" Ihanaa odotusta" odotellessa...
Ihan pakko purkautua tänne.. Onko muita joita tympii lehtien mainokset NIIIIN Ihanasta odotuksesta. Kaikki on siis ihanasti ja äiti vain ylpeänä esittelee masuaan ja voi hyvin...
Mulla nyt toinen raskaus puolivälissä ja ärsyttää väistämätön leviäminen joka suuntaan, se että maha on tiellä, ei saa syödä/juoda sitä mitä haluaa, urheilua pitää rajoittaa, alussa oli taas paha olo, koko ajan on huolissaan siitä onko masussa kaikki hyvin jne jne... Tuntuu että listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Toki hyvän asian puolesta tässä " kärsitään" mutta musta toi lehtien " Ihana odotus" on lievästi ylimarkkinoitua. En kyllä varsinaisesti voi sanoa nauttineeni ensimmäisestä enkä tästä raskaudesta juurikaan...
Puuh, tulipahan valitettua ja muistan myös sen että kaikki eivät edes tule raskaiksi tai on muuten ongelmallista...
Löytyykö muita joita " ärsyttää" :)??
tosin eri syystä. mulla on raskaudet olleet tosi vaikeita. useita keskenmenoja, supistuksia, kohdunkaulan heikkous, pää alapäinlepoa ja joka keskosen syntymää. sairaanhoitaja vetää sairaalassa kiesit kun kävin pissillä 2h välein; asento on jommalla kummalla kyljellä! ei pystyssä eikä selällään. 4kk.
alussa oksettaa ja pelottaa keskenmeno (joita 6) ja kun vähän pidemmälle päästään niin alkaa tarkkailu verenvuodon ja supistusten kanssa. jatkuva pelko siitä että ei kaise nyt synny ja ajoittaiset itsesyytökset siitä kun kohdunkaula ei kestä ja mieskin on hermoheikko ja peloissaan kun aina lähden päivystykseen supistuksia pysäyttämään. jos mitään ei ole tapahtunut tuntee itsensä idiootiksi hysteerikoksi ja jos jotain on tapahtunut pitää miettiä kumpi on pienempi riski vauvalla laittaa lanka vai ei ja kummassa olisi vähemmän riskejä. Mutta ei voi tietää. päätös pitää tehdä ummikkona koska kukaan ei osaa ennustaa mitään ja sitten elää sen päätöksen kanssa.
tuntuu että ikinä en ole päässyt nauttimaan raskaudesta. aina olen pelännyt ja on sellanen olo että aina saa selittää puolitutuille miksi en ole missään, miksi olen sairaslomalla ja kuunnella älyttömiä kommentteja siitä että helpompihan se keskonen on synnyttää tai siitä että tajuaisit jo että ehkä teidän ei tartteis niitä lapsia saada kun on kerta niin vaikeeta. ehkä on helpompi olla hiljaa vaan ja antaa niiden ajatella että lintsaan. ja sitten toivon että ehkä nekin ihmiset ajan kanssa tajuaa ettei kaikki ole niin yksioikoista. Siis voi juma!
Ja mä haluan vaan piilottaa tämän mahan ettei tartteis keskustella naamakkain näistä ainaisista asioista työkavereiden ja puolituttujen kanssa ja olla se draamakuningatar josta kerrotaan juttuja jotka on tapahtuneet tutun tutulle (niin se olen minä) ja kauhistellaan.
enkä uskalla kiintyä vauvaan alussa ja sitten tunnen pahaa mieltä ettei lapsi saa sitä rakkautta jo odotusaikana johon sillä on oikeus. en uskalla puhua lapsilleni vauvasta vaikka maha on iso koska pelkään sitä surua jos vauva ei selviä. en omaa, miehen enkä lasten.
joskus tekis mieli karjasta kaikille onnellisesti ja helposti odottaville korkealta ja kovaa kun ne napisee siitä että iho on niin huonossa kunnossa. ihan vaan karjua- ei mulla oikeeta sanottavaa niille ole. ei se niiden vika ole että minun odotukseni on niin erilaista.
tulipa purkaus. taidan pikkasen stressaantunut kun taas supistelee. noh, vielä 6 reilu viikkoa rv24 rajalla ja silloin on vauvalla mahdollisuudet selvitä hengissä. Koita tässä nyt pitää itsesi läjässä.