tavoin. Miksi kaikki pelot eivät ole yhtä tärkeitä?
Sinuna menisin yksityiselle jossa rahalla saa sen sektion! Tsemppiä, ymmärrän mitä käyt läpi.
... ettei sinua ole kuunneltu. tai luulen että on kuunneltu, mutta ei ole tutustuttu tietoihin etukäteen. ei ole kivaa selittää kaikkea yhä uudelleen ja uudelleen. olen samaa mieltä kuin moni muukin siinä, että ota tämä kirjoituksesi mukaan ja näytä vaikka joka kerta kun kohtaat uuden lääkärin tästä lähtien. ei ole oikein että odotusaikaasi varjostaa huoli ja pelko ja syyllisyydentunne. on aivan ymmärrettävää että huonon kokemuksen jälkeen haluaa tietää ettei sama toistu.
itse opiskelen lääketiedettä ja haluan tulevaisuudessa osata viedä huolta pois, en lisätä sitä. voihan se olla vaikeaa, mutta en usko että ainakaan lakkaan välittämästä. alakauttasynnytystä pidetään turvallisimpana, mutta joskus se ei enää ole sitä. jos äiti pelkää kovasti eikä pysty rentoutumaan tms... se ei enää ole se paras vaihtoehto välttämättä. näin minä ajattelen. älä tunne syyllisyyttä!!! sinulla on oikeus valita! lääkäri saa suositella ja esittää mielipiteensä, mutta sinulla on oikeus valita. itse olet itsesi asiantuntija. kuuntele muita, mutta viime kädessä luota omaan arvioosi.
kannattaa vaatia ja tehdä diagnoosit ja hoitolinjaukset ihan itse ennakkoon, sillä mistä ne auktoriteettivammaiset lääkärit, jotka ovat käyneet lääkistä ensin 6-7 vuotta ja erikoistuneet 4-6 vuotta, mistään mitään tietävät. Ja asennevammaiset kätilöt, joiden ainoa motiivi työskentelylleen on naisten sadistinen kiusaaminen, ovat pahimpia.
Ja kyllä, sektioita ei tehdä ihan kiusallaan, pelkopotilaita halveksitaan ja muutenkin hoitopäätökset taidetaan tehdä siten, että niistä aiheutuisi mahdollisimman paljon mielipahaa ja terveysriskiä sekä vauvalle että äidille.
Itseasiassa meidän palstalaistenhan kannattaisi alkaa hoitaa toinen toistemme raskaudenseuranta ja synnytystenhoito, sillä kyllä tämä palstailu aina koulutuksen ja työkokemuksen hakkaa!
Onneksi sentään joillakin on vielä suhteellisuudentaju näissä asioissa jäljellä... Iveka taitaa myös olla itse alalla kirjoituksista päätellen.
Lääkärinä törmään jatkuvasti tähän ajatteluun että lääkäri vaan kiusaa potilasta yrittäessään hoitaa. Voin kertoa että on ERITTÄIN turhauttavaa yrittää tehdä parhaansa potilaan hyväksi ja saada tällainen asenne vastaansa. Lääkärillä ei aivan varmasti ole minkäännäköisiä henkilökohtaisia intressejä kiusata potilasta, lääkärien tehtävä on tehdä parhaansa, mahdolisuuksien mukaan vielä sovittujen hoitokäytäntöjen ja " evidence based medicine" :n mukaan, jotta potilas saisi parhaan mahdollisen hoidon. Ei ole ollut kovin kaukana että olisin joskus sanonut vaikkapa täysin hoidonvastaiselle diabeetikolle että aivan sama mulle kuoletko tai halvaannutko kun ei itseä kiinnosta tehdä edes sen vertaa että söisi määrättyjä lääkkeitä.
Ymmärrän sen että on turhauttavaa selittää asiat miljoonaan kertaan ja olla aina eri lääkärin kanssa tekemisissä, varsinkin jos on vaikkapa juuri synnytyspelosta kyse. Syy on kuitenkin enemmän organisaation, joka ei mahdollista samaa lääkäriä joka kerralle, kuin yksittäisen lääkärin, joka varmasti yrittää tehdä parhaansa. On lääkärillekin turhauttavaa kun potilasti on hoitanut jo ties kuinka moni muu, eikä voi tietää mitä aikaisemmin on puhuttu. Lääkäri siis ei ole vihollinen, lääkäri ei yritä tehdä potilaan elämää hankalaksi, miksi ihmeessä yrittäisi?
Tuskin kukaan haluaa kiusata sinua tai vetää höplästä. Itse kerroit, että joka kerralla on ollut eri lääkäri. Ei uusi lääkäri voi tietää, mitä olet edellisen kanssa keskustellut. Keskustelun tarkkoja yksityiskohtia ei kirjata ylös, vain kliiniset löydökset lyhyesti. Jos raskauden alussa olet puhunut jonkun kanssa sektion mahdollisuudesta, ei se tarkoita sitä, että asia olisi lukkoonlyöty jo siinä vaiheessa ja sitoisi myöhemmin sinua hoitavaa henkilökuntaa raskauden loppuun saakka tilanteesta riippumatta. Raskauden aikana tilanteet voivat muuttua.
Alatiesynnytys on useimmissa tapauksissa sektiota parempi vaihtoehto sekä äidille että vauvalle. Lääkärin tehtävänä jo eettisestikin on puhua alatiesynnytyksen puolesta. Se ei ole kiusaamista vaan ammattietiikkaa. Toistuvat sektiot heikentävät aina kohdun seinämää, ja voi olla, ettei kohtu enää kestäisi seuraavaa raskautta. Oletko ajatellut, että tämä olisi ehdottomasti viimeinen raskautesi? Sektio on aina riski myös äidille. Miksi pitäisi ottaa turhia riskejä vain pelon vuoksi? Kuka kantaa vastuun, jos sektiosta aiheutuu komplikaatioita? Jos verensuoto ei lopu ja kohtu joudutaan poistamaan? Lääkärillä ei ole työssään intressejä kiusata sinua, vaan hoitaa alaansa kuuluvia sairauksia/tilanteita uusimman tutkimustiedon valossa ja parhaiksi todettujen hoitokäytäntöjen mukaan. Lääkärit kohtaavat päivittäin poikkeavia tilanteita ja hankalia synnytyksiä, lääkäri ei ole edes paikalla normaalissa synnytyksessä. Et ole ensimmäinen potilas, vaan yksi tuhansista. Tämä on turvasi, hoitohenkilökunnalla on perspektiiviä sille, miten synnytyksiä kannattaa hoitaa.
Koit ensimmäisen synnytyksen erittäin traumaattisena ja se tietysti lisää pelkoja tulevaa synnytystä kohtaan. Miksi et voisi käsitellä asiaa psykologisesti ja tiedollisesti? Miksi ratkaisu psyykkiseen pelkoon tulee hakea mahdollisesti sekä sikiön että äidin kannalta huonommalla vaihtoehdolla, fyysisellä ratkaisulla?
Olet käynyt useasti vastaanotoilla tämän raskauden aikana. Vastaanottoajat ovat lyhyet ja tarkoitettu jonkin yhden asian, esim. sikiön kasvun kontrolloimiseen. Aikaa keskusteluille synnytyspeloista ei ole. Mikäli haluat nimenomaan erikseen keskustella synnytyspeloistasi, tulee sinun pyytää sitä varten erikseen aika, jolloin ei tehdä muita tutkimuksia.
Koska vaikuttaa siltä, että ensimmäinen synnytys on voimakkaana pelon taustalla, olisi sinun hyvä käydä edellisen synnytyksen tapahtumat läpi lääkärin ja/tai kätilön kanssa niin, että ymmärrät tarkasti mitä on tapahtunut ja mitä on tehty ja miksi. Synnytykset eivät useinkaan mene tietyn kaavan mukaan, ja aina on olemassa riski erilaisille komplikaatioille ja odottamattomille asioille. Se kuuluu synnytystapahtuman luonteeseen, mutta kehittyneissä länsimaissa synnytykset osataan hoitaa siten, ettei esim. synnytyskuolleisuutta juuri ole.
Lähes kaikilla synnyttäjillä on pelkoja. Useimmat mainitsevatkin niistä myös lääkärikäyntien yhteydessä, mutta yleensä pelot ovat ns. normaaleja pelkoja, joiden vuoksi ei tarvitse ryhtyä mihinkään erityistoimenpiteisiin. Lääkäri ei voi alkaa puoltaa kaikkien synnytyspelkoisten automaattista sektiota. Lääkäri ei myöskään voi tietää pelkosi suuruutta. Pelko on asia, jota voidaan hoitaa muulla tavalla kuin sektiolla. Monet vaikean synnytyksen kokeneet ovat seuraavassa raskaudessa aluksi toivoneet sektiota, mutta päätyneetkin alatiesynnytykseen ja voittaneet pelkonsa. Jokainen raskaus on erilainen ja tulee hoitaa sen raskauden kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Edellisen raskauden kulku ei voi sanella seuraavan raskauden kulkua.
Toivon, että löydät apua pelkoosi. Varaa siihen erillinen aika. Käy edellisen synnytyksen tapahtumat läpi. Keskustele tämän raskauden kulusta, ennusteesta ja siihen parhaiten soveltuvasta synnytystavasta. Synnytystavasta päätetään vasta raskauden loppuvaiheessa tilanteen mukaan.
Itse en ole ihan vastaavaa kokenut, mutta samansuuntaista kyllä. Synnytykseen suhtaudun ihan luottavaisesti, kaksi edellistä kun ovat menneet ihan mukavasti. Muuten oon kyllä huomannut samaa suhtautumista potilaaseen (tai siis oikeastaan asiakkaaseen, eihän me sairaita olla!), eli jos tuntemukset ei sovi lääkärin ajatusmaailmaan, niin ne ei voi olla olemassa tai sitten oikeita.
Esimerkkinä: sairastuin poskiontelotulehdukseen edellisen raskauden aikana, ja samassa yhteydessä verenpaine paukaisi kattoon. Onpa ihme: valvoin esikoisen kanssa, joka myös oli kipeänä, kaksi yötä ja juuri neuvolapäivänä tauti oli minulle pahimmillaan tulossa päälle. Mutta uskoikos neuvolatäti? Ei toki, vaikka valuin räkää ja olin sellaisessa kunnossa, että olin jo harkinnut peruuttavani koko käynnin. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi kyllä kannattanut! Tätin mielestä mulla oli raskausmyrkytys, ja hän komensi mut käymään neuvolassa samana päivänä vielä kaksi kertaa, ja sen päätteksi laittoi äitipolilla käymään päivystyksenä... Polilla mulle sanottiin ensimmäisenä että turhaan tulit, täähän on ihan selvä tapaus, mee kotiin lepäämään ja parantamaan ittes...
Seuraus edellisestä on, että sain ikuisen mittarikammon ja paineet on katossa joka kerta, kun sitä joku muu kuin minä itse mittaan. Ja saatte arvata, oonko asiaa joutunut jonkin kerran selittämään myöhemmin... Tää nyt on pientä verrattuna sun kokemukseen, mutta tarkoituksena on sanoa, että lääkärit ja yleensä ottaen terveydenhoitohenkilökunta tahtoo olla niin ammattiylpeitä, ettei niiden päähän sovi jokin niiden käsityksestä poikkeava asia. Eli siis jos yrität selittää että sulla on vasen jalka kipeä, niin sulle sanotaan että ei voi olla, kun tässä taudissa pitää olla oikea jalka kipeä...
Tsemppiä sulle ja pidä puolesi synnytstavan suhteen!
Raskausmyrkytys on hengenvaarallinen tila, joka voi edetä tunneissa. Raskaudenaikainen riittävän suuri verenpaineen nousu on AINA syy lähettää äitiyspkl:lle, oli taustalla muita syitä tai ei. Hoitaja teki oikein lähettäessään sinut eteenpäin, vaikka siitä oli sinulle ylimääräistä vaivaa. Mikäli kyseessä olisi ollut raskausmyrkytys, olisit ollut hengenvaarassa ilman hoitoa. Raskausmyrkytys voi tulla myös, vaikka olisi poskiontelotulehdus tai muu sairaus samaanaikaisesti.
mutta kuitenkin.itse kun olin siinä vko:lla 20,niin kävin tavallisessa rakenneultrassa ja löytyi muutama `vika` liikaa,niin antoivat sellaisenkin vaihtoehdon,että voin vielä vko:lla 24 tehdä abortin,jos löytyy kromosomipoikkeavuutta.no eipä onneksi mitään löytynyt ja tyttö aivan terve!tässä ärsyttää se kun sekin joku ihmeen ylilääkäri SEINÄJOELLA oli niin hemmetin olevinaan.jotenkin nuo ketkä(en silti yleistä) ovat `korkeammassa`virassa,ovat niin olevinaan ja teennäisiä,arrrghhh!!!no sanoinpa oman mielipiteeni.tämän kirjoitin vain juuri siksi kun muutkin ovat kirjoitelleet noista sairaalan henkilökunnasta.Mutta onneksi Porissa olen saanut ystävällisiä ja mukavia hoitajia,varsinkin A2:lla,kun tyttöni joutui olemaan lonkkavedossa. Voimia sinulle ketä aloitit tämän keskustelun :)
Olen huomannut vuosien kuluessa että kannattaa olla vaativa ja tiukka asiakas lääkärillä käydessään oli kyse mistä tahansa vaivasta. Omat perustelusi sektiolle ovat pätevät ja olet käynyt asian läpi ensimmäisen lääkärin kanssa joten sinun ei tarvitse olla enää epävarma ja hakea hyväksyntää päätökselle muilta lääkäreiltä. Kun tapaat seuraavat kerran uuden/vastahakoisen lääkärin joka aloittaa saarnan, sano vain kohteliaasti mutta tiukasti: " Anteeksi että keskeytän, mutta sektiosta on sovittu ja lähdetään siitä että synnytys hoidetaan niin." Jos lääkäri jatkaa, toista sama toisin sanoin. Tsemppiä! :-)
Tarkoitan tällä sitä, että heidän täytyy aina tietää potilastaan paremmin (vars. mitä nuorempi lääkäri). Jos potilas tietää mitä tahtoo, niin lääkärin kunnia ei anna periksi olla samaa mieltä, vaan potilaan tahto täytyy kumota ja sijalle ottaa lääkärin vaihtoehto. Olen törmännyt tähän " vikaan" useamman kerran ja kokemuksesta tiedän, että jos jotain oikeasti tahdon ei sitä saa missään nimessä itse sanoa, vaan antaa lääkärin " itse oivaltaa" . Lääkäriä täytyy vain " opastaa" tähän suuntaan. Eli älä missään nimessä vaan sano, että tahdot sektion - tähän lääkäri vastaa heti, että ei. Sen sijaan puhu siihen malliin, että kunhan nyt ei sektiota tarvittaisia (sinähän kun et sitä halua!!), kun edellinen synnytyskin oli niin vaikea, niin eiköhän ruveta puhumaan suunnitellusta sektiosta.