Muita sappi(kivi) vaivaisia odottajia?

Olin jo leikkausjonossa kun tulin raskaaksi. Hiukan pelotti miten käy, joudunko joka tapauksessa päivystyksen kautta leikkaukseen ja pärjäänkö ilman lääkkeitä ja sitten ne kohtaukset.... Olen välttänyt kaikkia mahdollisia sappea ärsyttäviä ruoka-aineita ja hyvin on pärjätty :) Lääkkeitä ei ole tarvinnut ottaa kertaakaan mutta päivääkään ei mene etteikö asia olisi mielessä tai kipuna rinnassa. Viikkoja kasassa 25 eli tuota normaalia odottajan närästystäkin alkaa olemaan. Toivotan mukavaa odotusaikaa

Tosiaan on muitakin kuin vain minä kuka kärsii sappikivistä.Mulla todettiin sappikivet toukokuussa ja olin menossa myös leikkaukseen mutta en kerennyt kun jäin odottamaan pikkukakkosta. Alkuraskaus meni ihan hyvin...mutta joulukuun alussa kohtaukset pahenivat(johtuu kait siitä kun kohtu kasvaa ja painaa jollakin lailla..Vähän väliä olen ensiavussa joutunut käymään kun minun kohtaukset ovat niin pahoja ettei litalgin tabletit auta kun oksennan joka kerta ja kipu on todella todella kova...tällä hetkellä olen todella tiukalla ruokavaliolla( näkkäriä,jugurttia,kaurapuuroa ja kevyttä kotiruokaa.) nyt viimisestä kohtauksesta on reilu viikko..ja rv on 35+5 että alkaa olemaan jo voiton puolella.Toivottavasti!! Mutta heti meinaan mennä leikkaukseen kun on vain mahdollista..Pelko kumminkin kalvaa mieltä kokoajan kun syö jotain ettei vaan tule kohtausta. Toivottasti teillä muilla on helpompaa ja toivottelenkin teille mukavaa loppuraskautta!!ja toivon mukaan teillä pysyy kohtaukset poissa!!

Meillä on ollut ihan samanlainen kohtalo! Mullakin sappikivet todettiin rv 21 ja jotain, mutta ruokavaliolla sain pidettyä kohtaukset poissa aina synnytykseen asti. Synnytyksen jälkeen alkoikin sitten ihan helvetti! Tyttö oli 3-viikkoinen, kun ekan kerran jouduttiin sairaalaan (ja ensin vielä eri osastoille, vauva meni vauvalaan ja minä sisätautiselle... Jos ei yhtä ihanaa harjoittelijaa olisi ollut, joka sitten järjesti meille sisätaudeille yksityishuoneen, johon vauva pääsi viereeni. :) Nimim. Ikuisesti Kiitollinen!) Se oli ihan kamalaa, vähintään joka toinen ilta tuli kohtaus, joka ei mennyt ohi millään, ei edes litalginilla. No, eka kohtaus vaati sairaalayön, mutta en joutunut leikkaukseen. Kroppa toipui synnytyksestä kuitenkin nopsaan ja vauvan ollessa n. 8-viikkoa leikattiin polikliinisesti sappirakko pois.



Suosittelen kyllä leikkausta niin nopeaan, kuin mahdollista synnytyksen jälkeen, että pääsee elämään ihan normaalia vauva-arkea ilman pelkoa kivusta!



Tsemppiä ja parempaa vointia kaikille sappipotilaille!

Sieltä siis just kotiuduin. Viime yönä alkoi neljän aikaan kipukohtaus. Sinnittelin pari tuntia ilman lääkettä (välillä mennyt ohi niinkin), mutta seittemältä aamulla oli pakko ottaa lääkettä kun kipu meni niin pahaksi. Ei alkanut tunnin jälkeen helpottaa ja soitin päivystykseen. Käskivät vielä toisen tunnin katsella tilannetta. No kipu vaan jatkui ja aamulla kymmeneltä oltiin päivystyksessä. En pystynyt enää edes normaalisti kävelemään vaan kippurassa kuin vanha mummo =/



Ottivat sappilabrat ja maksa-arvot oli koholla. Sit ultrattiin sappirakko ja kiviähän siellä edelleen. Sappitiehyitä ei nähty enää kunnolla vauvan takia ja sitten jouduin magneettitutkimukseen missä näkyy tarkemmin.



Siinä magneettitutkimukseen odotellessa sain suoraan suoneen litalginia --> ei helpottanut silti yhtään =(



Oli yhtä tuskaa maata magneettitutkimuksessa siellä laitteen sisällä n.30min selällään kun vauva painoi ja sappeen sattu. Mutta selvisin kuitenkin kunnialla.



Sitten odoteltiinkin tuloksia ja kipu alkoi pikkuhiljaa hellittää. Seittemältä lääkäri tuli sanomaan, että sappitiehyet on auki eikä näkynyt kiviä, mutta se oli suurentunut eli luultavasti kivi oli mennyt läpi. 12h sitä kipua kesti ja aah mikä olo nyt kun reilun tunnin ollut taas normaali olo eikä kipuja.



Onneksi en joutunut nyt vauva mahassa leikkaukseen tai pahimmillaan vauva olis ensin jouduttu leikkaamaan pois. Laittoivat lähetteen sappileikkaukseen ja se tehdään mulle n. 4viikkoa synnytyksen jälkeen. Vähän pelottaa jo, mutta sit nää kipukohtaukset on historiaa!



Täytyy nyt todella tarkasti katsoa mitä suuhun laittaa, en enää ikinä halua kokea tota kipuhelvettiä uudestaan!

Sain esikoiseni marraskuun alussa ja joulukuun alussa alkoi mielettömät kivut.. Epäiltiin sappikiviä ja sain litalginia mutta ei ne auttanu mitään.. Kipuja tuli pari kertaa viikos kunnes joulun jälkeen olin neljä päivää enempi tai vähempi kipee.. Päivystykseen menin kymmeneltä illalla ja suoraan osastolle yöksi ja aamulla todettiin sappikiviä. Sillon oli sr-viruksen takia lastenosasto täynnä joten lastenlääkärit ei ois vauvaa sinne ottanu ollenkaa.. Onneks kuitekki tyttö on kokonaan pulloruokinnalla et meni sit mun vanhempien luo yöks. Mies kun ei kokonaan uskalla vastuuta ottaa..

Nyt keskiviikkona sit leikattiin sappikivet ja mikä onni ja autuus ku ei oo kipuja vaik söis mitä.. Toki haavat on kipeet mut ei niit mielettömiä sappikipuja. Tähystyksellä leikattiin ja jo seuraavana päivänä kotona. Tosin torstai meni viel vähä sumus mut perjantaina pystyin jo hoidella tyttöä tosi paljo.. Nyt sit voin alottaa taas elämään ilman pelkoa koska kivut taas yllättää. Leikkaus kivut ei tuntunu kyl missään ku muisti millaisa kipuja oli ennen sitä.. Mut näin mulla.. Toivotaan et teillä muillaki kivut hellittää ja pääsette leikkaukseen!! :)



-äitee84 ja tyllerö 2kk ja rapiat päälle-

Kuulostaapa kertomanne niin tutulta. Minulla myös tanakat sappiongelmat, kivi todettu jo kaksi vuotta sitten, mutta silloin diagnosoitiin ettei selitä oireita. Mutta kylläpä kovasti oireita aiheutti alkuraskauden aikana, paino putosi huimasti kun ei juuri mitään pystynyt syömään. Ravitsemusterapeutin avulla sain ruokailun kuntoon ja pääsin tasapainoon, mutta mielitekoja eikä herkkuja ei ole ruokalistalle kuulunut, broileri tunkee jo korvista ulos. Leikkaus myös minulla edessä synnytyksen jälkeen. Tsemppiä kaikille kipujen kanssa painiville!