Kohta 6-v:n pojan uhma!

Meidän 5v6kk on aika samanlainen, on muutenki tosi tempperamenttinen, mutta nyt tuntuu että on mennyt ihan mahdottomaksi, alkaa olla voimat ihan loppu. Meillä on 5kk ikäinen vauva, joka varmasti omlta osaltaan lisää pojan uhmaa.



6 vuotta on hankala ikä, ei enää olla ihan pieniä, mutta ei oikein isojakaan, isommat siarukset ei tilannetta helpota, meidän esikoinen on jo 9v ja tosi iso poika keskimmäiseen verrattuna. TÄmä on vähän omanpaikan hakemisen ikä, varsinkin kun on perheen keskimmäinen ja omna paikka voi olla vähän epäselvä.



Meillä auttaa jonkun verran se että vien pojan rauhallisesti toiseen huoneeseen istumaan (samassa huoneessa ollessa ei jäähy auta mitään) ja sanon että sinua harmittaa, jos haluat voit tulla äidin syliin juttelemaan, jos et rauhoitut täällä ja olet tervetulllut pois kun olet rauhoittunut. Ja vien takaisin niin monta kertaa että poika rauhoittuu, nykyään yleensä yksi kerta jo riittää yleensä.



Tappamis ja kuolemisjuttuihin olen kysynyt että mitä se tarkoittaa, mistä sinä puhut ja siinä vaiheessa poika hiljenee ja alkaa miettiä.



Kääntö puoli on se että poika osaa olla ihan mahdottoman ihana ja hellä ja herkkä, halailee ja pussaillee minua ja siskoaan.



Se mikä auttaa kun haen pojan tarhasta (on 4 pvä/vko 5h kerrallaan) annan puoli tuntia aikaa vain hänelle ja hänen jutuilleen, silloin monesti iltakin menee paremmin.



Kiroiluakin meidän poika alkoi harrastaa, siihen auttiu kiroilukassa, euro jokaisesta kirosanasta (koskee kaikkia perheen jäseniä) ja viikon lopulla se joka vähiten kiroilee saa koko kassan. Tätä ajattelin soveltaa myös huonoon käytökseen tai vaihtoehtoisesti tarrataulua, kun päivä on mennyt hyvin saa tarran 10 tarraa pääsee jätskille/leffaan äidin/isän kanssa kahdestaan.



Jaksamista sinulle, toivottavasti jostain vinkistä on apua.



T:Jean+Pojat 9v ja 5v ja tyttö 5kk

Ihan selvästi jokin on pojalla nyt hätänä! Ei kai vain mitään kiusaamista ole taustalla, kun käytös on noin äkisti muuttunut? Kuulostaa siltä kuin lapsi toistaisi sellaista, mitä hänelle on tehty, ja puheetkin viittaavat siihen suuntaan. Lapsi usein kuvittelee, että vanhemmat kyllä tietävät kiusaamisesta, vaikka hän ei kertoisikaan, ja tuntee, ettei hänestä välitetä, kun asialle ei tehdä mitään. Ellei kyse ole kiusaamisesta, onko elämässä tapahtunut jokin iso muutos? Eskarin aloittaminen? Joskus lapsi voi myös pelätä jotain tulossa olevaa, esim. lääkäriä tai hammaslääkäriä.



Ellette saa väkivaltaista käytöstä loppumaan, suosittelen tutustumista Martha G. Welchin kirjaan "Syliaika". Lapselle itselleenkin tulee oikeasti sisimmässään paha olo, kun hän kiusaa pikkusisarusta, joten satuttaminen on ehdottomasti estettävä.



Kotiäitiys - elämänura ja elämäntapa!

http://p1.foorumi.info/kotona/

Hei! Mulla on huhtikuussa 6-v täyttävä tyttö ja vähän samanlaista käyttäytymistä on ollut ilmassa viime aikoina. Tähän mennessä on ollut kiltti, tottelevainen ja todella helppo lapsi mutta nyt ärjytään joka asiasta, saadaan itkukohtauksia, purraan isiä ja äitiä, kaverit ärsyttää eikä tietty totella mitään. Kaikessa pannaan hanttiin. Mitään traumoja tai suuria muutoksia ei elämässämme ole ollut.

Olin myös aluksi vähän huolissani mutta sitten luin pätkän Anna Wahlgrenin Lapsikirjasta ja voi olla ettei tämä niin vakavaa olekaan. En todellakaan ole kaikissa asioissa samaa mieltä kirjailijan kanssa mutta ehkä hän jotain tietää yhdeksän lapsen kokemuksella.

Laitan tähän muutaman lauseen ko. kirjasta kohdasta "Kuusi vuotta:vaikea elämä";

"Suloinen, sopusointuinen, turvallinen ja tasapainoinen oli viisivuotias. Kuusivuotiaana sama mukula on yhtä kaaosta. Jos sinun ja ympäristön on vaikea tunnistaa häntä samaksi, se ei vielä ole mitään verrattuna siihen miten vaikea hänen on tunnistaa itseään. Hän kayttääytyy suunnilleen yhtä pitkäjännitteisesti kuin tuuliviiri myrskyssä. Turvallinen viisivuotias, joka oli lähellä rakkaitaan, muuttuu kuusivuotiaaksi, jonka on nyt lähdettävä pakkastalveen ja tultava isoksi. Sen jolla on kotona kuusivuotias on hyvä tietää, että ikä on yksi kaikkein vaikeimmista. Ellei lasta tunne entisekseen, ei se välttämättä tarkoita että asiat olisivat pahasti pielessä. Kriisi ei ole ikuinen. Pahin kurjuus menee ohi ja jäljelle jäävä kanavoituu koulun avulla seuraavana vuonna, tovereiden merkityksen kasvaessa, eikä vähiten kuusivuotiaan omien menetelmien avulla, jotka hän piankin kehittää huojennuksekseen ja saadakseen rauhan.

Mutta kuusivuotias on vielä pieni. Hän kaipaa useinkin karskin ja haastavan pintansa alla epätoivoisesti hellyyttä, rakkautta ja naurua. Samoin kuin uhmalapselle on annettava tukea antamalla vastusta, on kuusivuotiaankin edessä vaikeina hetkinä pysyttävä vahvan ja suoralinjaisen ihmisen kirjoissa. Ellei, hän kehittää helposti komentelijan elkeitä. Kuusivuotias voi uhkailla ja jopa tarttua väkivaltaan syytösten, pilkallisten huomautusten, irvistelyjen ja rumien ilmeiden lisäksi, joihin hän usein syyllistyy. Hyvä tapa auttaa kriisissä elävää kuusivuotiasta on kohdella häntä hiukan pienempänä, hiukan avuttomampana, hiukan lapsellisempana kuin mitä hän on tai miltä hän vaikuttaa tai mitä hänen pitäisi olla."



Tsemppiä vaan kaikille saman asian tiimoilla painiskeleville äideille. Kyllä tämä varmaan tästä.