Normaalia uhmaa vai jotain muuta?

että mopo karkaa käsistä ja omat keinot ovat tehottomia, kannattaa varata keskusteluaika esim kasvatusneuvolaan, neuvolaan, tms. Keinoja selviytyä tilanteista varmaan löytyy, mutta ihminen on usein sellainen että toistaa samaa totuttua tapaa " selvitä" vaikka se ei auta.

Lyöminen/potkiminen ei mielestäni ole ikinä sallittua, siinä on rima ylitetty.

Sen kyseleminen mikä on " normaalia" ei ehkä ole hedelmällistä, vaan sen, miten toimia tietyissä tilanteissa, miten pitää rajoja yllä ja turvaa, että aikuinen on aikuinen.

Vaikuttaa siltä että poikasi vaistoaa että olet " ulalla"

joten jo oman jaksamisesi kannalta, keskustele ulkopuolisen kanssa.

Löymisestä/potkimisesta saa aina rangaistuksen, nurkaa tai lelu jäähylle. Nurkasta saa tulla pois kun osaa pytää anteeksi ja ymmärtää tehneensä väärin. Samoin nimittelystä.



Olen varmaan tyhmä mutta mitä tarkoitat, että olen " ulalla" ? Olisi kiva saada siihen selitys.



Olen varmaan epäonnistunut kasvattajana ja äitinä kun en saa lastani kuriin?!

Ensinnäkin haluan sanoa että et ole huono äiti vaikka poikasi välillä huonosti käyttäätyykin!!! Tai jos olet niin sit olen minäkin ;)) Välillä kyllä itsekkin saa jankuttaa itselleen että en ole huono äiti, en ole huono äiti vaikka poika käyttäytyy tosi huonosti...



Itse ehkä ensimmäisenä juttelisin päiväkodissa kuinka sielä menee. Onko sielä meno samanlaista. Meillä ainakin päiväkodissa kiertää aina silloin tällöin (ja tarvittaessa tulee pyynnöstä ihan vartavasten käymään) erikoislastentarhanopettaja joka on erikoistunut näihin ns erityistapauksiin. Eli tekee arvionsa että onko tarvetta lapsen kohdalla tarkempiin tutkimuksiin. Olisiko teillä tallaita mahdollisuutta? Jos ei ole niin ottaisin yhteyttä neuvolan kautta perheneuvolaan ja kysyisin sitä kautta neuvoa.



Koska kaikessa kaiken a ja o oma jaksamisesi niin yksistään sen takia sinun kannattaa tehdä nyt asialle jotain. Jos sinä jaksat ja tiedät kuinka aina toimia niin se huomattavasti helpottaa myös poikasi oloa/tekemisiä. Jo yksistään se että saat neuvoa ja vinkkejä kuinka toimia eri tilanteissa saa sinut jaksamaan paremmin kun tiedät toimivasi oikein. Ja kun saat vahvistusta että onhan pojallasi kaikki ok niin sekin antaa voimia eteenpäin.



Jaksamisia sinulle!!!!



Meillä pätee listastasi seuraavat...

- Ei tottele vaikka sanoo kymmene kertaa nätisti (sit vähän ärähdän ja sit yleensä tottelee... huono tapa kylläkin mutta toimii...)

- Haukkuu (tyhmä!!)

- Lyö ja potkii + raapii!!

- Ei kuuntele ja siitä tietenkin seuraa " tottelemattomuus" ...

- Jos mielekästä tekemistä niin keskittymiskykyä kyllä löytyy...

- Malttamaton. Aina pitäisi kaikessa olla ensimmäinen...

Poikasi todellakin koettelee sinun kärsivällisyyttä kovasti. Suosittelen myös juttelemaan hoidossa ja perheneuvolaan voi soittaa ihan itsekkin suoraan. Oman esikoisemme kanssa kävimme siellä ihan hakemassa voimia hänen kanssaan olemiseen ja ihmeestise auttoi kun sai vapaasti purnata miten raskasta arki on.



Lisäksi voisit kokeilla ylivilkkaiden lasten kasvatusperiaatteita ja tustustua ADHD liiton sivuille (esim.http://www.adhd-liitto.fi/ADHD.htm)



- päivärytmi mahdollisimman säännöllinen

- vain yksi leikki kerrallaa menossa ja sitten tavarat kasaa

- mahdolisuuksien mahdollisimman vähävirikkeinen lastenhuone (tavarat kaappiin)

- riittävä varoaika toiminnasta toiseen siirtymiseen

- kuvakortit (voi tehdä itse piirtämällä tai esim leikata kuvia lehdestä) esim pukeutumiseen. Helpottavat myös päivärytmin hahmottamista.

- rajoitusta tv:n ja tietokoneen käyttöön

- sokeriset / lisäainetuotteet saattavat vaikeuttaa keskittymistä

- riittävä yöuni

- kunnolla ulkoilua tai muuta toimintaa jossa saa purettua energian



Missään nimessä ei saa hyväksyä haukkumisia, lyöntejä ja muuta äidin pahoinpitelyä. Suosittelen myös muuten pinnasi lyhentämistä. Eli sopivasta käytöksestä ensin varoitus ja sitten arestipalli. Jos lapsi oppii, että kun hän tekee väärin, äiti vain jankutta, eikä hänen tarvitse totella kuin vasta 10 kerralla. Lapsi ei yritäkkään totella. Pukemisen vitkuttelu loppui meillä kertaheitolla kun 4v kaveri meni kerran tarhaan yöpuku päällä. Asiasta oli hänelle kerrottu ( ja sovittu hoidon kanssa) ja kun vitkuttelu jatkui laitoin päivävaatteet kassiin ja ulkohaalarin päälle. Nyt ei tarvitse kuin muistuttaa, niin johan vaatteet menevät päälle. Suihkuunkin voi nostaa vaatteet päällä ( kuten tuttava teki), niin johan seuraavalla kerralla lähtevät ripeästi. Eli kasvatus idea " Siperia opettaa toimii näiden kovapäisten kanssa"



Tässä jotain apua ensihätään!

ellei satu olemaan poikkeuksellisen rauhallinen lapsi. Omaa poikaani aina sanotaan rauhalliseksi ja jopa ujoksi mutta erityisesti kotona meno on aika hulvatonta. Vähän aaltoliikettä on mutta tässä viime aikoina on uhma ollut tosi kovaa (täyttää pian 4v.). Ei usko sanomista ikinä - oikeasti, ei ikinä. Jatkaa vaan kunnes on joko huudettava (jatkaa usein sittenkin) tai uhkailtava ja myös toteutettava uhkaus. Meillä jäähyä paremmin toimii lelujen pois ottaminen. Olen joskus jopa suutuspäissäni hajoittanut juuri tehdyn ison lego-rakennelman kun mikään ei mennyt perille ja jäähyltäkin juoksi vaan karkuun ja huusi. Sen jälkeen tuli itku ja katumus... Itseäni nyppii kauheasti toi nimittely, meillä tällä hetkellä kaikki on ' tyhmiä' . Neuvolasta neuvottiin olla huomioimatta nimittelyä. Tuntuu sekin vähän oudolta neuvolta... Myös lyöminen tai ainakin uhittelu kuuluu kuvioihin mutta sitä en katsele yhtään.



Harmillisinta on mielestäni se että oma pinna menee yhä herkemmin ja herkemmin. Huonosta käytöksestä puolin ja toisin tuntuu tulevan kuin noidankehä, joka pitäisi pystyä pysäyttää ja nähdä lapsen hyvät puolet ja muistaa taas se kehuminen ja yhteisen ajan löytäminen.



En osaa neuvoa koska olen itekin ihan neuvoton. Kannattaa kyllä soittaa vaikka neuvolapsykologille, sekin voi jo auttaa. Ja sinne voi käsittääkseni mennä yhdessä käymään. Eihän se mitään ota, jos ei annakaan. todennäköisesti kuitenkin jotain antaa. Tsemppiä.

Otin yhteyttä neuvolaan ja sieltä soitellaan minulle (puhelimeen vastasi opskelija). Olen aika neuvoton tällä hetkellä ja tekisi vaan mieli itkeä kun ajattelen kaikkea sitä mitä kotona odottaa taas illalla. Tuntuu todella pahalta kun ei itse pärjää oman lapsensa kanssa. Meidän suvussa se on todellinen häpeä



Joku täällä kysyi miten hoidossa menee. Poika on pph:lla jossa kaksi muuta poikaa toinen hieman päälle 1v ja toinen 2v. Hoiatja juuri sanoi tänään aamulla, että meno on välillä aika hurjaa kun molemmat lentävät pitkin hushollia kun päättömät kanat. Ja totteleminen on kans vähän niin ja näin. Siitä päätelleen niin meno aika samaa kuin kotona.



Meillä rangaistuksena ollut jäähy/nurkka mutta eilen piti ottaa lelujen takavarikko kehiin. Lähti pikkuautot, palikat ja juuri eilen markkinoilta onginnassaa voitettu pyssy. Aamulla sitten hoki " haluan pyttyn mukaan" . No, kaapissa se pysyy iltaan asti jäähyllä. Ja jos käyttäytyy huonosti isänsä kanssa illalla niin sielä pysyy. Hirveesti kyllä esitteli " takavarikoituja" lelujaan eilen kummitädilleen. Yritti jospa se kummitäti antaisi ne hänelle sieltä.



No katsotaan mitä tuleman pitää jos ne nyt koskaan sieltä neuvolasta soittelevat.



Lisää kommentteja saa toki vielä laittaa!

Tein sen virheen että vastasin aamulla kiireesti töistä (jossa olen nytkin...) koska halusin vastata, sillä kuulin kirjoituksessasi hätää johon yritin antaa tukea.

Siinä en harkinnut sanojani, mutta tarkoitin tuolla " ulalla" että lapset ovat noin yleensä nokkelia ottamaan kiinni siitä hetkestä jolloin vanhempi ei oikein tiedä miten menetellä, on epävarma tai epäjohdonmukainen. Silloin lapsen on helppo " pompottaa" aikuista, kokeilla rajojaan ja katsoa mihin vanhemman pinna riittää. Siis tarkoitin tuolla ulalla olemisella yhden hetken tilannetta jolloin tuntee että ohjat karkaa käsistä eikä tiedä mitä pitäisi tehdä. Tätä ulallaoloa on KAIKILLA, olen aivan samoin itsekin monta kertaa pihalla, olen siitä kirjoittanutkin, esim kun lapsi ei syö ja laihtuu vaan vaikka on jo liian laiha muutenkin (no, tämä on jo korjautunut, käytin vain esimerkkiä)



Toivottavasti sieltä neuvolasta joku ammattitaitoinen voi kanssasi läpikäydä näitä tilanteita.

Ei elämän sellaistakaan kuulu olla että äiti on itku kurkussa ja umpiväsynyt kaiken aikaa, kyllä myös apua ja valoa täytyy olla jossainb



Sitä toivottaen, stella

En osaa muuten neuvoa muuta kuin täällä on jo keskusteltu, mutta olisiko pojalle jo kivempi olla päiväkodissa? 1- ja 2-vuotiaat ovat aika pieniä melkein 4-vuotiaan kavereiksi. Hän saisi ehkä pk: ssa samanikäisten kanssa parempia leikkejä aikaiseksi?

Sillä syksyn paikat ovat jaossa nyt, ja pojallesi voisi olla hyväksi päästä päiväkotiin, jossa on ikäistään seuraa ja ammattitaitoinen henkilökunta.

Toisaalta iso ryhmä ei ehkä kuitenkaan ole paras mahdollinen paikka pojalle...

Eli olisi hyvä pitää palaveri vanhempien, PPH:n ja alueen konsultoivan erityislastentarhan opettajan kanssa.

Siinä saisitte sekä te vanhemmat, että pph hyviä vinkkejä arkeen haastavan lapsen kanssa ja voisitte pohtia sopivinta hoitomuotoa, mutta asialla alkaa tosiaan olla kiire

Vinkkejä eli kiinnostaisi tietää oletko kokeillut suraavaa?



- positiivinen huomiointi kun tekee jotain hyvin (esim oi kuinka hienosti söit, oi kuinka hienosti jaksat keskittyä jne)

- riittävä halaaminen ja sylissäpito

-riittävä ulkoilu eli 2 krt päivässä esim 1-2 tuntia (kuinka paljon ovat perhepäivähoitajan kanssa ulkona?)

- säännöllinen päivärytmi

- kylpy jossa saa leikkiä erilaisilla leluilla vesileikkejä

- piirtäminen

- tanssiminen musiikin tahtiin

- yhdessä tekeminen (pyykin pesu, ruoan laitto, siivoaminen) - lapset turhautuvat jos eivät saa osallistua kodin hommiin ja tehdä yhdessä asioita ts. haluavat tuntea itsensä tarpeelliseksi

- ystävien kanssa tapaaminen

- oletko rajoittanut videoiden/television katsomista. Rajaa kaikki isojen lasten " rajut" filmit pois (nayttääkö perhepäivähoitaja filmejä?)

- lempileluja ei kannata takavarikoida, pysyttele yhdessä rangaistuksessa eli jäähy vain pahimmissa tilanteissa jolloin olet itse rauhallinen, katsot häntä silmiin ja selität (ei vihaisesti) miksi laitotit hänet sinne. Anna ennen yksi varoitus ja perustele samalla miksi joku asia on kielletty

- itse ei kannata nimitellä lasta - kritisoi tekoja ei lapsen persoonaa. Muuten oppii nimittelemään toisia

- ei fyysisä rangaistuksia kuten tukistamista tai " luunappeja"

- suosittelen päiväkotia eli siellä ikäistä seuraa ja ammattitaitoista henkilökuntaa!

Joku tuossa aiemmin sanoi että vaan jäähy, ei lelujen takavarikkoa. Kiinnostaisi tietää miksi... Jos vaikka teen kaiken päin honkia.



Meillä tosiaan tuo lelujen pois ottaminen toimii paaaljon paremmin kuin jäähy. Vielä vuosi sitten poika otti jäähyn tosissaan, nyt vaan odottelee ja kyselee pääseekö jo pois. Tai vaihtoehtoisesti juoksee kakskyt kertaa karkuun ja nauraa päälle. Varoitan aina pari kertaa ennen kuin otan lelun pois, ja sitten myös otan. Ja se toimii aika hyvin. Poika suuttuu mutta lopettaa älyttömyydet.



Itsellä pisti myös silmään tuo kavereiden ikä hoidossa. En ole mikään asiantuntija mutta poikasi ei varmaan saa tasoistaan seuraa ja virikettä tuossa seurassa - eikä ehkä kasvatustakaan. Päiväkodissa, ikäistensä seurassa, pääsee ehkä paremmin tuulettamaan ja leikkimään äitistä hölmöjäkin juttuja. Toisaalta, meillä poika on 3pvää päikkärissä ja uhma (tai jokin...) on kyllä melkoinen.

sunshine1:

Vinkkejä eli kiinnostaisi tietää oletko kokeillut suraavaa?

- positiivinen huomiointi kun tekee jotain hyvin (esim oi kuinka hienosti söit, oi kuinka hienosti jaksat keskittyä jne) Aina kun on aihetta.

- riittävä halaaminen ja sylissäpito Aamulla ensimmäisena halataan, hoitoon jätön yhteydessä, kotiin tultuani sekä illalla niin paljon kun kotitöiltä ehdin.

-riittävä ulkoilu eli 2 krt päivässä esim 1-2 tuntia (kuinka paljon ovat perhepäivähoitajan kanssa ulkona?) Ulkoilevat aamulla noin 1-2h riippuen ilmasta ja iltapäivällä menevät ulos noin 14.30 ja poika haetaan noin 15.30-16.30 ja joskus illalla mennään vielä lenkille.

- säännöllinen päivärytmi Kyllä ja sama jopa viikonloppuisin

- kylpy jossa saa leikkiä erilaisilla leluilla vesileikkejä Noin joka toinen ilta saa kylpeä muutoin suihkuun. Kylvyssä laatikollinen leluja. Maalailee pensseleillä seiniä (vedellä), veneitä, vesipistooli

- piirtäminen Ei kiinnosta hirveesti mutta joskus piirtää. Maalailee kylläkin vesiväreillä.

- tanssiminen musiikin tahtiin Laulaa mieluummin kun tanssii.

- yhdessä tekeminen (pyykin pesu, ruoan laitto, siivoaminen) - lapset turhautuvat jos eivät saa osallistua kodin hommiin ja tehdä yhdessä asioita ts. haluavat tuntea itsensä tarpeelliseksi laittelee pyykit koneeseen ja koneen päälle, laittaa kuivumaan, moppaa lattiat, leipoo

- ystävien kanssa tapaaminen Ystäviä hänellä ei ole koska meidän taloyhtiössä ei yhtään lapsiperhettä ja lähipuistossa porukkaa vaan päivisin. Viikonloppuisinkin hireveän vähän.

- oletko rajoittanut videoiden/television katsomista. Rajaa kaikki isojen lasten " rajut" filmit pois (nayttääkö perhepäivähoitaja filmejä?) Katselee dvd:tä/videoita ehkä 3krt/viikko ja nekin muumeja tmv.

- lempileluja ei kannata takavarikoida, pysyttele yhdessä rangaistuksessa eli jäähy vain pahimmissa tilanteissa jolloin olet itse rauhallinen, katsot häntä silmiin ja selität (ei vihaisesti) miksi laitotit hänet sinne. Anna ennen yksi varoitus ja perustele samalla miksi joku asia on kielletty

- itse ei kannata nimitellä lasta - kritisoi tekoja ei lapsen persoonaa. Muuten oppii nimittelemään toisia En ole nimitellyt, kritisoinut

- ei fyysisä rangaistuksia kuten tukistamista tai " luunappeja" Ei ikinä, vaikka itse olen pienenä saanut.

- suosittelen päiväkotia eli siellä ikäistä seuraa ja ammattitaitoista henkilökuntaa!

Tuossa yllä niitä kaipailemiasi vastauksia.

Minä haluasin myös tietää miksi ei saa takavarikoida leluja jos nurkka/jäähyt ei enää tehoa. Pitääkö sitten aktsoa vaan sivusta ja yrittää väkipakolla köyttää sinne nurkkaan? En oikein ymmärtänyt pointtiasi siinä.

Tuosta päiväkotiin viemisestä. Sinne saa alueellamme jonottaa noin vuoden kun ei ole ns akuuttia tarvetta. Poika sairastaa astmaa ja on pph:lla juuri sen takia ja myös lääkärin suosituksesta. Pitäisikö teidän mielestä viedä päiväkotiin terveyden uhalla ja aloittaa noin vuoden sairastelurumba vahvoine lääkityksineen alusta?

Th neuvolasta soitteli eilen iltapäivällä kyselivät paäivärytmistä, unesta, päivähoidosta, kavereista ym. Olivat sitä mieltä, että minä olen se suurin syypää pojan huonoon käytöskeen koska en istu ja leiki hänen kanssaan. istu nyt siinä sitten kun hän keskittyy 5 minuuttia johonkin ja sit lentää ympäiri kämppää. No, ollaan menossa sinne loppukuusa näytille ja siihen mennessä mun pitää lopettaa kotityöt ja vain keskittyä poikaan. Joo, kuka meillä siivoaa, pesee pyykit, tiskaa? Oli aika rankkaa ja kärjistettyä tekstiä mutta niin sen ymmärisin ja koin eilen.

Olen pahoillani, ettei neuvolasi osaa tai halua ymmärtää vilkkaan ja huonosti keskittyvän lapsen uupunutta äitiä. Onko teillä isä kuvioissa ? Miten poika toimii hänen kanssaan?



Ota ihmeessä perheneuvolaan yhteyttä (soittoajat löytyy puh. luettolosta/netistä). Tai mikset voi mennä tk:hon pojan kanssa ja pyytää (vaatia) lähetettä keskussairaalaan (lasten neuro). Jos poika heittäytyy hankalaksi vastaanotolla, luusi lähete menevän. Voisit myös kysyä saisitko tk:sta lähetteen toimintaterapeutille, joka voisi tarkemmin arvioida pojan keskittymista ja kokonaiskehitystä.



Itselläni on kaksi vilkasta poikaa. Toisella ADHD ja aspergeri, toinen muuten vaan tosi energinen (mummin mukaan ADHD myöskin). Vanhemman kanssa oli tosi paljon iltaisin kun oli pieni, mutta asuimme silloin ulkomailla ja apulainen hoiti talouden. Lisäksi pojalla vaikeaa puheen tuoton ongelmaa, joten lukemista ja muuta suomen kielistä kommunikaatiota piti olla ympärillä iltaisin. Nyt en voisi kuvitellakaan, että olisin kaikki illat vain pojan kanssa leikkien. Tokihan äidillä pitää olla omaakin aikaa ja huusholli pitää pitää jonkinlaisessa kunnossa ja ruokaakin pitää laittaa. Eikä se pojan keskittyminen sitä parane, jos vaan istut hänen kanssaan lattialla tai juokset pitkin taloa. Toki lyhyitä lukuhetkiä ym keskittymisharjoituksia kannattaa harjoitella.



Jos vaan jaksat, voisit lukea kirjat :

- MBD ja ADHD - diagnisointi, kuntoutus ja sopeutuminen; kirj. Michelsson, Miettinen, Valkama, Virtanen

- Tahatonta tohellusta - sensoorisen ingegraation häiriö lapsen arkielämässä; kirj. Kranowitz, PS-kustannus, opetus 2000 sarja

- Leikki linkkinä lapseen (SI-ongelmasta ja terapiasta)



Näissä kirjoissa on hyviä arkipäivän vinkkejä ja myös selostuksia, miksi lapsi saattaisi toimia jollakin tavalla. Vaikka kirjoissa puhutaan ADHD / ADD lapsista, ohjeet käy ihan terveille, mutta tavallista energisemmille muksuille.



Voimia sinulle ja olet ihan oikeaan aikaan hakemassa apua!

ymmärrän että koet olosi tukalaksi että sinua syytetään, vaikka olet varmasti omat keinosi kokeillut.



Mutta jos et ajattelisi yhtään syypää-näkökulmasta koko asiaa, tai normaali-epänormaali-akselilla, vaan ajattelisit että KOKEILLAAN eri strategioita jotta oppisit mahdollisimman hyvin tuntemaan poikaasi. Hän on sinun rakas lapsesi jolle haluat mahdollisimman hyvän elämän.

Joten: kokeile tuota täydellistä omistautumista esim 2 viikkoa (etukäteen päätetty rajattu aika), ihan kuin kokeilisit uutta reseptiä tai alkaa kasvattaa omenapuuta siemenestä. Kotityöt voi 2 viikkoa olla rempallaan. Leiki, tee palapeliä, rakenna tyynyistä maja, keksi laululeikkejä, lue kirjoja, katselkaa vaikka helppokeskittymisiä Maisa-dvd:itä - kokeile tätä huvin vuoksi ja tee vaikka päiväkirjaa miten kyseinen muutos poikaan vaikuttaa.

Tämä EI tarkoita että koko sinun loppuelämäsi tulee tällaista olemaan eikä sinulla enää ikinä ole aikaa täyttää tiskikonetta.



Voimia sinulle, ja kaikesta kuuluu miten kovasti haluat että tämä hermojaraastava ongelma loppuu.



Melkein kaikelle maailmassa voi JOTAKIN; niin tällekin!

Eikä silloin mikään kenenkään antama kepulikonsti ole autuaaksi tekevä, mutta saattavat helpottaa vähän elämää ja pitkällä tähtäimellä vaikuttaa. Muista ensinnäkin, ettei vilkkaus ole mitenkään kasva-tuksesta kiinni. Et ole tehnyt mitään väärin ja vaikka kuinka hoitaisit ulkoilut ja nukkumiset ja syömiset ja lapsen kanssa leikkimiset ja jäähyt ohjeiden mukaan, olisi lapsi silti edelleen ylivilkas.

Lähinnä vilkkaan lapsen vanhempi tarvitsee kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa ja kykyä olla välittämättä muiden vihjailuista, ettei lastasi ole oikein kasvatettu. Mutta kuten sanottu nuo kaikki annetut ohjeet voivat helpottaa elo vähän. Näille lapsille ovat tärkeitä rajat ja rutiinit, kuten varmaan jo tiedät. Kuvien käyttö tilanteiden hahmottamisessa voi auttaa paljon. Esim. pukemistilanteessa kuvat kaikista vaate-kappaleista riviin ja niiden avulla lapsi pukeutuu. Samoin päivän kulun hahmottamissa kuva päivän tapahtumista. Se helpottaa siirtymistä tilanteesta toiseen. Noita kaikkia keinoja käytettään päiväkodeissa. Mutta ehkäpä olis tosiaan hyvä, jos pph:nne tosiaan saisi opastusta keltolta näiden keinojen käyttöön. Älä nyt ihmeessä pillastu siitä, että sinulle ehdotettiin päiväkotia. Et muuten edes aiemmin kertonut lapsesi muista diagnooseista. Yleensä ylivilkkaille lapsille paras hoitomuoto on kuitenkin päiväkodin pienryhmä, sillä usein he uuvuttavat yksin työtään tekevän pph:n. Teillä kuitenkin varmaan on hyvä ja kokenut pph kun on kuitenkin kai varsin hyvin handlannut pojan kanssa

Ja jos poikasi on tosiaan päiväkotipaikan tarpeessa pääsee hän sinne jonojen ohi. Mutta kuten joku sanoi, paikat on jo osittain jaettu ja seuraava jako on sitten vuoden päästä. Ja paikan saamisen perusteluksi pitäisi kuitenkin olla jo lausunto ainakin keltolta tai neuvolapsykologilta.

Kirjana minä suosittelen Greenen: Tulistuva lapsi. Itse sain vinkin siitä täältä ja se todella avasi uuden näkökulman " hankalien" lasten kasvatukseen. Etteivät ne supernannykonstit ja jäähyt olekaan aina oikeita ja toimivia kaikille lapsille. Jos lapsi ei todella pysty hallitsemaan käytöstään, ei oikea tapa kasvattaa ole aina rangaistus huonosta käytösestä. Tämä ajattelutapa on vaativa kasvattajallekin.

http://www.finnlectura.fi/explosive/kirja.php

Tuosta päiväkotiasiasta vielä: onko lääkäri nyt ihan viime aikoina suositellut pph:ta hoitopaikaksi, vaiko silloin kun lapsesi oli 1+ v.? Vai onko lapsesi astma tosi vaikeahoitoinen? Mietin vielä vaan, että nelivuotiashan ei enää ole ihan hirveän infektioherkkä, ja kyllähän päikkäreissä on muitakin astma-lapsia.



Omaa nelivuotiastani en kyllä enää pitäisi tuollaisessa ryhmässä, jossa on vaan pieniä. Hän tarvitsee ihan selkeästi ikäistään remu-seuraa ja mielikuvitusleikkeihin myös seuraa, muuten meno olisi varmaan illalla kotona ihan kauheaa.



Ehkä neuvolan th tarkoitti juuri tuota jonkun edellisen kirjoittajan pointtia, että paraneeko käytös, jos poika saa extra-huomiota.

Pari kommenttia vielä

Mammarapu: Älä nyt ihmeessä pillastu siitä, että sinulle ehdotettiin päiväkotia. Et muuten edes aiemmin kertonut lapsesi muista diagnooseista. Yleensä ylivilkkaille lapsille paras hoitomuoto on kuitenkin päiväkodin pienryhmä, sillä usein he uuvuttavat yksin työtään tekevän pph:n. Teillä kuitenkin varmaan on hyvä ja kokenut pph kun on kuitenkin kai varsin hyvin handlannut pojan kanssa



En pillastunut vaan kysyin, että pitääkä lapsi laittaa terveyden uhalla päiväkotiin ja aloitta sairastaminen alusta? Ollaan juuri päästy tasapainoon sairasteluissa.

Pienryhmiä ei meidän lähellä ole koska poika on ruotsinkielinen.

Meidän pph on tehnyt työtä vuodesta 1980, joten kokemusta löytyy myös ns erityislapsista.



Nipsu_: Tuosta päiväkotiasiasta vielä: onko lääkäri nyt ihan viime aikoina suositellut pph:ta hoitopaikaksi, vaiko silloin kun lapsesi oli 1+ v.? Vai onko lapsesi astma tosi vaikeahoitoinen? Mietin vielä vaan, että nelivuotiashan ei enää ole ihan hirveän infektioherkkä, ja kyllähän päikkäreissä on muitakin astma-lapsia.



Lapsen astma on todettu jo kun hän oli vauva ja kun aloitti päivähoidon melkein 2v niin lääkäri suositteli pienryhmää mutta kun sellaista ei ole meidän lähellä niin haimme pph:ta ja vielä viime lääkärikäynnillä mutama kk sitten lääkäri sanoi, että on ihan hyvä, että on pph:lla juuri ettei tarvitse lääkita niin paljon. Täytynee varmaan mennä arvioimaan tilanne nyt uudestaan ja myös keskustelemaan hänen kanssaan tästä asiasta.





Keskustelin myös ystäväni kanssa joka töissä päiväkodissa niin hän sanoi, että mitään sairautta (Adhd tms) pojalla ei ole vaan hän on erittäin vilkas ja itsepäinen. Ystävälläni myös kokemusta erityislapsista. Hän myös sanoi, että voisi olla hyvä laittaa päiväkotiin mutta jonossa voi joutua olemaan ainakin noin vuoden koska ei ole ns akuuttia tarvetta. Yritin soitella alueemme päivähoidon johtajalle mutta en tavoittanut.

katsotaan mitä se neuvolan th sanoo.



Eilen oli hieman parempi päivä. Ei ollut kertaakaan nurkassa mutta väsynyt oli ja kiukutteli muuten vaan väsymystään. Taitaa olla jokin flunssa taas tulossa. Katsotaan miten tänään menee kun pääsee kotiin.

Hei, meillä meno samanikäisen kanssa juuri samanlaista ja olen kans miettinyt, et missä vika. Mut olen huomannut, että muokkaamalla omaa käytöstäni olen saanut jotain positiivista aikaan pojan kanssa. jos haluat kirjoittaa privaattiviestiä laita s-postiosoite, ni otan yhteyttä.

Neuvola piti siis olla maanantaina mutta terkka soitti ja perui (tuli kiireellinen kotikäynti) ja aikaa siirrettiin 9.5.

No katsotaan sitten mitä sanoo.



Uusikuu:lle Tällä hetkellä ei ole sellaista mailiosoitetta jota en haluaisi tänne laittaa koska sisältää koko nimen. Olisi kyllä kiva kirjoitella. Onko sinulla sellainen osoite jota voit laittaa tänne niin otan yhteyttä?

Siis mailiosoitteeni on sellainen jota en halua tänne laittaa!



Taitaa jaatukset olla jossain muualla!