Tahtoisin kolmannen..
Meillä on ihanat 3v ja 1v lapset tai tarkalleen 3v2kk ja 1v2kk. Minuun on iskenyt taasen vauvakuume.. Mutta nämä kaksikin jo vie aikaa "kivasti". Millasilla ikäeroilla teillä on kolmas ja onko se muuttanut jtn? Kun toisilta kuullut että meni kaik sekasin ja soltain että se ei muuttanut mitään. =)
Nyt minun pitäsi raskautua jotta sama ikäero tulisi näillekin eli se aikas tasan 2v.
Mutta mutta...
Toimin yksityisenä perhepäivähoitajana ja saan olla lasten kanssa päivät, mutta se oma vauvakin vielä ois niiiiiiiiiiiin kiva... =)
Kommentit (3)
Itse tahtoisin myös kolmannen, mutta en nimenomaan pienellä ikärolla. Meillä on 4v ja 2v nyt. Haluaisin kolmannen sitten, kun isompi on koulussa. Haluan nimenomaan isomman ikäeron, jotta voin nauttia viimeisestä vauvasta kunnolla. Kakkosen vauva-aika meni vähän sumussa. Toisekseen olen huomannut, että vanhemmat lapset oikeasti kaipaavan sitä äidin aikaa ja haluan antaa sitä heille nyt. Jos uusi vauva tulisi jo nyt, he jäisivät pakostakin paitsioon. Ajattelen myös, että olisi kiva olla kotona juuri lasten ensimmäisinä kouluvuosina, jotta ehtisi auttaa läksyissä, saattaa koulumatkoilla jne. Eli itse yritän pitää vauvakuumetta lähinnä kurissa muutaman vuoden. :)
Vanhimman ja keskimmäisen ikäero on 1v5kk. Vanhimman ja nuorimman ikäero on5v. Itse koin, että kaikkein rankinta oli noiden kahden ensimmäisen kanssa. Olin tosi väsynyt silloin. Nyt kun lapsia on kolme niin kaikesta ei enään stressaa niinkuin ennen. Kaikenkaikkiaan olen kokenut, että tämä oli hyvä päätös:)
Mutta paljosta saa myös luopua. Omat harrastukset aika minimissä. Elämä pyörii aika paljon lapsissa. Mutta niin saakin. Etelänmatkat ainakin meiltä kiellettyjä niinkauan kun kaikilla alkaa olla järkeä päässä;(
Mutta vaikka kivasti meneekin, niin väsynyt olen silti, koska nuo kolme kinastelevat jatkuvasti.Tämän väsyn on vaan jaksanut paremmin kantaa kuin aikaisemman.
meillä on kolme tyttöä, iät 3½v, 2v ja 6kk, eli aika paljon pienemmät ikäerot kuin teillä tulisi. Meillä suurin ero kahden ja kolmen välillä on se että kahden kanssa on paljon hommaa ja kolmen kanssa se ei lopu koskaan. =)
Aina olisi jotain tehtävää (usein kotitöitä tms.) kun ihan lasten perushoiton, syötöt, vaipatukset, pottailut, vaatetus, menee niin paljon aikaa. Mutta en kyllä pois vaihtais, vaikka välillä vähän uuvuttaa. Tai lähinnä se on sitä ettei mitään sellasita joka ei ole pakollista, mutta itse haluaisi (minulla mm. ompelu) ei saa tehdyksi.
Meillä erittäin tärkeä asia on rytmi, etenkin unien kanssa, josta pidetään tiukasti kiinni. On päänupin kannalta tosi tärkeää että tietää ettei ilta kahdeksan jälkeen tarvitse enää hoitaa ketään, ehkä jotain kotitöitä, muttei muuta. On sitten hetki aikaa hengähtää joka ilta, ja sitä kyllä tavitaankin.
Eli kaikenkaikkiaan rankkaa on, mutta kyllä se on sen arvoista.
Tiip