Pahoitin mieleni poikani

Mahtaisko olla mahdollista, että vielä kerran yrittäisit puhua lasten vanhemmille? Ymmärrän, että se tuntuu susta itsestä ehkä inhottavaltakin, mutta poikasi tähden... Meillä oli hiukan samaa, kun samassa pihassa asuva 2 v vanhempi poika leikki aina ennen oman esikoiseni kanssa, mutta mentyään kouluun viime syksynä loppui leikit siihen ihan kuin kerrasta ja kavereiksi kelpaavat vain samanikäiset. =( meillä onneksi on lähistöllä muitakin kavereita, tosin ei niin lähellä että poika voisi ilman mua pihalla heidän kanssaan olla. Vaikeaa tän selittäminen on meilläkin ollut, oma poika ei ressu millään meinaa ymmärtää miksi ei vuosien yhdessäleikin jälkeen enää kelpaakaan. =(

... ja varsinkin se tulee kun tilanne muuttuu, mutta mun mielestä sen odottaminen, että varsinkin 7 ja 9 v, pojissa varsinkin leikkisivät kovinkin mielellään 5 v:n kanssa, on hyvin epärealistista ja jopa väärin näitä poikia kohtaan.



Sen ikäiset lapset on kehitystasoltaan niin erilaisia, että jutut ei välttämättä enää mee kovin yksiin... ja se että toinen on 3 v ja toinen 5 v on ihan eri juttu kuin että toinen on 5 v ja toinen 7 v.



Mä itse painotan, että kun ollaan jossain kaikki otetaan mukaan leikkiin, ja varsinkin sisarukset, mutta mitä vanhemmaksi lapset tulee sitä enemmän huomaan että he ihan oikeasti tarvitsevat ja kaipaavat ja haluavat sitä ikäistään seuraa... ja mun mielestä siinä ei ole mitään väärää...



Ihan muutama esimerkki... meidän 6 tykkää juosta kovasti kaverinsa kanssa kun haetaan heidät eskarista. Meidän 4 v haluaa kovasti olla mukana juoksemassa... lopputulos on että 6:llä ei ole kivaa, kun 4 v joka ei pysy vauhdissa mukana, huutaa koko ajan että odottakaa mua ja meidän 4 v:llä ei ole kivaa kun ei pysy mukana vauhdissa ja kokee olevansa niin paljon hitaampi - mitä onkin koska on pienempi.

Meidä 6 v tykkäisi kovasti leikkiä naapurin 8 v kanssa, ja monesti kesällä pelataankin jalkapalloa ym, mutta sitten kun 8 v haluaa leikkiä jotain monimutkaista leikkiä, jota on aloteltu koulussa ja johon liittyy kaikenmaailman hahmoja, ehkä peleistä, korteista tai ohjelmista tuttuja, meidän 6 v on ihan pihalla - sillä ei ole kivaa, kun ei ymmärrä leikistä mitään ja 8 v llä ei ole kivaa kun ei voi leikkiä kunnolla kun koko ajan pitää selittää asioita...



Eli mun mielestä on kiva ajatus että lapset leikkii yhdessä ja se tekee hyvää kaikille iästä riippumatta silloin tällöin, ja usein saattaa vaatia vanhemman ohjausta löytää se sellainen tekeminen mikä sopii kaikille ja mistä kaikki tykkää. On epäreilua vanhempia lapsia kohtaan vaatia leikkimään paljon heidän kehitystasoaan nuorempien lasten kanssa jatkuvasti - sisaruksilta sitä tulee vaadittua paljon, muttei sitäkään saa olla liikaa.



Jos meillä olisi tilanne, että omien vanhempien lasten pitäisi aina leikkiä jonkun huomattavasti nuorempien kanssa, varmaan tekisin myös niin, että jos en saa keskusteltua asiasta äidin kanssa, niin välttelisin niitä tilanteita, ei niin ettei koskaan leikittäisi yhdessä vaan niin että se ei olisi jokapäiväistä ja rasittaisi lasta liikaa. En esim. voi velvoittaa omaa 6 v poikaani leikkimään ainapihalla omien 4 & 2 v pikkusiskojen kanssa, kun hän haluaa tehdä niin eri juttuja kuin he...



Toinen asia on sitten se tervehtiminen, totta kai jokaista pitää tervehtiä ja muutenkin olla kohtelias.



Ja pojilla selvästi on kausi, jolloin he hoksaavat tämän "vakoillaan" ja juostaan pakoon leikin. Meilläkin se tuli yhdessä vaiheessa, ja uskon, että jos ei heidän kanssaan siitä puhuta, he eivät tajua, että se ei ole kivaa sille, jota pakoon juostaan. Meillä ainakin he vain "näkivät" sen, että se oli heille kiva leikki sen kummemmin ajattelematta miltä toisesta tuntuu... ja meillä se ainakin loppui heti kun asiasta puhuttiin.



Ja ihan vain ajatuksena, kun ei selvinnyt onko poika ollut yksin näiden kavereiden kanssa leikkimässä vai onko äiti myös ollut ulkona ja seuraillut mitä puuhataan... ikäerojen ym lisäksi, jotkut lapset vaan on niin kovia valittamaan kaikesta tai yrittämään määräillä kaikkia miten pitää tehdä tai asettumaan muuten vaan kaikessa vastahankaan, että kaikkein ystävällisimpienkin lasten on vaikea jaksaa leikkiä sellaisten kanssa. Omasta lapsesta sitä ei tiedä, jos ei ole ollut mukana seuraamassa tilanteita. Ja aina voi keksiä sen oman lapsen kanssa niin kivaa puuhaa ja leikkiä, että ne muut haluaa tulla mukaan.