Vauva (10 kk) oikea kiukkupussi, onko muita?
Alan olla nyt todella väsynyt tuon meidän neidin ainaiseen huonotuulisuuteen ja kiukutteluun. Mietin, että onko tämä nyt iästä johtuvaa vai onko jokin oikeasti vialla (allergiaa tms.) Tyttö on syntymästä asti ollut ns. vaativa vauva ja ensimmäiset kuukaudet oli aikalailla yhtä huutamista, mutta pikkuhiljaa helpotti. Monta kuukautta meillä oli jo vähän seesteisempää, mutta nyt on elämä mennyt taas aika mahdottomaksi.
Tyttö herää öisin syömään kerran ja mielestäni nukkuu tarpeeksi pitkät yöunet ja päivälläkin nukkuu yleensä ihan hyvin. Mutta silti tuntuu, että on huonotuulinen melkein koko ajan. On tietysti hyviäkin hetkiä, mutta sitten usein tuntuu, että mikään ei ole lapsella hyvin, itketään vain ja kiukutellaan. Eroahdistuksen piikkiin olen laittanut sen, että tyttö konttaa perässäni itkien, mutta usein ahdistaa, kun tuntuu että tyttö on tyytyväinen vain minun sylissä (isä ei kelpaa) ja tutti suussa. Välillä ei saa edes vaatteita puettua päälle, kun tyttö roikkuu jalassa ja huutaa. Isosisko saa tytön välillä hyvällä tuulelle, mutta aina ei leikit siskonkaan kanssa jaksa innostaa.
Ruokahalu on onneksi hyvä, mutta kamala kohtaus tulee, jos ruokaa ei tule sillä sekunnilla, kun nälkä iskee. Siinä sitten rauhoitellaan pitkään, että huutokohtaus menee ohi ja sitä ruokaa saadaan suuhun. Useampana päivänä on myös herännyt päiväunilta tosi kiukkuisena ja itkuisena. On pitänyt sylissä pitkään rauhoittaa. Oli kuukausi sitten kovasti kipeänä ja sai lääkekuurin korvatulehdukseen ja yskäkin vaivasi pitkään. Yskä oli jo melkein viikon poissa, mutta tuossa viime viikolla alkoi taas rohista (rohisee silloin tällöin vähän vieläkin) ja käytiin näyttämässä korvat. Parantuneet olivat, joten kiukuttelun ei pitäisi siitäkään johtua.
Stressaa tämä tämmöinen. Jotenkin sitä kuvitteli, että elämä helpottuu, kun vauva kasvaa isommaksi. (Esikoisen kohdalla näin kävi, vaikka hänkään ei pienenä ihan helppo ollut.) Välillä tuntuu ettei sitä edes huvita lähteä mihinkään, kun tyttö kiukuttelee kuitenkin sekä autossa että rattaissa.
Kommentit (4)
PÄIVÄUNILTA HERÄÄMINEN KIUKKUISENA: Meillä tämä on johtunut liian lyhyistä päikkäreistä tai heräämisestä väärään aikaan. Kun lapsi on nukkunut tarpeeksi, on hän myös herännyt hyväntuulisena.
KITINÄ: Saako vauvasi puuhata " oikeita" hommia? Anna Wahlgrenilla on teoria, jonka mukaan " tyytymättömiä ovat lapset, joita ei ole otettu käyttöön" . Hän tarkoittaa tällä sitä, että lasten pitäisi jo muutaman kuukauden iästä asti tuntea olevansa tarpeellisia " lauman" hengissäsäilymiselle. Eli tehdä jotain " oikeaa työtä" kuten tiskikoneen tyhjennystä, siivousta, tiskausta jne. Wahlgren vastustaa lapsen eristämistä lelujen keskelle. (Itse asiassa hänen mielestään leluja ei tarvita !!!)
Toisaalta, osa lapsista vaan on vaativia ilman sen kummempaa syytä. Ruoka-ajat on hyvä ennakoida ja vaikka lykätä pala banaania tms. käteen, kun muu ruoka lämpiää. Jottei tule paniikki
T: Annivanni ja kaksi " helppoa" tyttöä
ihan samanlaista, tyttö tosin vasta 8 kk, mutta eroahdistusta se taitaa olla. Koko ajan pitäisi olla näkösällä ja neitiä viihdyttää, muuten roikkuu lahkeessa ja konttaa perässä joka paikkaan ja KITISEE!
Päiväunille nukahtaminen rattaisiin parvekkeelle on nykyisin aivan tuskaa, ennen nukahti kiltisti, nyt vaan huutaa ja itkee 10 minuuttia ennen kuin uni vie voiton! Tuntuu tosi pahalta kuunnella itkua, mutten halua neitiä enää opettaa liikkuviin rattaisiinkaan nukahtamaan. Päiväunet kestää n. 30 min sitten heräilee jo itkemään tuttia, ja tätä jatkuu n. 10-15 min välein, kunnes on pakko ottaa sisälle unilta ja typy on väsynyt ja kitisee...Välillä sattuu nukkumaan ne 1,5 tunnin unensa ilman heräilyä.
Syöminen meillä myös sellaista " pelleilyä" , josta ei tule mitään jollei neidillä koko ajan jotain kädessään, lusikka, leluja...Ja jos ei ruokaa saa oikeaan aikaan niin kauhea huutohan siitä tulee ja on pakko yrittää jollain keinoin rauhoittaa joten leluja sitten olen antanut ruokapöytän ottaa mukaan.
Tutin olen myös päiväsaikaan välillä lykännyt suuhun vaikka periaatteeni enne oli että tutin saa ainoastaan unille, mutta kun ei sitä kitinääkään jaksa koko aikaa kuunnella. Sylissä viihtyy hetken kerrallaan, sitten on päästävä taas tutkimaan paikkoja, kunnes taas kitistään sylinn etc...etc..Ja kaikkiin " kiellettyihin" paikkoihin menossa koko ajan ja suuttuu hirveästi kun kiellän tai estän menemästä.
Rasittavaa, mutta kestettävä se tämäkin vaihe on...Voimia kaikille!!
Ehkä tämä purkautumiseni tänne auttoi, sillä tänään on ollut hiukan helpompi päivä. Tiedän toki, että jos lapsi herää kiukkuisena, on ehkä nukkunut liian vähän, mutta eipä sillekään asialle voi mitään tehdä. On siis itse herännyt (en siis herätä) unilta huutaen ja raivoissaan ja vaikka kuinka yrittäisin, ei nukahda millään uudestaaan.
En kyllä tiedä miten ottaisin tuon ikäisen kodin askareisiin mukaan. Kun laitan esim. ruokaa, saa olla keittiössä mukana kolistelemassa kattiloita, tyhjentää kaappia, missä muovipurkkeja yms. mutta astianpesukoneen tyhjennän kyllä itse. Imuroimista taas pelkää yli kaiken. (Muutamat kerrat on lasilautaset meinanneet lentää iloisesti lattialle tytön auttaessa.) Ja tuskinpa tämä ja lelujen määrä nyt kuitenkaan tytön kiukunpuuskiin vaikuttaa =)
Tsemppiä teille muillekin! Eiköhän se iän myötä vähän helpota. Ja onhan tuo tyttö niin rakas ja ihana, vaikka välillä voimille ottaakin.
Ikää pian 10kk. Tyttö ei vielä osaa kontata eikä viihdy lattialla oikeastaan ollenkaan. Itkee, kitisee ja haluaa syliin koko ajan. meillä myös ruokailut ovat yhtä taistelua. Ilman " houkuttimia" (leluja tms) ei suostu suutaan avaamaan.
Nukkuu tosi hyvin, mutta välillä kiukkuaa jonkin aikaa ennen kuin nukahtaa. Meillä tosin viihtyy tyttö hyvin rattaissa ja ulkona eli paljon ollaan liikkeessä kun kotona alkaa heti taas kitinä.
Eroahdistusta minäkin olen ajatellut tämän olevan. Allergia epäilyäkin on ihottuman takia ollut, mutta en ole päässyt jyvälle, mille olisi allerginen.
TOIVOTTAVASTI pian jo helottaisi!