Vaikeuksia sopeutua muhkeaan muotoon
Tää on tyhmää ja mä tiedän sen. Silti harmittaa, että en voi missään oloissa missään vaatteissa kokea olevani mitenkään viehättävä raskaana. Olen vähän yli puolen välin ja maha on ulkopuolisten mielestä kai kiva pieni pömppö. Itse koen jo nyt oloni suureksi ja lihavaksi enkä missään määrin naiselliseksi.
Ensimmäistä odottaessa itse odotuksen jännitys oli sen verran suurempi, etten ehtinyt niin kovasti ahdistus tästä muutoksesta, mutta nyt jotenkin olen jäänyt siihen jumiin. Olen yrittänyt panostaa kivoihin vaatteisiin, jotta saisin ajatukset pois tästä oksettavasta muodosta. Olen melko lyhyt ja urheilijakroppainen eli harteikas, mutta muuten suht hoikka. Maha on tiukasti kropassa kiinni ja melko ylhäällä. Siksi tuntuu, että olen ihan muodoton pökkelö. Rintojen kasvusta huolimatta (jejee) en koe oloani mitenkään naiselliseksi tai viehättäväksi.
Kuitenkin olen hirveän onnellinen vauvasta ja odotankin sitä innolla. Jotenkin tuntuu kurjalta, että inhoan raskaana olemista, ikään kuin en olisi onnellinen vauvasta. Mun raskauteen ei edes ole kuulunut mitään vaivoja (jos hb alle 100 ei oteta huomioon) ja voin edelleen käydä rauhallisella juoksulenkillä. Siksi en halua valittaa lähipiirissäni, sillä en haluaisi valittaa näin turhasta asiasta. Harmittaa vain, etten voi nauttia raskaudesta ja haluaisinkin piilottaa sen kaikilta. Oikein inhottaa ajatus, että vastaantulijat näkevät minut raskaanaolevana ja mehevänä. yöks. En tiedä miksi häpeän raskauttani, vaikka lapsistani (olevasta ja odotettavasta) olen hurjan ylpeä.
Kommentit (3)
Kaksi raskautta takana ja kolmas menossa. Normaalitilassa olen hoikka. Mulle ei sinänsä ole missään vaiheessa ollut vaikeaa hyväksyä kroppaani muhevana _masun_ kanssa. Ekassa raskaudessa kaikki oli uutta ja ihmeellistä, en sen enempää miettinyt muotojani. Pukeuduin väljästi, en mitenkään piilotellut masuani, mutta en halunnut sitä korostaa. Raskauden aikana kertyi liikakiloja, joiden määrä oli yllätys vauvan synnyttyä. Imetysaikana en tuntenut oloani ollenkaan kotoisaksi kilojeni kanssa, ne lähtivät vasta vuoden imetysksen päätyttyä.
Toisella kertaa olin suunnattoman ylpeä masustani ja päätin välttää liikakiloja. Alun järkyttävä pahoinvointi sai aikaan sen, että pitääkseni pahanolon poissa oli syötävä koko ajan, ihan sama mitä, olo oli niin karsea. Kiloja tuli taas jotka inhottivat kovasti, mutta masusta olin taas ylpeä. Taas sama juttu synnytyksen jälkeen, kilot pysyivät koko imetysajan puolitoista vuotta ja olemus ei tuntunut omalta.
Nyt kolmannella ja viimeisellä kerralla kiloja on tullut taas pahanolon välttämiseksi syömisestä jo tässä vaiheessa. Outoa, mutta tällä kertaa pelkään eniten paisumistani...Itse masusta olen valtavan ylpeä ja korostan sitä kauniilla mammavaatteilla :) Koitan nauttia ja nautinkin, sillä tämä on viimeinen kerta erittäin todennäköisesti.
Itse on aina niin kriittinen, mutta muiden mielestä on vaan niin söpö masuineen, eikä kukaan muu koskaan ole raskausaikana liikakiloja huomannut, masu vie huomion :) Lyhyt aika ihanan asian vuoksi, koittakaa nauttia ihmiset, joskus vielä haikailette niitä aikoja..... ;) Sniif
En pidä yhtään muhkeista muodoistani, mikään vaate ei näytä hyvältä ja maha on tiellä.
Miehen mielestä kukoistan ja olen upea ja kaunis ja kaikkea, mutta kun itsestä ei tosiaan tunnu siltä!
Tuntuu, että olen lyllertävä pallo!
Tämä on viides raskauteni ja en vaan tykkää, en ollenkaan. Vauvat ovat ihania, mutta raskaus on mielestäni ihan pyllystä :)
Tosin odotan 7.lastani=)
Vaikka lapsia on noin monta en koskaan ole ns nauttinut kuitenkaan raskauden tuomasta ulkonäöstä.Olen myös pienikokoinen ja siro ja kaikki raskauden tuoma koon kasvu ei miellytä.Pieni pyöreä masu on ok,mutta kun rinnat kasvaa ja painoa tulee aina sen 15-20kg (tosin aina on joka kilo karissut)vaikka vain ruokaa katselisin ja tulee sellainen olo että on yhtä etumusvarustetta=)
Kanssaihmiset aina kehuvat että näytän hyvältä odotusaikana,odotus pukee minua,mutta itse en voi sitä allekirjoittaa.Silti olen kuitenkin saattanut itseni tähän tilaan yhä uudestaan.Kai sitten kuitenkin jossain kohtaa tästä nautinkin=)
Lapsi ja lapset ovat kaikki haluttuja ja toivottuja,heti rakastettuja.
En varmaan osaa ajatuksiani tuoda sanoina,ymmärisköhän tästä kukaan mitään....=)
Ihanaa odotusta kuitenkin sinulle!Ja meille kaikille muilekin!