Vessa-asioiden hidas oppiminen

Tuntui kun olisin lukenut omia tuskaisia kommenttejani parin vuoden takaa. Muistan myös oman tuskan kun aikaa kuluu ja ympäristön paineet tuntuvat hartiolla. Yleinen käsitys on, että mitä aiemmin alat vessa-asioita opettaa sen nopeammin lapsikin ne oppii. Mietin itsekseni näinkö tosiaan on? Löysin aivan loistavan englanninkielisen kirjan vessa-asioista ja siinä heti alkupuheessa painotettiin ettei tämä ole kenekään vika, toisilla vain aikaa menee kauemmin ja lapsen pitää oivaltaaa ja käsitellä kunnes täysin menee perille ja joillakin vain tämä ei ole maailman helpoin ja luonnollisin juttu. Kirjan mukaan jotain poikkeuksellista on tekeillä vasta sitten kun lapsi on 5 v eikä vessa-asiat suju.



Meillä esikoisen kanssa oli todella hidasta, houstu kastui, lattia lainehti, kakkoset hoituivat lähes tulkoon aina housuun. Hän on erittäin älykäs ja kiinostunut asioista joten päätin sitä kautta lähteä purkamaan asiaa. Ostin kaikki mahdolliset kirjat joska kertovat ihmiskehosta ym muusta aiheeseen liittyvästä. Lähdin ajatuksesta, että tämä vain on normaalia ja näin toimitaan. Pikku mies pisti kyllä vuosia hanttiin miksi ja en halua. Välillä jopa pidätti jotettei taas tarvitsisi alkaa rumbaa.



Muistan myös kuinka aina keksin mitä erilaisempia juttuja miten asiasta tulisi kivaa ja mielekestä (tarroja pottaan, palkintoja, kehumista, kehumista, kehumista). Nämä usein onnistuivat hetken mutta sitten taas samaa vanhaa ruljanssia. Mieheni ahdistui asiasta jo paljon ennen minua ja kommentit ei ikinä opi, tästä ei tule mitään olivat tuttuja lausahduksia. Itsekin välillä syyllistyi suuttumiseen ja ajan kuluessa turhauduin hei emmekö ole puhuneet miten tässä näin kävi? Unohdin oli vastaus. Muistathan ensi kerralla. Joo huomenna. Ja sama unohdus jatkui.



Tarhassa kun tilanne oli pahimmillaan (pojan siirtyessä isompien ryhmään saman tarhan sisällä) hankin pojalle harjoitteluhousuja (eli alushousuja jotka normaalia paksumpia). Näin joka kerta jos tulikin housuun ei tarvinnut jokaista housuparia sukkia myöten laittaa pesuun vaikka näinkin kävi monta kertaa. Tuntui myös siltä, että pienikin negatiivinen asia joka ei edes liittynyt vessajuttuihin saattoi aiheuttaa sen, että tarhassa oli taas pyykkiä kotiinviemisinä. Tarhassa purin vain hammasta yhteen ja vein lisähousuja, kirjanihan sanoi ei mitään hätää ennen 5 v. Tarhassakin oltiin ymmärtäväisiä ja kehuttiin päiviä kun kisipyykkiä ei ollut. Ja sitten tulivat ne päivät ja viikot ja vuosi kun kisipyykkiä ei enää tarhasta ole tullut!!



Näin jälkeenpäin miettien olisi ihanaa jos voisi todeta päivän tai hetken milloin asiat muuttuivat mutta sellaista muistikuvaa ei ole. Me luimme paljon asiasta, puhuimme siitä eläinten ja ihmisten näkökulmsata että tämä nyt vain kuuluu asiaan. Ensin huomasin, että poika teoraissa oppii asian ja tiesi miten pitäisi toimia. Vahinkoja vielä sattui mutta sitten tuli päivä kun itse hoitaa pissaasiat, vessasta kuuluu vain kun se vedetään ja kakkoshädästä ilmoittaa nyt pytty valmiiksi eli pienentäjä esille. Meidän nyt 5 v on yökuiva, päiväkuiva ja hoitaa kaiken mallikkaasti. Viime viikolla hän sanoi minulle mamma muistatko kun olin pienempi sotkin lattioita enkä halunnut potalle, muistatko. Olin aika hassu. Hymyilin pojalle ja totesin niin.



Pikku veljen kanssa mitään ongelmaa aiheeseen liittyen ei ole ollut ja kumpaakin on samalla tavalla opetettu eli ei ole opettamisesta kiinni. Kannustaa ja rohkaista pitää ja se kannattaa aloittaa hyvissa ajoin mutta ÄLÄ ahdistu, hermostu vaikka välillä suututtaakin. Toisinaan vaikka vanhemman suuttuminen kirjoissa nimenomaan kielletty ajattelin, että poikani ehkä aistii minun suuttumisestani ja turhautumisestani myös huolen. Ahdistuminen ei tietenkään auta mutta oppiiko kukaan pelkästään sillä että vain kannustetaan kyllä välillä täytyy pystyä antamaan vähän negatiivisempaa palautettakin. Ja usein yritinkin yhdistää positiivisen ja negatiivisen hieno homma, että istuit potalle kun pyysin, vähän huonompi homma kun tuli kuitenkin hetken päästä lattialla. Mutta siivotaan ja muistatkos ensi kerralla. Joo huomenna. Ja sama juttu toistuu huomenna....



Jaksamista, jaksamista ja jaksamista. Mutta kuten mieheni nyt jälkikäteen tokaisee ei kukaan aikuinen normaalioloissa enää pissi lattioille eli kyllä se siitä. Meilläkin elämä pyöri pari vuotta vessan ympärillä mutta nyt se muisto vain ei tosin hauska mutta opettavainen. Toivottavasti tästä oli sinulle ja muutamalle kohtalon toverille yhtään hyötyä:=

Kiitos vastauksesta jonka lukeminen silloin pari kuukautta sitten vähän helpotti: samanlaista on ollut muillakin. Vaikka sen hyvin tiesin niin eipä ollut tuttavapiirissä kuitenkaan ketään joka olisi tuskaillut asian kanssa.



Nyt meillä kuitenkin on tapahtunut yhtäkkiä nytkähdys eteenpäin. Poika jätti potan ja vessanpöntön pienennysrenkaan kokonaan pois ja ilmoitti itsekin että on liian iso potalle. Ja kakkosetkin alkoivat tulla enimmäkseen pönttöön. Ikää on nyt 3 vuotta ja 7 kuukautta. Koomista on se kun poika kuitenkin muistaa kaikki aikaisemmat lahjontayritykset ja ilmoittaa isoon ääneen (kaupassakin, noloa...) että kohta saan karkkia/suklaamunan kun k*kka tulee pönttöön. Liekö päiväkotiin meno sittenkin jouduttanut kehitystä?



Taantumuspäiviäkin tietysti tulee ja voihan joku isokin takapakki tulla, mutta ainakin mieli on nyt kaikilla valoisampi :-)