Muita vauva+taaperoperheitä?
Olen 4 kuukauden ikäisen vauvan ja 1,5-vuotiaan taaperon äiti. Onko täällä muita äitejä, joilla on parhaillaan sekä vauva että taapero? Olisi mukavaa vaihtaa kokemuksia ja saada hyviä vinkkejä arjesta selviämiseen!
Meillä menee ihan mukavasti silloin, kun kumpikin vanhemmista on kotona, mutta täytyy myöntää, että kun mies on töissä, minulla on kädet täynnä töitä. Välillä on päiviä, etten saa itse syötyä, en ehdi tehdä ruokaa, en keittää kahvia, en pitää keittiötä järjestyksessä, en pestä pyykkiä... Siivouksesta puhumattakaan!
Esikoinen on tällä hetkellä hyvin liikkuvainen ja eläväinen. Vauva on ollut onneksi helppo, mutta nyt hänellä on vaihe, ettei hän millään viihtyisi muualla kuin sylissä niin, että äiti kävelee koko ajan... Nyt vauva on oppinut kääntymään selältä vatsalleen, mutta toisinpäin hän ei pääse eikä oikein viihdy kauan vatsallaankaan, joten lattiallakaan hän ei ilman äitiä oikein suostu pitkään olemaan.
Haluaisin kuulla hyviä vinkkejä muilta vastaavassa tilanteessa olevilta, miten olette oppineet elämään tässä elämäntilanteessa, jossa aika on tosiaan kortilla eivätkä kädet riitä. Haluaisin oppia nauttimaan lasten kanssa olemisesta, mutta tällä hetkellä arki on aika lailla suorittamista ja jännittämistä siitä, miten taas selviää huomiseen ja miten jaksaa vaikkapa ulkoillakin joka päivä riittävästi lasten kanssa, kun sisälläkin on puuhaa yllin kyllin. Onko muilla samaa tunnetta?
Olen kirjoittanut myös tuonne pienten äidit -ketjuun, ja se on oikein hyvä ketju, mutta minusta voisi olla lisäksi paikallaan, että olisi tällainen vauva+taaperoketju tosi pienten ikäerojen perheille. Vai mitä muut ovat mieltä?
Kiisamari & lapset 1,5v ja 4kk
Kommentit (4)
meillä on 6kk ikänen vauva ja 1v6kk ja 2v7kk ikäset vanhemmat tytöt ja ihan hyvin on meillä mennyt vaikka hommia riittää,ja kovasti toivotaan jo neljättä..
Hei!
Meillä myös lyhyellä ikäerolla lapset eli esikoinen on kohta 1v 5kk ja vauva 3kk. Meillä arki on mennyt yllättävän hyvin. Vauva on ollut tyytyväinen tapaus ja on nukkunut alusta asti suht hyvin. Olin yllättynyt kun minun ei tarvinnut kulkea alussa pää sumussa ja aivan väsyneenä kuten esikoisen syntymän jälkeen. Kaikesta pelottelusta huolimatta olen tuntenut että arki on ollut helpompaa kuin mitä etukäteen annetiin ymmärtää.
Mitenkö sitten selviämme...Välillä tulee pakostakin tilanteita että molemmat itkevät yhtäaikaa. Silloin hoidan asiat tärkeys järjestyksessä, esim. esikoisen kakka on pakko pestä vaikka vauva itkisikin mahavaivojaan. Vauva on oppinut myös odottamaan, sillä en voi joka inahdukseen hypätä. Monesti vauva lopulta tyytyy itsekseen juttelemaan ja oleskelemaan jos en heti ole mennyt katsomaan mikä on vikinän syy (esim. kesken puuron syötön). Sitteri on ollut pelastus. Usein vauva köllöttelee sitterissä ja katselee kun syötän esikoista (ei siis osaa vielä itse syödä). Tarvittaessa heilutan samanaikaisesti jalalla sitteriä. Olen opetellut imettämään melkein missä vain. Hyvin monesti hörpin kahvia tai syön samalla itse kun vauva on tissillä. En tunne sitä mitenkään ahdistavana tai työläänä, päinvastoin tulee kaksi kärpästä samalla iskulla. Säästän siinä aikaa kun teen kahta asiaa samanaikaisesti. Joskus herään aamulla ennen lapsia, että saan rauhassa syödä kunnon aamiaisen ja juoda kahvit. Siitä saa kummasti voimia ja hermoja esikoista varten (toisinaan esikoinen koettelee äidin hermoja todella paljon). Meillä esikoinen on hyvin vilkas ja utelias poika, joka tutkii, penkoo ja purkaa JOKA ikisen paikan. Lisäksi nyt on utllut mahdoton kiikkumis into ja sudän kurkussa saa välillä katsoa imetyksen aikana kun poika touhuaa. Meillä on juostu tissi suussa paikasta toiseen hyvin monesti. Onneksi vauva ei tästä juurikaan hermostu.
Koti on toisinaan kuin pommin jäljiltä. Minulle se ei ole helppoa, sillä en viihdy sellaisessa. Olen opetellut laittamaan tavarat paikoilleen heti käytön jälkeen ja laittamaan ne vähäisetkin astiat koneeseen heti syötyämme. Ruuat ovat meillä hyvin helppoja. Teen monesti isoja annoksia laatikkoruokia (kaikki kiusas-ruuat ovat helppoja ja nopeita) ja pakastan ylimääräiset ja niitä sitten syömme kun en jaksa joskus tehdä ruokaa. Toinen hyvä ja helppo on perunamuusi ja siihen vain sitten nakkeja,lihapullia, kalapuikkoja, pinaatti/verilättyjä tms.
Niin ja vaippoja ei vaihdeta kuutta kertaa päivässä vaan silloin vain kun tarvii.
Olen huomannut että parhaiten menee silloin kun en yritä pitää kiirettä vaan rauhassa touhuan lasten kanssa. Silloin siitä voi nauttia ja arki tuntuu mukavalta.
Minä en ole ottanut stressiä ulkoilusta. Käymme ulkona silloinkun ehdimme ja jos emme ehdi ulos niin se ei ole vaarallista. Meillä on esikoinen sairastellut paljon ja joulukuusta asti on syönyt korvakuureja jatkuvalla syötöllä, joten ulkoulut on senkin takia välillä jäänyt vähiin.
Tässä muutama ajatus mitä tuli mieleen... Minulla meinaa välillä stressata opiskelu, jota yritän tehdä aina kun lapset nukkuvat tai ovat tyytyväisiä..
Voimia teille kaikille pienten kanssa! =)
tytöt 1,3v ja 7vko:a.
Ihan samanmoisia ajatuksia täälläkin päässä liikkuu kuin teillä edellisilläkin! Ja niin meilläkin tehdään usein montaa asiaa yhtaikaa; vauva tissillä ja minä syötän esikoista,syön itse tai laitan tiskejä koneeseen...millon mitäkin..mitä nyt yhdellä kädellä voi tehdä kun toisella pitää vauvaa!
Meidän esikoinen kanssa ehtivää sorttia; kulkee taloamme huoneesta toiseen ja keksii milloin mitäkin pengottavaa ja purettavaa...aina ei jaksa juosta jäljessä ja sen näköinen kämppä sitten onkin!Ja hän kun vielä helposti nykyisin " vetää herneet nenään" kun jostain kieltää ja sitten kauhea huuto...tietysti on tiettyjä asioita ja paikkoja mitkä on ehdoton EI.Sylissä ei viihdy kuin hetken, jos nyt sellaisen " juhlahetken" hänelle joskus tarjoaisinkin muun työn lomassa.
Kyllä meillä ihan kylmä totuus on että siivoamiset, ruuanlaitot yms. jää iltaan ja viikonloppuihin-silloin kun isi kotona.Tai ei aina silloinkaan, jos molemmat lapset sattuvat olemaan vaativalla päällä tai toinen kipeä..silloin hoidetaan lapsia molemmat-muu saa odottaa.Toisinaan on nurmikkokin niin rempallaan,kuin sitä ei olisi viikkokausiin ajeltu.
Mulla vaan on vähän paha tapa kuhkia tälleen iltaisin, kun lopulta lapset nukahtaa ja isikin nukkuu..on aikaa järkkäillä huushollia jne.kaikessa rauhassa.Eikä malta mennä nukkumaan.Aamu tuleekin sitten aina liian aikaisin,kun esikoinen herättää...tietty vauvakin öisin kaipaa sen pari kertaa tisua, mutta ne syötöt olen itekkin puoliunessa.
Nukkumisista tällä hetkellä (kuukauden päästä voi tialnne olla toinen); esikoinen käy yöunille 21-22 ja nukkuu sen 12-13 tuntia .Päiväunia parhaimmiten 1,5h:a, toisina päivinä ei ollenkaan! Vauva taasen ei päivisin ota kuin noin puolen tunnin torkkuja.Iltaisin itkeskelyä pari-kolme tuntia ennenkuin malttaa yöunille.Niille käy vasta noin klo.22-24...sitten nukkuu 3-4,5h:nnin pätkiä, syö ja nukkuu...
Tänään kävimme opettelemassa kantoliinasidontoja ja luulempa että tuosta liinailusta tulee meidän juttu!Ainakin tuon kuopuksen osalta, kun on niin sylin-/huomionkipeä ettei yksin viihtyisi sitterissäänkään kovin kauaa.Jää äidin kädet vapaiksi,molemmat!
Että, aikas lailla samanlaisessa veneessä ollaan..
Jaksamista arjen keskelle; eletään päivä kerrallaan!
Moi!
Välillä elämä on pelkkää kaaosta, mut hyviä niksejäkin on tullut opittua.
Jos teen keittoruokaa, pilkon perunat, porkkanat ja lantun edellisenä iltana kattilaan jääkaappiin odottamaan. Aamulla lisään sipulin ja muut tarvittavat. Keitän ulkoilun ajan pienellä teholla (mulla 3 teho aika hyvä). Ruokaa tehdään isoja satseja ja syödään kolme päivää. Toinen vaihtoehto ois pakastaa, mut pottu ei ainakaan keitossa kestä kauhean hyvin.
Syön samaan aikaan molempien kanssa, esikoinen pääsääntöosesti syö itse. Kahvinkeitin täytetään sopivassa hetkessä ja sitten kun kahvia tekee mieli laitetaan pannu päälle. Monesti juon kuopus sylissä, jolla vatsakitinöitä.
Imetys hoituu meillä vaan vaakatasossa kun on suihkutissit, mutta kyllä siitäkin selviää kotosalla.
Kamalinta on tämä ainainen uhmailu, kun keinot on jatkuvasti lopussa. Sitten kun käämit oikein alkaa kärisemään, on parempi lähteä ulos. Meillä tapellaan kaikesta, hampaiden pesusta, syömisestä ja nukkumisesta. En pakkonukuta, koska siihen ei energia riitä, nukahtakoon silloin kun on tarpeeksi väsy.
Siisti asunto on yliarvostettua ja poissa muodista. Aika ei oikeasti riitä kaikkeen, ruoka ja vaatteet etusijalla sekä tietty sairauksienhoito, meillä kun kanssa molemmilla oli tuota infektiokierrettä. Esikoisen viimeisin antibioottikuuri loppui viime viikolla...
Voimia! Toivottavasti sait jotain vinkkiä.
T:Tea ja pojat