Kauanko kestää tottuminen tutista eroon (2v ja nyt 4 pv erossa)
Varmasti tämäkin yksilöllistä mutta olisi kiva kuulla miten muilla. Meillä poika täytti nyt 2 vuotta ja päätettiin vierottaa tutista. Hassu juttu miten se tutti olikin niin tärkeä..vaikka on syönyt sitä nyt viimeisen vuoden vain päiväunien ja yöunien aikana, ei muuten. Vai onkohan tämä joku vaihe muuten vaan?? Pojan kanssa ei ole aikaisemmin ollut mitään vaikeuksia mennä päiväunille mutta nyt tulee koko ajan pois sängystä.Illalla menee kyllä paremmin. Johtuiskohan tästä tutista vai vaan muuten. Ei kyllä mainitse tai pyydä tuttia ja keksimme kivan tarinan että annettiin tutti vauvalampaille joita käymme usein katsomassa lähistöllä. Yritin laittaa myös rattaisiin, joissa nukkunut muutaman päivän mutta tänään taas vaan itki ja itki. Voiko olla mahdollista ettei enää halua nukkua päiväunia ollenkaan?? APUA!! Vai kestääkö tämä tutista vierottaminen vaan kauemmin?? Muistan ettei imetyksen lopettamisen kanssa 10kk iässä ollut MITÄÄN ongelmaa mutta näköjään tutti onkin ollut tosi tärkee unikaveri. Tuntuu että poika jaksaa olla valveilla koko päivän mutta keksii kaikkea älytöntä sitten tokkuraisena. Itse alan olla aika kuitti kun on tottunut että 1,5-2h päivässä rauha maassa päikkärien ajan!
Kommentit (7)
esikko itki pari iltaa pahemmin, viikon kaiketi kokonaisuudessaan enemmän tai vähemmän (se muisti ;-)). Kuopus heitti tutin pois itse - huusi yhdet päiväunet, ei muuta ollenkaan. Ja molemmat käytti vain päiväuni-yöunituttina.
lapset eleonora 3v ja isabella 1v9kk eikä kumpikaan ole syönyt tuttia. Taiai isabella syödä muutaman kerran, muttei kumpikaan ole ikinä kiintynyt tuttiin, toivottavasti ei masuasukitkaan :)
Eli poika kaksivuotissynttäreiden jälkeen heti kesäkuun puolessa välissä luovuttiin tutista. Ei huutanut kuin yhden yön ise tuttia mutta kyllä sen jälkeen nukkumaan meno on ollut enemmän ja vähemmän pidemmän kaavan mukaan kuin ennen. Ensimmäiset pari viikkoa sai toden teolla nukuttaa ja myös meillä tuntui että aikooko luopua päiväunista kokonaan. Ehkä noin kuukausi meni ennenkuin oikeasti tilanne rauhoittui. Meille tuli ainakin tutin sijaan kirjan lukeminen illalla ennen nukkumaanmenoa. Aikaisemmin ei ollut kiinostunut sellaisesta. Nyt pitää lukea kirja ja myös uninalleja pitää olla aikamoinen kasa mukana että voi köydä nukkumaan. Mutta tosiaan päiväunet on palannut normaaliksi.
Eli toivottavasti teilläkin vai hetkellistä ja oma neuvoni olisi että jaksa vain nukutella päiväunille ja toivotaan että siitä taas normalisoituu :)
Meillä poika luopui tutista kokonaan noin 2 vuotiaana. Nyt kolmevuotiaana yhden harvoin käyttämäni takin taskusta löytyi vanha tutti ja voih, kuinka paljon tuo kolmevuotias olisi halunnut laittaa tutin suuhunsa. Uskomaton se tutin vetovoima. Vieroitus vuosi sitten onnistui helposti muutaman illan itkuilla. Meillä tutti ei ollut 1-v. jälkeen käytössä kuin yöunilla.
Poika oli pahinta laatua tuttimaakari vielä siihen aikaan ja pelkäsin mitä tuleman pitää. Puhuimme asiasta reilun viikon etukäteen, poika halusi olla " iso" ja leikkasi itse tutit rikki ja vei roskiin. Säästin yhden nysän (ja pojan tietämättä pari ehjää hätävaraksi).
Illalla tuli itku ja näytin nysää, että otatko tämän? Mutta iso poika silittelyllä ja taputtelulla nukahti aika helposti. Päiväunet meni meillä taas ihan helposti. Seuraavana iltana tuli parku taas. Pojalla ei ollut siinä vaiheessa unilelua - ei itse " leimautunut" mihinkään pehmoleluun (nykyään on ja apua jos se vaan unohtuu tms.). Kolmantena iltana meillä vaan poika totesi, että " tutit on rikki" ja nukahti ilman itkuja. Siitä se lähti ja viikossa tuteista puhuminenkin jäi. Parin viikon päästä viereemme kaupassa tuli n. 1,5v tutti suussa ja ajattelin, että " apua" (olin siihen asti kiertänyt kaupassa tuttiosastot ym. ettei poika älyä että ostetaas uusi tutti). Poika totesi sille toiselle, että " sinä olet vauva kun sinulla on tutti, minä olen iso poika" . Pisti äitiä hymyilyttämään.
Mutta meillä tosiaan meni helposti vaikka aiemmin poika lutkutti tuttia päivällä ja yöllä niitä piti olla suun lisäksi myös kädessä (=unilelu?).
Poika nyt 1v11kk ja tutti ollut poissa 1,5 kk. Kesälomareissulle lähtiessä tutti ihan oikeasti unohtui kotiin ja valmistauduin illalla lähtemään hakeen sitä lähimmältä ABC:ltä. Kas kummaa, poika kysyi kyllä sitä ennen nukahtamista ja ku sanoin etä tuttia ei ole, nukahti tyytyväisenä unileleunsa kanssa. Reissussa oltiin lähes 3 viikkoa. Joka ilta kysyi, mutta ei edes itkenyt sen perään. Kotona ei enää edes kysellyt. Tosin monesti on käsi suussa nukahtaessa ja unilelu on entistäkin tärkeämpi. Mutta siis helposti päästiin eroon. Nyt ollaan siirrytty " isojen" sänkyyn ja siitä omat ongelmansa...
Ja kyllä se pahin aika kesti sen kolme neljä päivää ja sen jälkeen alkoi helpottaa mutta päiväunet on edelleen aika vaikeita, ei malttais rauhottua ja tutti on ollut poissa jo kohta 2kk, yö unille käy helpommin mutta silloin suu käy ja pyörii sängyssä kun häkkyrä, itse makoilen siinä vieressä, päiväunet nukkuu vaunuissa. Meillä myös tutti oli loppu aikana vaan päivä ja yöunilla mutta tosi tärkee taisi olla, rauhotti poikaa sekä äitiä.