Apua kaivataan! Vauva 5 kk ja isä ei kelpaa..
Meillä vauva siis nyt 5 kk ja parin viikon ajan on tilanne ollut sellainen, että vain äiti kelpaa, isän sylissä vain huutaa.
Onko tämä jotenkin tuon ikäiselle tyypillistä tai jokin vaihe (joka toivottavasti ei kestä kauan)? On tosi kurjaa, kun isä yrittää kaikkensa, mutta toinen vain kirkuu pää punaisena. Ja mulla on kurja fiilis lähteä mihinkään, edes kauppaan, kun saan jännittää/tiedän, että kotona on kauhea huutokonsertti, mikä rauhoittuu heti kun otan vauvan syliin. Onko muilla siis kokemusta tällaisesta? Kuinka toimitte ja kauanko tätä kesti?
Kommentit (3)
..just taisi olla noita aikoja, kun vasta ekoja kertoja yritettiin saada lapsi nukkumaan isän kanssa. Ei ollut tarpeellista ennen sitä ja sitten kun äidin menojalka alkoi vipattaa, niin eipä isä kelvannutkaan.
Isä tekee 6 päiväistä työviikkoa ja 9h/pv. Ei siinä paljon lapsi isäänsä tunnista.
Meillä tuo isän kelpaamattomuus liityi lähinnä nukkumaan menoon tai esim. kun tyttö ahdistui kauheasti vieraissa paikoissa ja syleissä, niin silloin ei rauhoittelijaksi kelvannun kuin äiti. Ja harvoin isä kelpasi myöskään syöttäjäksi. Huusi aivan henkensä edestä, jos isä lähti viemään sänkyyn. Ei sitä kukaan viitsinyt kuunnella. Siis kun neuvoiksi sain, että anna huutaa. Ei voinut.
No enpä sitten mennyt nukkuma-aikaan mihinkään. Päätin, että jos kerran minä saan tytön nukkumaan, niin minä sit laitan nukkumaan.
Tyttö oli sit vajaa 8kk, kun läksin tyttöjen kans illanviettoon ja sanoin isille, et nukuttaa tytön autoon (ajeluttamalla sai isäkin tytön huudotta nukkumaan) ja kantaa siitä sisälle. Mutta KAS KUMMAA tyttö olikin kiltisti nukahtanut (tosin isi oli leikittänyt väsyneeksi) isin kanssa ja oikeestaan tuosta lähtien on aina nukahtanut yö- ja päiväunille isin kanssa. Varsinkin jos minä en ole kotona. Voi olla, että olisi onnistunut jo aiemminkin, mutta ei ollut tarpeen.
Emme siis treenanneet isin kelpaamista vaan meillä aika teki tehtävänsä. Nykyään tyttö on jo 9kk ja kelpaa jopa muutkin hoitajat kuin isi ja äiti, vaikka pitäs olla muka pahin eroahdistusikä.
Jaksamista sinne! Tiedän ettei oo kivaa, jos varsinkin joutuu vaan odottamaan ajan kulumista.
ja on ollut oikeastaan pienen ikänsä äidin tyttö. Tämä tosin johtuu siitä, ettei syö pulloa eikä tutia, eli rauhoittuu oikeastaan vain rinnalle. Isä kelpaa kyllä hoitotoimenpiteisiin ja leikkikaveriksi, mutta kun hepuli iskee, niin ei auta isi eikä mummo, kun äiti on saatava.
Isi on päivät töissä, mutta kokona ollessa osallistuu hoitamiseen. MInä sitten pelastan, kun tytön hermo pettää. Pakko on välillä päästä ilman vauvaa kotoa ulos, nämä reissut yritän ajoittaa päiväuniaikaan. HIeman on sekin helpottanut, että neiti syö kiinteitä, joita isäkin voi syöttää, eli ei tarvitse nälkää itkeä.
Mies sanoi, että tyttäremme on samanlainen kuin esikoispoika, jolle ei isi alussa oikein kelvannut (minä en tätä niin tarkkaan muista). Nyt kuitenkin isi kelpaa jo hyvin, kun ikää on kohta 7 vuotta. MIes hoiti poikaa kuukauden yhdeksän kuukauden iässä, ja kyllä pärjäsivät, eli helpottui varmaan pikku hiljaa.
varmaan kyse on vaiheestakin, kun lapsi tulee entistä taitavammaksi erottelemaan ihmisiä, ja jo vähän haluamaankin jotain tiettyä
Liekö tästä ollut sen kummemmin apua, mutta näin meillä.
Meidän vaavi on 4,5kk ja yht'äkkiä täysin äitin poika, vaikka alusta asti on yritetty tasapuolisesti hoitaa ym. Samalla tavalla isän sylissä huutaa vaikka kaikki pitäisi olla kunnossa ja sekunnissa kun äiti tulee näköpiiriin ja ottaa syliin niin huuto loppuu.. Isällä tosi paha mieli kun ei "kelpaa". Sitkeästi silti yritetään ottaa isä mukaan kuvioihin, jos siitä olisi hyötyä. Eli katellaan äitin sylistä isiä ja isä hoitaa vaipanvaihtoa ym. tilanteita.
Neuvoja en osaa antaa, mutta ette ole yksin tilanteessa! Meitäkin helpotti kun jollakin muullakin on samanlainen tilanne! :)
Tsemppiä teille! Ja toivotaan että helpottaa pian!