1-v. ei suostu nukahtamaan yksin... apua!

No, en kyllä ihan ymmärrä, miksi 1v pitäisi nukahtaa yksin? Siis kovin pienihän hän vielä on. Meillä ainakin ns nukutettiin melkein 2v asti. oltiin vaan hiljaa ja maattiin sohvalla kunnes nukahti. Tunsi olonsa turvalliseksi ja mitään palveluja ei tarvinnut. Rauhallinen iltahetki molemmille.Ei se ollut meille ongelma.

vielä nukahda yksin...en ole edes ajatellut, että jo pitäisi!

onhan hän toki pieni vielä, mutta tällainen yht' äkkinen muutos tuntuu vaan niin oudolta. meni aika pitkäänkin, että hän jäi ihan ilman mitään ongelmaa yksin nukkumaan. ja tiedän paljon vauvoja, pienempiä siis kuin meidän tyttö, jotka myös nukahtavat yksin. näin meidän perheessä olisi toive, ymmärrän toki että muilla erilailla.

lähtipäs se nopeasti. :)



tänään tuntui auttavan kun jätettiin ovi auki. saa nähdä miten huomenna sujuu.

Tietääkseni nisäkkäät (joihin myös ihminen kuuluu) nukkuvat vauva/lapsuusiän turvallisesti aikuisen yksilön kainalossa. Kyllähän pieni yksin pelkää pimeää ja mörköjä, ikävöi, tuntee itsensä hylätyksi, kadehtii niitä, jotka ovat yhdessä, vauvasiskoa....



Itse nukutan vielä 4-vuotiaanikin. Iltapesu, hammaspesu, satu, unisilitys. Sadun jälkeen aikaa nukahtamiseen kuluu n. 2-10 min. Tietenkin myös pitkän kaavan mukaan vietetään iltaa silloin tällöin.



On itsellä parempi olo, kun tietää lapsen nukahtavan hyvillä mielin onnelliseen uneen.

Kyllä ihminen on ainoa nisäkäs joka noin tekemällä tekee itsestään välttämättömän ja sitten vielä koittaa nostaa egoaan kertomalla siitä täällä. =)

Meidän lapsemme nukahtaa yksin omaan huoneeseen rauhalliseen uneen iltasadun jälkeen koska on tottunut siihen pienestä pitäen.

onpas napakoita kommentteja. en arvannut kysymykseni herättävän näin suuria tunteita, etenkin kun tuolla vauvapuolella aika ajoin aina kysellään unikoulujutuista sun muusta.



kyllä meilläkin iltarutiinit ja illan hellittelyhetki on, ei lasta tietenkään vaan kanneta illalla sänkyyn ja jätetä sinne.

toisin kun eräät näköjään täällä :)



Meilläkin vauva pääsääntöisesti pystyy nukahtamaan omaan sänkyynsä, kun hänet on siihen totutettu. Aina on saanut iltamaidon sylissä ja yleensä pyritty siihen että viedään hereillä omaan sänkyyn, jossa sitten nukahtaa teitäen että äiti on lähettyvillä. Joskus hän kyllä nukahtaa pullolle, mutta silloin yleensä havahtuu, kun nostan ja sanon ääneen että " nyt äiti vie sinut omaan sänkyyn nukkumaan" . Hakeutuu sitten vaan mukavampaan asentoon sängyssä ja jää nukkumaan.



Aina välillä ns. takapakkeja tulee, jolloin minun täytyy olla pinniksen vieressä vahtimassa. Yleensä juuri silloin kun olen ollut enemmän töissä tai muuten poissa. Se on luonnollista ja menee yleensä ohi kun vaan jaksaa siinä sitten olla muutaman illan. Myös se on auttanut että menen kolistelemaan keittiöön siksi aikaa että nukahtaa, sillä silloin tietää kokoajan että olen kotona.



Ennemmin tai myöhemmin lapsen tulee oppia nukahtamaan myös yksin. Toiset ovat siihen valmiimpia aikaisemmin ja toiset myöhemmi, mutta se on vaan sellainen taito mikä pitää opetella. Kun lapsi osaa nukahtaa omaan sänkyynsä illalla niin se sujuu myös yöllä ilman aikuisen apua ja yöt rauhoittuvat kun lapsi ei havahdu etsimään vanhempaa.



JA mitä eläinkuntaan tulee niin muista en tiedä, mutta ainakin kissat jättävät pentunsa ihan vastasyntyneestä alkaen nukahtamaan yksin. Kissaemo lähtee yleensä pesästä imetyksen jälkeen juomaan/syömään tms. ja palaa takaisin pesään kun pennut ovat jo unessa ja on sitten valmiina seuraavaa imetystä varten. Ainakin petoeläinemoille kuuluu myös ruoanhaku reissut, jonka aikana pennut luonnollisesti nukkuvat yksin pesässään sen kummempia ihmettelemättä.

ite kans nukutin esikoisen melko kauan syliin. sit siirryttiin nukuttamaan omaan pinnikseen, taputeltiin, siliteltiin ja oltiin läsnä. niin ja samat iltarutiinit ku ennen: iltapala, kylpy, hampaat, maitopullo+satu, tutti suuhun ja sänkyyn. tehokkainta oli se ku toinen vanhemmista jäi viereiseen sänkyyn köllöttämään merkiksi siitä et nyt nukutaan; näin opeteltiin myös päikkäreille käymään ku vaunut kävi pieneks ja kesällä rattaissakin oli kuuma. tovin 1v jakso sängyssään myllätä mut ku ei lähe siihen jutteluun ja meuhkaamiseen mukaan (ei komenna, sanoo paristi et nyt nukutaan ja on ite nukkuvinaan) ni ei se pitkin jaksa myllätä. usein kävi kyllä niin et nukuttaja nukahti ennen lasta mut ei se haitannu!

tyttö 1 v. on nukahtanut myös yleensä itsekseen, ensin juotetaan maitopullo olohuoneessa, jonka jälkeen vien puolivalveilla omaan sänkyyn nukkumaan ja nukahtaakin yleensä heti. Mutta nyt n. viikko sitten meilläkin alkoi olemaan tuota, että kun vein omaan sänkyyn, alkoikin tyttö huutaa ja itkeä kovaan ääneen perään. On tyttömme joskus ennenkin näin tehnyt ja yleensä huuto ja itku on loppunut muutamassa minuutissa ja tyttö nukahtaa itsekseen, mutta nytpä kävikin toisin - huuto vaan yltyi ja lopulta oli vaan mentävä sängyn vierelle silittämään tyttöä uneen ja kun yritin lähteä pois niin alkoi huuto uudestaan, jostakin vaistoi sen etten enää ollutkaan vierellä. Pahimmillaan tätä kesti yli tunninkin, ennen kuin sain tytön nukahtamaan jolloin kellokin oli jo yli 23.00!



Luulenpa että tämä johtui tällä kertaa jostakin eroahdistuksesta, koska olin ollut muutamana päivänä lähes koko päivän poissa ja lapsi oli isänsä kanssa kotona, joten kun tulin kotiin lapsi varmaan pelkäsi että taas katoan jonnekin. Näitä kausia on meillä ollut muutaman kerran joskus aiemminkin ja ovat menneet muutamassa viikossa ohi yleensä. Nyt kun olen taas ollut kotona tytön kanssa on hän alkanut nukahtamaan taas paremmin ja nyt olemme tehneet niin, että jätämme makuuhuoneen oven raolleen siihen saakka että tyttö nukahtaa, jolloin kuulee äänemme, tv:n äänen ja hiukan valoakin heijastaa niin ei tytöllä ole sellainen olo että on jätetty ihan yksin. Tämä on tuntunut auttavan melkoisesti, vaikka ennen luulin että tv:n ym. muut äänet haittaisivat nukahtamista, mutta ei sittenkään.



Tiedän miltä ap:stä tuntuu, enkä lähtisi arvostelemaan muiden nukuttamistapoja. Vanhemmat, joiden lapset nukahtavat itsekseen, ovat siihen tottuneet ja yleensä se sopii monelle perheellekin paremmin, joten tottakai sitä " ahdistuu" ja on ymmällään, kun välillä käykin toisin kun lapsi muuttaakin nukahtamistapojaan. Lapset ovat erilaisia, toiset vaativat nukuttamista, toiset nukahtavat jo synnytyslaitokselta kotiuduttuaan itsekseen. Tsemppiä ja jaksamista kaikille pienokaisten vanhemmille! Joskus tulee vielä sekin aika kun ei vanhemmat kelpaa enää mihinkään...;)

Hei,



Mäkin vähän " kauhistuin" noita ensimmäisiä kommentteja, mutta tottakai meillä kaikilla on omat mielipiteet ja tavat, ja hyvä niin, muuten kaikki olisi liian helppoja =)



Meillä on kolme poikaa (8, 5 ja 3) ja kaikki ovat aina nukahtaneet omaan sänkyynsä ilman, että heitä on silitetty uneen. Alle vuoden ikäisenä on käynyt joskus niin, että ovat nukahtaneet iltamaidon yhteydessä syliin, ja kannettu sitten omaan sänkyynsä.



Meilläkin on ihan samat rutiinit iltaisin kun monilla muillakin. Edelleen on tärkeää, että kaikille annetaan halit ja pusut, mutta sen jälkeen on aika nukahtaa. Tottakai se joskus vie enemmän aikaa, mutta vieressä ei istua.



Jos lapsi huutaa, niin häntä tottai rauhoitellaan (jopa sylissä =)), mutta sen jälkeen on taas aika mennä omaan sänkyyn.



Mun mielipide on, että jos lapsen joka risaukseen hyppää, niin siitä ei sitten ehdi muuta tehdäkään. Ehkä olen sen verran itsekäs ;), että mieluummin juttelen mieheni kanssa rauhassa sen tunnín, kun makaan pimeässä huoneessa ja odotan, että lapset nukkuvat.



Ap:lle: mä kokeilisin niin, että vaikka lapsi jää huutamaan, niin menisin vähäksi aikaan pois ja jonkin ajan päästä menisin rauhoittamaan häntä ja sitten taas pois. Lapsi oppii aika äkkiä sen, että ei se äiti mihinkään katoa vaikka ei vieressä olekaan, mutta oppii myös, sen, että jos nyt huudan, niin kyllä äiti tuossa vieressä istuu.



Mutta kuten sanottua, kaikki tekevät parhaaksi kokemallaan tavalla. Tämä oli vain minun mielipiteeni.



Lämmintä loppukesää kaikille!

t. tatu68

12-kuinen ei myöskään enää suostu nukahtamaan yksin. Noin vastasyntyneestä 10-kuiseksi hän nukahti nätisti omaan pinnikseensä, mutta nyt aloittaa armottoman huutokonsertin, jos menen pois näkyvistä. Meillä nukahtamista edesauttaa se, että laitan tytön riittävän väsyneenä nukkumaan ja jään hetkeksi viereen. Yleensä jo noin 10 miuutissa on unessa.



Esikoinen oli aikoinaan ihan samanlainen eli hänetkin piti nukuttaa noin 10 kk - 2 ikäisenä (hänkin oli ihan pienenä totutettu nukahtamaan yksin, mutta tilanne muuttui 10-kuisena). Sitten noin 2-vuotiaana hänet uudelleen " opetettiin" jäämään yksin nukahtamaan.

Eikös se ajoitu juuri tuohon 1v paikkeille? Meillä nukutetaan vielä molemmat lapset, esikoinen 3v4kk nukahtaa kyllä yksinkin jos kakkonen vielä hereillä, mutta nyt kun menevät yleensä samaan aikaan nukkumaan niin nukutus on käytännössä sitä että köllin tyttöjen välissä niin kauan että simahtavat. Jos huoneesta poistumisesi aiheuttaa kovan itkun niin ehkä voisi tehdä ilta illalta sellaista vähittäistä poistumista. Joskus neuvolassa kuulin tästä. Eli ensin tuoli sängyn lähelle(niin ettei vauva itke mutta jos sietää kauempanakin istumista niin ei kai sitä ihan sängyn viereen tarvii laittaa)ja ilta illalta tuoli siirretään ovelle päin. Sitten istutaan oven raossa jne. Vähitellen kuitenkin niin ettei vauvan tarvitse hätääntyä.



Mielestäni sinun ei kannata olla huolissaan muutoksesta, mutta vauvallehan on turha sanoa että " ennen sinä nukahdit yksin ja kyllä sinä nytkin voit nukahtaa" , jos vauvalla on sellainen kehitysvaihe meneillään, että siitä tulee hätä. Näitä vaiheita tulee ja menee ja vielä isoillakin lapsilla on kausia jolloin ovat tarvitsevampia ja välillä taas saa nautiskella taitavista lapsista jotka jo touhuavat omia juttujaan.

...kaikille kirjottaneille, mukavaa että tukea ja vinkkejä löytyy. ollaan tosiaan kokeiltu vaikka mitä, mutta toi avonainen ovi tuntuis nyt sitten olevan hyvä juttu. ainakin tällä erää.



kyllä tää varmaan tästä pikkuhiljaa, luulen. välillä vaan tulee näitä turhautumisia, kun kaikki on sujunu tosi hyvin, ja sitte ihan puun takaa nostetaankin kamala mekkala yksin jäämisestä. vaikka kuten tässä joku sanoikin, niin näitä vaiheita tulee. ja onneks myös menee... ;)